Stein, Edith
Minna-Kerttu Kekki (julkaistu 21.1.2025)
Edith Stein (s. 1891 Breslau, k. 1942 Auschwitz) oli saksalainen filosofi, jonka työ alkoi fenomenologiasta ja päättyi katoliseen uskonnonfilosofiaan. Stein sai vaikutteita varhaisilta fenomenologeilta, Bergsonilta, valtioteoriasta, keskiaikaisilta filosofeilta ja Avilan Teresalta. Stein on vaikuttanut fenomenologian kehitykseen, katoliseen teologiaan ja kristilliseen feminismiin. Varsinkin fenomenologiassa hänen kontribuutionsa oli kuitenkin pitkään aliarvioitu. Steinin elämä oli sukupuolisyrjinnän ja antisemitismin värittämää, mikä eväsi häneltä akateemisen uran. Hän kuoli juutalaisvainojen uhrina. Vuonna 1998 Stein julistettiin pyhimykseksi, ja vuonna 1999 hänet nimitettiin Euroopan suojeluspyhimykseksi yhdessä kahden muun naispuolisen pyhimyksen kanssa.
- Elämä
- Fenomenologia
2.1 Sosiaaliset kokemukset
2.2 Poliittiset ilmiöt
2.3 Johdatus filosofiaan ja fenomenologinen metodi - Ontologia ja filosofinen antropologia
3.1 Formaali ontologia
3.2 Ihminen - Feministinen filosofia ja kasvatusfilosofia
- Mystinen uskonnonfilosofia
- Vastaanotto ja vaikutus
- Stein Suomessa
- Suositeltavaa jatkolukemista
- Kirjallisuus
- Katso myös
Edith Stein syntyi 12.10.1891 kuopukseksi juutalaiseen perheeseen Breslaussa, silloisessa Preussissa, Saksan keisarikunnassa (nyk. Wrocław, Puola). Perheen isä kuoli, kun Stein oli kaksivuotias, jolloin perheen äiti jäi yksin hoitamaan seitsemää lasta sekä perheen puutavarayritystä (yhteensä 11 sisaruksesta neljä oli kuollut jo aiemmin varhaislapsuuden aikana).
Vuonna 1911 Stein aloitti filosofian ja psykologian opinnot Breslaun yliopistossa. Siellä hän tutustui Edmund Husserlin teokseen Logische Untersuchungen (Loogisia tutkimuksia, 1900; ks. Husserl, Edmund). Stein kiinnostui teoksen käsitteellisestä tarkkuudesta. Vuonna 1913 hän siirtyi opiskelemaan Göttingeniin, jossa Husserl opetti. Hänestä tuli Göttingenin fenomenologisen piirin aktiivinen jäsen. Stein tutustui siellä uraansa merkittävästi vaikuttaneeseen Adolf Reinachiin, jonka muista oppilaista mainittakoon Hedwig Conrad-Martius ja Roman Ingarden. Hän osallistui myös Max Schelerin opetukseen, mikä vaikutti hänen ajatteluunsa syvästi.
Stein kertoi Husserlille aikeistaan tehdä väitöskirja, mutta tämä suositteli hänelle pikemminkin kouluopettajaksi valmistumista. Reinachin kannustamana Stein kuitenkin väitteli vuonna 1916 Freiburgissa, jonne hän oli muuttanut Husserlin perässä, ja sai väitöskirjastaan korkeimman arvosanan. Väitöskirjan otsikkona oli Das Einfühlungsproblem in seiner historischen Entwicklung und in phänomenologischer Betrachtung (Empatian ongelman historiallinen kehitys ja fenomenologinen tutkimus). Osa siitä julkaistiin vuonna 1917 nimellä Zum Problem der Einfühlung (Empatian ongelmasta). Väitöskirjan kokonainen käsikirjoitus on kadonnut.
Vuosina 1916–1918 Stein toimi Husserlin ensimmäisenä palkattuna assistenttina Freiburgin yliopistossa. Husserl ei tosin pystynyt maksamaan kaikesta hänen tekemästään työstä, joten Steinin äiti käytännössä elätti tytärtään rahalähetyksillä. Stein editoi ja kirjoitti puhtaaksi Husserlin käsikirjoituksia ja muistiinpanoja. Näistä syntyi teos Ideen zu einer reinen Phänomenologie und phänomenologische Philosophie (Ideoita puhtaasta fenomenologiasta ja fenomenologisesta filosofiasta) osa II Phänomenologische Untersuchungen zur Konstitution (Konstituution fenomenologinen tutkimus), joka julkaistiin vasta vuonna 1952 Husserlin koottujen teosten neljäntenä osana (Husserliana IV) ja Die Vorlesungen über das innere Zeitbewusstsein aus dem Jahre 1905–1917 (Sisäisen aikatietoisuuden luennot vuosilta 1905–1917). Jälkimmäinen teos meni painoon vasta 1928, kun Husserlin toinen oppilas, Martin Heidegger, tuli mukaan editointityöhön. Hän kirjoitti teokselle esipuheen, jossa Steinin editointityö mainitaan vain ohimennen.
Saksassa saa oikeuden opettaa yliopistossa, johtaa tutkimusprojekteja ja hakea pysyviä yliopiston tutkimus- ja opetusvirkoja vasta nk. habilitaation jälkeen. Habilitaatio on väitöksen jälkeen suoritettava tutkinto, jota varten kirjoitetaan habilitaatiotutkielma. Väitöksensä jälkeen Stein halusi habilitoitua, jotta olisi voinut opettaa yliopistossa ja hakea professuuria. Saksassa naiset olivat saaneet habilitoitua vasta vuodesta 1918 lähtien, jolloin ensimmäinen nainen, Adele Hartmann, habilitoitui lääketieteessä. Heti seuraavana vuonna, eli 1919, Stein haki habilitaatio-oikeutta Göttingenin yliopistosta, mutta tuloksetta. Stein kuitenkin kirjoitti pitkän fenomenologisen tutkimuksen psykologisista ilmiöistä ja sosiaalisista kokemuksista, josta oli määrä tulla hänen habilitaatiotyönsä. Kun Stein ei yrityksestään huolimatta saanut habilitaatio-oikeutta, kyseinen teos julkaistiin nimellä Beiträge zur philosophischen Begründung der Psychologie und der Geisteswissenschaften (Psykologian ja ihmistieteiden filosofisesta perustasta, jatkossa Beiträge) Husserlin vuosikirjassa vuonna 1922. Elämänsä aikana Stein yritti habilitoitua kaiken kaikkiaan neljä kertaa, muttei koskaan saanut siihen lupaa. Filosofiassa Saksan ensimmäinen nainen (Liselotte Richter) habilitoitui vasta Steinin kuoleman jälkeen vuonna 1946.
Steinin kohtaama seksismi sai hänet tutkimaan myös feministisiä teemoja. Hän kirjoitti elämänsä aikana runsaasti naisten erityiskyvyistä miehiin nähden sekä sukupuolten tasa-arvosta. Näistä teksteistä iso osa on julkaistu jälkeenpäin Steinin koottujen teosten 13. osana nimellä Die Frau (Nainen, 2000). Stein kävi luennoimassa sukupuolen ja kasvatuksen tasa-arvokysymyksistä ympäri saksankielisiä alueita vuosina 1927–1932. Väitöskirjansa julkaisemisen jälkeen hän myös osallistui sosialidemokraattiseen Saksan demokraattisen puolueen (Deutsche demokratische Partei) toimintaan, mikä innoitti häntä kirjoittamaan tutkielman valtiosta Eine Untersuchung über den Staat (Tutkimus valtiosta, 1925).
Epäonnistuttuaan habilitaatio-oikeuden saamisessa Stein palasi Breslauhun yksityiseksi filosofianopettajaksi. Alueella asuvien filosofiystäviensä Hedwig ja Theodor Conrad-Martiuksen kotona Stein päätyi lukemaan pyhän Avilan Teresan omaelämäkerran. Hän koki saman tien löytäneensä totuuden kaikesta ja kääntyi katolilaisuuteen. Tämä aiheutti murhetta hänen vakaumukselliselle juutalaiselle äidilleen sekä joillekin hänen juutalaisille ystävilleen. Kuitenkin myöhemmin myös hänen siskonsa Rosa kääntyi katolilaisuuteen.
Kääntymyksensä jälkeen Stein tutustui Tuomas Akvinolaisen teoksiin ja käänsi tämän kirjan De Veritate (Totuudesta). Hän hyödynsi Akvinolaisen teoriaa teoksessaan Potenz und Akt: Studien zu einer Philosophie des Seins (Voima ja toiminta: tutkimuksia olemisen filosofiasta, 1931), jolla hän toivoi saavansa oikeuden habilitoitua. Hän kääntyi asiassa Heideggerin puoleen Freiburgin yliopistossa. Heidegger ei kieltäytynyt, mutta hän ei myöskään antanut Steinille täyttä tukeaan. On kiistanalaista, johtuiko tämä Heideggerin tunnetusta juutalaisvastaisuudesta. Samaan aikaan Stein kuitenkin palkattiin opetustoimeen Münsteriin Saksan (katoliseen) kasvatustieteiden tutkimus- ja jatkokoulutuslaitokseen, mikä joka tapauksessa keskeytti hänen habilitaatioprosessinsa. Habilitaatio-ongelmista huolimatta hänet kutsuttiin puhumaan Ranskaan Juvisyn konferenssiin vuonna 1932, josta on myöhemmin puhuttu hänen läpimurtonaan filosofina (Baseheart, 1997, 24–25). Häneen viitattiin tuolloin keskeisenä fenomenologiaa ja keskiajan filosofiaa yhdistävänä tutkijana (ks. Fenomenologia). Samalla hän oli konferenssin ainoa naispuolinen kutsuttu puhuja.
Kansallissosialistien noustua valtaan vuonna 1933 Stein irtisanottiin (tai joidenkin lähteiden mukaan pakotettiin itse irtisanoutumaan) Münsterin koulutuslaitoksen opettajantyöstä, koska hän oli taustaltaan juutalainen. Hän siirtyi Kölnissä sijaitsevaan karmeliittaluostariin. Siellä hän kirjoitti Potenz und Akt pohjalta uuden teoksen, Endliches und Ewiges Sein. Versuch eines Aufstiegs zum Sinn des Seins (Äärellinen ja ikuinen oleminen. Pyrkimys saavuttaa olemisen mieli, julkaistu postuumisti 1950 ja 2006). Vuonna 1934 hänestä tuli noviisi, ja hän sai toivomansa nimen, Teresia Benedicta a Cruce, Pyhän Ristin Teresa Benedicta. Nimi viittasi Avilan Teresaan, jonka elämäkerran luettuaan Stein oli kääntynyt katolilaiseksi. Stein ei enää viettänyt elämää luostarin ulkopuolella, mutta hän otti vastaan vieraita, jotka halusivat keskustella hänen kanssaan. Vuonna 1938, juutalaisten elämän käydessä vaaralliseksi Saksassa, Stein ja hänen katolilaisuuteen kääntynyt siskonsa Rosa Stein siirtyivät karmeliittaluostariin Echtissä, Alankomaissa. Siellä hän kirjoitti tärkeimmät teologiset tutkimuksensa, kirjan Kreuzeswissenschaft. Studie über Johannes vom Kreuz (Ristintieto, Tutkimus Ristin Johanneksesta, julk. 2003) ja tutkimuksen Wege der Gotteserkenntnis (Tie tietoon Jumalasta, julk. 2003). Stein haki siskonsa Rosan kanssa turvapaikkaa Sveitsistä, mutta turvapaikkaprosessi oli hidas.
Toisen maailmansodan alettua Saksa miehitti Alankomaat. Vuonna 1942 Alankomaiden katoliset piispat tuomitsivat kansallissosialismin avoimessa kannanotossaan. Tämä provosoi saksalaisia viranomaisia, ja he vastasivat kannanottoon pidättämällä ”ei-arjalaiset” katoliset, heidän joukossaan Edith ja Rosa Steinin 2. elokuuta 1942. Alankomaiden Westerborkin keskitysleiriltä selvinneet ovat kertoneet, että Edith Stein auttoi ja tuki muita vankeja. Sieltä Edith ja Rosa Stein ja erä muita katolisia juutalaisia kuljetettiin 7. elokuuta 1942 tavarajunalla kohti Auschwitzia. Heidät surmattiin kaasukammiossa 9. elokuuta. Edith ja Rosa Steinille myönnettiin turvapaikka ja viisumi Sveitsiin vasta neljä viikkoa heidän kuolemansa jälkeen.
Paavi Johannes Paavali II julisti Edith Steinin autuaaksi vuonna 1987 ja kanonisoi hänet 1998. Steinista tuli yksi kolmesta Euroopan naispuolisesta suojelupyhimyksestä. Hänen kesken jäänyt omaelämänkertansa, Aus dem Leben einer jüdischen Familie und weitere autobiographische Beiträge (Elämää juutalaisessa perheessä ja muita omaelämäkerrallisia kirjoituksia) julkaistiin postuumisti vuonna 1985.
Steinin fenomenologinen kausi on hänen varhaisin filosofinen kautensa. Hänen fenomenologinen tutkimuksensa koostuu pääasiassa neljästä kirjasta, jotka sisältävät johdannon filosofiaan sekä neljä tutkielmaa, joista kaksi on julkaistu yhtenä teoksena: 1. tutkielman empatiasta, 2. tutkielman psykologisista ilmiöistä yksilössä, 3. tutkielman kollektiivisista kokemuksista sekä 4. tutkielman valtiosta. Tutkielmat 2 ja 3 on julkaistu teoksena Beiträge (1922). Steinin fenomenologinen tutkimus ei kuitenkaan päättynyt tähän, vaan hänen fenomenologinen taustansa näkyy myös hänen myöhemmässä ontologiassaan, filosofisessa antropologiassaan, feministisessä filosofiassaan ja uskonnonfilosofiassaan. (Ks. Fenomenologia)
Tutkimus empatiasta, Zum Problem der Einfühlung (1917), on Steinin ensimmäinen julkaistu teos, ja samalla se toimii koko hänen muun työnsä perustana. Kun puhutaan ”empatiasta” varhaisen fenomenologian ja myös Steinin kohdalla, viitataan yleensä saksankieliseen termiin Einfühlung. Kirjaimellisesti sana tarkoittaa suomeksi käännettynä ”toisen sisään tuntemista”. Tällä tarkoitetaan toisen tietoisen olennon näkökulman välitöntä hahmottamista eli tilannetta, jossa henkilö huomaa toisen tietoisen olennon ja pystyy suunnilleen ymmärtämään, mikä tuon olennon näkökulma on ilman, että sitä pitää erikseen päätellä. Esimerkiksi nähdessäni toisen ihmisen pystyn välittömästi havaitsemaan, mihin suuntaan hän katsoo, mitä hän on tekemässä tai mihin suuntaan hän on kävelemässä (havaintoni ei kuitenkaan poista erehdyksen mahdollisuutta).
Steinille empatia tässä mielessä on todellisuuden havaitsemisen ja itseymmärryksen perusta. Maailma näyttäytyy todellisena vasta yhdessä toisten kanssa havaittuna, eli kun joku toinenkin pystyy havaitsemaan samoja asioita kuin itse. Tässä ajatuksessa on paljon yhteistä myös Husserlin Ideat II -teoksessa esitetyn näkemyksen kanssa, tosin osittain juuri siksi, että Stein on perusteellisesti editoinut kyseistä teosta. Samalla Steinille toisen tietoisuuden havaitseminen mahdollistaa myös itsereflektion ja itsen tuntemuksen. Empatia on siis itsestä ja maailmasta tietoisen elämän perusta.
Empatia mahdollistaa koko sosiaalisten kokemusten kirjon, muttei kuitenkaan kata sitä. Stein tutkii muita sosiaalisia kokemuksia teoksessaan Beiträge. Teos alkaa yksilön psykologisten ilmiöiden perustan tutkimuksella. Hän tuo esiin myös inhimillisen kokemusmaailman fyysisen ja psykologisen puolen: ihminen on kehosta ja mielestä koostuva kokonaisuus, jossa nämä kaksi limittyvät keskenään monin tavoin. Havainnot, tunteet ja aistimukset ovat kehollisten vaikutusten alaisia ja toisin päin. Esimerkiksi fyysinen väsymys vaikuttaa aistihavaintoihin, omien mahdollisuuksien kokemiseen sekä motivaatioon.
Beiträgen ensimmäisen osan keskeisimpiä argumentteja ovat kokemuksen kokonaisvaltainen psykofyysisyys sekä kausaliteetin ja motivaation erottelu. Kausaalisuhteet viittaavat Steinin mukaan fyysiseen, materiaaliseen maailmaan, kun taas motivaatio on mentaalisen puolen syy-seuraussuhde. Ihmisen mentaalista elämää ei ole mielekästä selittää kausaalisuhteilla vaan pikemminkin motivaatioilla. Stein puhuu vain siitä osasta mentaalisuutta, josta olemme tietoisia. Motivaatio on siis tietoista ja osin tahdonalaista. Esimerkiksi arvoarvostelmat ovat osa motivaatiota: jos pidän toisten satuttamista pahana, voin huonosti, kun näen jonkun satuttavan jotakuta toista. Bergsonin vaikutus Steinin filosofiaan tulee ilmi varsinkin tässä teoksessa esitetyn elämänvoiman (Lebenskraft) käsitteessä, joka vaikuttaa hyvin samankaltaiselta kuin Bergsonin elämän hyöyn (élan vital) käsite. Bergsonilla on tosin ollut selvä vaikutus myös Steinin tutkimukseen empatiasta. (Ks. Bergson, Henri.)
Beiträgen toinen osa Individuum und Gemeinschaft (Yksilö ja yhteisö) jatkaa ensimmäisen osan pohjalta tutkimusta kollektiivisista ja sosiaalisista kokemuksista. Tässä osassa Stein argumentoi, että kollektiivisilla muodostumilla voi olla toimijuus. Yksilöt eivät kuitenkaan menetä yksilöyttään edes saumattomasti toimivissa ja läheisissä yhteisöissä. Niin sanottu ylemmän tason toimija on silti enemmän kuin osiensa summa, ja sitä ohjaavat yhteisössä yleisesti hyväksytyt arvot. Esimerkiksi poliittinen puolue on enemmän kuin yksilöt, jotka siinä tulevat yhteen: puolue voi toimia isommin ja eri tavoilla kuin yksittäinen yksilö.
Tässä osassa Stein myös esittää kolme kollektiivisten muodostumien tyyppiä. Jaottelu oli hänen aikanaan yleisesti hyväksytty. Siihen kuuluivat massa (Masse), yhteiskunta (Gesellschaft) ja yhteisö (Gemeinschaft). Jälkimmäiset Stein omaksuu sosiologi Ferdinand Tönniesiltä, joka erotti perinteisen yhteisön (Gemeinschaft) ja modernin yhteiskunnan (Gesellschaft) toisistaan. Stein kuitenkin analysoi näiden ominaisuuksia ja väittää, ettei yhteiskuntaa voi olla olemassa itsenäisesti ilman yhteisömäisiä piirteitä, kun taas yhteisö voi periaatteessa olla olemassa ilman yhteiskuntaa. Massa on puolestaan Steinille hetkittäinen sosiaalinen muodostuma, joka ei voi olla olemassa jatkuvasti, koska siihen ei kuulu yhteenkuuluvuuden tunnetta. Suurin mahdollinen sosiaalinen muodostuma on Steinin mukaan universaali ihmisyyden yhteisö.
Valtioteoria puolestaan kytkeytyy Beiträgen toisessa osassa esitettyihin sosiaalisiin muodostumiin. Stein lähtee argumentista, että valtio on yhteisön ja yhteiskunnan piirteitä yhdistävä erityinen sosiaalinen muodostuma. Steinin valtioteoria on tiivis teos, joka kytkeytyy moniin Steinin aikaisemmissa teoksissa esittämiin analyyseihin, kuten inhimillisen kokemuksen psykofyysisyyteen sekä kollektiivisten toimijoiden mahdollisuuteen. Valtioteoriassaan Stein liittää mielenfilosofiset kantansa poliittisen realismin perinteeseen sekä Reinachin oikeusfilosofiaan. Valtiotutkimuksen metodi on deskriptiivinen, mutta Stein kuitenkin päätyy ottamaan epäsuorasti kantaa mm. oman aikansa Saksan liittovaltiota ja juutalaisvastaisia asenteita vastaan. Hän esimerkiksi argumentoi, että valtion olemuksen ytimessä on suvereniteetti, mikä tarkoittaa sitä, että valtion pitää olla vapaa minkään muun kuin itsensä tahdosta tehdessään päätöksiä. Tämä puolestaan tarkoittaa, ettei liittovaltio ole oikeastaan valtio, vaan eräänlainen epävaltio, koska se ei voi päättää kaikesta alueellaan. Myöskään autonomiset osavaltiot eivät hänen mukaansa ole täysin suvereeneja.
Johdatus filosofiaan ja fenomenologinen metodi
Neljän fenomenologisen tutkielman lisäksi Steinin varhainen kausi sisältää johdatusteoksen filosofiaan, Einführung in die Philosophie (Johdatus filosofiaan, 1924). Teos koostuu hänen Breslaun luennoistaan. Teoksen on tarkoitus olla yleinen johdatus filosofiaan, mutta se on oikeastaan pitkälti johdatus fenomenologiaan, vaikka Stein aloittaakin kuvailemalla filosofian tärkeimmät osa-alueet ja niiden tehtävät. On mainitsemisen arvoista, että teoksen johdantoluku on erityisen kauniisti kirjoitettu selvitys filosofian tehtävästä ja eri osa-alueista. Stein oletti Husserlin ja tämän muiden oppilaiden tavoin, että fenomenologia olisi uusi filosofian kehitysvaihe ja että fenomenologinen menetelmä olisi selvä ja kirkas, yleinen filosofinen menetelmä.
Johdatusteoksessaan Stein esittää myös selvimmin oman fenomenologisen metodinsa. Hän oli realistinen fenomenologi monien muiden varhaisten fenomenologien tavoin. Hän siis lähestyi universaaleja ja partikulaareja olettaen, että ne voidaan havaita, jolloin niitä koskeva teoria voidaan johtaa havaittavasta maailmasta. Stein ei oleta kantilaista noumenaalista maailmaa havaittavan maailman takana tai ulkopuolella, vaan hän olettaa havaittavan maailman olevan ns. asia itsessään. Stein omaksuu Husserlin eideettisen menetelmän osaksi omaa fenomenologista menetelmäänsä (ks. Husserl, 2017/1913, §24). Husserlin kehittämä eideettinen menetelmä tähtää ilmenevien asioiden olemuksien päättelyyn. Kyseinen menetelmä etenee ajatuskokeiden kautta: tutkija esittää tutkimuskohteestaan mahdollisimman moninaisia ja äärimmäisiäkin versioita (usein hypoteettisia) ja yrittää niiden avulla selvittää, mikä tekee havaitusta tutkimuskohteesta x juuri x:n. Toisin sanoen tutkija yrittää löytää tutkimuskohteensa (niin kuin se havainnossa ilmenee) välttämättömiä tekijöitä, joita ilman kohde olisi jotakin muuta. Esimerkiksi tutkiessaan valtiota Stein esittää hypoteesin täysin henkisten olentojen muodostamasta valtiosta, jolloin valtio ei tarvitsi lainkaan tilaa. Hän argumentoi, ettei kyseisen valtion olemassaololle ole loogista estettä. Siten valtio ei olemuksellisesti ole alueellinen, vaikka käytännössä ihmisten muodostama valtio tarvitseekin aina paikan, jossa ihmiset elävät (ks. Stein 1925, §3f).
Steinin koko fenomenologista tutkimusta motivoi Husserlilta omaksuttu tavoite tuottaa ihmis- ja yhteiskuntatieteiden selkeä ja looginen perusta. Tämä tavoite näkyy selkeimmin hänen teoksessaan Beiträge, jonka koko nimikin (Beiträge zur philosophischen Begründung der Psychologie und der Geisteswissenschaften) kertoo sen käsittelevän psykologian ja ihmistieteiden perustaa. Sama tavoite on kuitenkin läsnä myös hänen tutkimuksissaan empatiasta ja valtiosta, jotka sisältävät selvitykset alojen ongelmallisista oletuksista ja niiden ratkaisuista (empatiatutkimuksessa pitemmin ja perusteellisemmin, valtioteoriassa tiiviimmin). Steinin pyrkimyksenä on selventää käsitteitä ja kunkin alan keskeisten tutkimuskohteiden olemuksia, jotka sisältävät näiden käsitteiden ja tutkimuskohteiden loogiset periaatteet sekä tuoda ilmi alalla mahdollisesti vallitsevien virheellisten oletusten taustoja. (Ks. Fenomenologia; Husserl, Edmund.)
Ontologia ja filosofinen antropologia
1930-luvun alusta lähtien Steinin filosofinen työ yhdistää fenomenologista analyysia keskiaikaiseen ja kristilliseen ontologiaan. Steinin työ sai vahvoja vaikutteita erityisesti Tuomas Akvinolaisen, Augustinuksen ja Duns Scotuksen teoksista. Steinin ns. keskikauden merkittävimmissä teoksissa, Potenz und Akt ja Endliches und ewiges Sein, hän yhdistää Husserlin hengen (Geist) käsitteen kristilliseen persoonalliseen Jumalaan sekä Heideggerin loppua-kohti-olemisen kristilliseen vaihtoehtoon, äärettömään olemiseen. Tästä tulee myös jälkimmäisen teoksen nimi, suomeksi Äärellinen ja ikuinen oleminen.
Stein määrittelee ontologian olemisen ja olevien perusmuotoja tutkivaksi tieteeksi (Stein, 2000, 161 [182]). Husserlia sekä Akvinolaista seuraten hänen kantansa on, että ontologiset käsitteet voidaan löytää loogisen päättelyn avulla (Stein, 1931, 22). Loogisen päättelyn alue on formaalia ontologiaa, jossa pyritään löytämään a priori käsitteellisiä tosia lauseita, jotka kuvaavat asioiden olemuksia (Stein 1931, 28).
Steinin käsitys olemuksista on realistinen. Olemukset ovat siis Steinille todella olemassa. Olemuksia voidaan ilmaista nimeämällä niitä ja puhumalla niistä (Stein, 1950, 66, 72). Toisin sanoen jonkin olemuksen kuvaus ei ole vain käsitteellinen tai operatiivinen termi tai lause, vaan se kuvaa olemusta, joka on ollut kaiken aikaa olemassa ja on nyt löydetty. Olemukset myös esiintyvät maailmassa eri hetkinä, ja niitä voidaan havaita. Esimerkiksi ilon olemus tulee esille ilon kokemuksissa (Stein 1950, 76). Ilo itsessään on kuitenkin olemassa ajasta ja paikasta riippumatta. Sillä on oma olemuksensa, joka kaikkina aikoina ja kaikissa paikoissa erottaa sen muista tunteista.
Olemusten tutkimiseksi Stein myös erottaa toisistaan ”lajin” (Art), jonka hän johtaa Akvinolaisen ”muodon” käsitteestä, ja ”tyypin” (Typus), jonka hän ottaa Husserlilta (ks. Stein. 2000, II iv). Tyypit ovat yksittäistapausten yleistyksiä, ja ne voivat vaihdella tietyn lajin sisällä. Esimerkiksi yksilö voi edustaa montaa eri tyyppiä, kuten ikää ja sosiaalista asemaa, mutta jokaisella yksilöllä on oma tietty lajinsa tai muotonsa, joka määrää sen, minkälainen yksilö on ja minkälaiseksi hän tulee. Olion tyypit voivat vaihdella, mutta sen olemus pysyy. Tätä ajatusta voidaan havainnollistaa esimerkiksi siemenellä, jonka laji/muoto määrittää sen, minkälaiseksi siemenestä kasvava kasvi kasvaa ja miten se myöhemmin kuihtuu. Kasvi edustaa eri tyyppejä, kuten pientä, suurta, märkää, kuivaa, virkeää ja kuollutta eri vaiheissa elämäänsä ilman, että sen olemus muuttuisi. Tässä ajatuksessa on nähtävissä myös Aristoteleen teleologian vaikutusta. (Ks. Akvinolainen, Tuomas; Husserl, Edmund; Aristoteles.)
Steinin ontologia on vahvasti vaikuttunut kristillisestä teologiasta, kuten myös viittaukset Akvinolaiseen ja Duns Scotukseen osoittavat. Stein tutkii myös Jumalan olemusta eli jumaluutta ja Jumalaa puhtaana henkenä sekä kaikkien henkien arkkityyppinä (ks. Stein 1931, 169; 1950, 351).
Steinin fenomenologinen tausta näkyy husserlilaisen logiikan lisäksi erityisesti tavassa, jolla hän luonnehtii subjektia. Henkisen olennon olemistapa on Steinin mukaan intentionaalisuus. Käsite on saatu Husserlilta ja viittaa kokemuksen suuntautuneisuuteen (kts. Stein, 1931, 121). Koska henkinen subjekti on intentionaalinen, se on myös suuntautunut avoimesti kohti todellista maailmaa, jonka se kokee. Tämä pitää sisällään myös toisten kokemukset (vrt. empatia) ja siten oman paikan hahmottamisen osana maailmaa. (Ks. Fenomenologia; Husserl, Edmund.)
Steinin filosofisessa antropologiassa persoonan käsitteellä on iso rooli. Persoonan luonnehdinta alkaa jo teoksessa Beiträge ja jatkuu ontologisen kauden tärkeimmissä teoksissa. Persoonan tekijöitä ovat Steinin mukaan arvot ja arvostelmat, jotka saavat persoonan (yksilö tai yhteisö) havainnoimaan maailmaa juuri tietyllä tavalla ja toimimaan arvojensa ja arvostelmiensa perusteella. Arvot myös ilmenevät tunteissa, jotka ovat mukana konstituoimassa persoonaa (Stein, 1922, 227). Täysin tunteeton persoona on siis Steinin mukaan loogisesti mahdoton, koska tunteettomuus tarkoittaisi, ettei tietoisuudella olisi mitään arvoja, joiden perusteella se tulkitsisi havaitsemaansa maailmaa, eikä siis motivaatioita mihinkään suuntaan, jolloin se ei myöskään ajattelisi tai tekisi mitään.
Steinille ihmisyksilö on uniikki psykofyysinen persoona, joka ilmenee yksilön toiminnassa (Stein, 1950, 343). Yksilön uniikki luonne on tämän ”ytimessä”, jossa ihmisen luonne ikään kuin sijaitsee ja joka on yhteydessä ihmisen sieluun (Stein 1931, 391). Yksilön luonne näyttäytyy ulospäin kuitenkin vain ympäristön sallimilla tavoilla. Koko henkilön ydin ei kuitenkaan koskaan näyttäydy, eikä yksilö välttämättä ilmaise jotakin piirrettään koskaan. Esimerkiksi hyväntahtoisuus ei välttämättä ilmene yksilön toiminnassa, jos ympäristö ei salli sitä, vaikka yksilö olisikin ytimessään hyväntahtoinen. Yksilö ei siis ole staattinen, vaan yksilön ominaisuudet voivat muuttua sekä ympäristön että oman toiminnan seurauksena. Yksilö ei itsekään koskaan pääse käsiksi koko ytimeensä, sillä hän tiedostaa ytimestään ainoastaan sen mitä ilmaisee joko ajatuksissaan, tunteissaan tai teoissaan. Henkilön ytimen tuntee täysin vain Jumala (Stein, 1931, 200).
Steinin filosofisessa antropologiassa on myös eksistentialistisia piirteitä. Hänen mukaansa henkilö voi elää enemmän tai vähemmän syvällisesti (1931, 188). Tämä tarkoittaa, että henkilö syventyy oman itsensä ytimeen ja omaan luonteeseensa. Mitä syvällisemmin henkilö elää itsensä kanssa, sitä enemmän henkilön ytimessä piilevä luonne paljastuu tämän toiminnassa. Syvällinen itsensä tunteminen liittyy myös tietoisuuteen omasta toiminnasta. Ihminen voi toimia enemmän tai vähemmän tiedostaen, mitä ja miksi hän asioita tekee. Esimerkiksi nykyihmiselle on tyypillistä ottaa älypuhelin käteen huomaamatta ja sitten havahtua siihen, että on avannut jonkin sovelluksen. Steinilaisen ajattelun mukaan tällaisena hetkenä ihminen ei elä syvällisesti ja tiedostaen omaa toimintaansa.
Feministinen filosofia ja kasvatusfilosofia
Stein oli koko aikuisikänsä ajan feministi ja puolusti naisten oikeutta kouluttautua ja toimia kaikissa ammateissa ja tehtävissä (kts. Stein, 2000, 132[105]). Hän kirjoitti näistä teemoista poliittisia kannanottoja ja filosofisia tutkimuksia. Kirjoitukset voidaan nähdä myös yhtenä hänen filosofisen antropologiansa teemoista, sillä Steinin feministiset tekstit ovat yhtenäisiä hänen (muun) antropologiansa kanssa. Steinin naisen asemaa, ominaisuuksia ja mahdollisuuksia käsittelevät tekstit on koottu teokseen nimeltä Die Frau (2000).
Steinin feministinen filosofia on monilta osin myös kasvatusfilosofiaa. Hän kiinnostui kasvatuspsykologiasta ja koulutuskysymyksistä jo opiskellessaan Breslaussa, ja hän yhdisti nämä aiheet myöhemmin naisten tasa-arvokysymyksiin. Stein argumentoi ihmisten ja kansalaisten kouluttamisen puolesta yleisesti, mikä tarkoittaa myös naisten koulutusta ja yhteiskunnallisten mahdollisuuksien tasa-arvoisuutta. Taustalla ovat myös hänen omat kokemuksensa siitä, kun häneltä evättiin mahdollisuus habilitoitua.
Stein argumentoi oman aikansa yleistä käsitystä vastaan, että naiset olisivat jollain tavalla heikompi sukupuoli. Sen sijaan naisilla on erityinen kyky käsitellä aiheita, jotka vaativat tunnetaitoa ja ymmärrystä kasvatuksesta (Stein, 2000, 136[157]). Tämä oli myös vasta-argumentti tuon ajan suffrageteille, jotka eivät nähneet naisilla olevan miehistä erityisesti eriäviä ominaisuuksia. Steinin mukaan naiset ovat olennaisesti erilaisia kuin miehet, koska sukupuolten suhteet omaan kehoon eroavat toisistaan: naisten sielunelämä on kytketty vahvemmin kehoon kuin miesten, ja naisten tunne-elämä on syvempää ja täydempää, jolloin heillä on myös parempi käsitys moraalista. Koska naiset ovat miehiä kiinnostuneempia toisten hyvinvoinnista, naisilla on myös miehiä parempi kyky toimia koko ihmiskunnan kasvattajina (Stein, 2000, 18[45], 162[183]). Näitä naisten erityisominaisuuksia tulisi vaalia myös kasvatuksessa.
Steinin argumentointi tasavertaisen koulutuksen ja yhteiskunnallisen aseman puolesta perustuu fenomenologiasta vaikutteita saaneeseen ontologiaan ja kristilliseen ihmiskuvaan. Stein vetoaa ihmisen olemukseen henkisenä tietoisena olentona sekä kristilliseen näkemykseen ihmisestä Jumalan kuvana. Steinin feministinen ajattelu onkin nykynäkökulmasta essentialistista. Hän perustelee kantansa naisten oikeuksista ja erityiskyvyistä naisten ja miesten erilaisilla olemuksilla ja erottelee näiden olemusten erilaisia ilmenemiä ”tyyppeinä” (Stein, 2000, V i).
Osa Steinin naisten ja tyttöjen kasvatusta käsittelevistä luennoista ja teksteistä koskee erityisesti kristillistä kasvatusta ja perustuu kristilliseen oppiin ihmisestä. Tässäkin Stein perustaa kantansa täysin tasa-arvoisesta ja pitkälti kaikille yhteisestä kasvatuksesta kristilliseen näkemykseen ihmisestä. Samaan aikaan Steinin mukaan Jeesus on miehen prototyyppi, kun taas Neitsyt Maria on naisen prototyyppi. Stein ei hylkää perinteisiä sukupuolirooleja (Stein, 2000, 19[46]), mutta jokainen yksilö on Steinin mukaan uniikki, ja niin naiset kuin miehet ilmentävät monia eri ihmisyyden tyyppejä, jolloin perinteisten sukupuoliroolien toteuttamisen ei pitäisi olla kenellekään pakollista. Stein ei itsekään mennyt koskaan naimisiin tai perustanut perhettä vaan toteutti akateemisia intohimojaan ja uskonnollista kutsumustaan. Stein vetosi katolisiin kasvattajiin laajan ja yhtenäisen seksuaalikasvatuksen puolesta (Stein, 2000, 131[150]). Tämä alue on Steinin työstä myös käytännöllisin, sillä Stein argumentoi selkeiden yhteiskunnallisten muutosten puolesta.
Steinin uskonnonfilosofinen kausi alkaa pikkuhiljaa jo hänen fenomenologisen kautensa lopulla kirjoituksessa ”Freiheit und Gnade” (Vapaus ja armo, 2014) ja huipentuu hänen viimeisinä elinvuosinaan. Sen tärkeimpinä innoittajina olivat Avilan Teresa, Tuomas Akvinolainen, Ristin Johannes ja Pseudo-Dionysios Areopagita. Akvinolainen sai hänet ymmärtämään, että kristillistä uskoa on mahdollista toteuttaa myös intellektuaalisen työn kautta, ja Avilan Teresa sai hänet alun perin kiinnostumaan mystiikasta.
Tässä vaiheessa Stein analysoi erityisesti mystiikkaa Jumalan tuntemisen tapana. Hänen merkittävin kirjansa tältä ajalta, Kreuzeswissenschaft (Ristin tiede, 2003a) on tutkimus mystikko Ristin Johanneksesta ja tämän omistautumisesta rakkaudelle. Stein tutkii kirjassa Ristin Johanneksen symboliikkaa: ristiä ja yötä. Steinille yö on ikään kuin kuoleman esimaku: luonnollista, näkymätöntä ja muodotonta, muttei kuitenkaan ei-mitään (Stein, 2003a, 32[93–40]). Samalla yö edustaa Steinille uskon pimeyttä. Antautuminen Jumalalle tekee ihmisestä jo eläessä puhtaasti henkisen, jolloin ihminen on vapautunut kehollisuudestaan ja on siis pimeydessä, vapautuneena kaikista fyysisistä aisteista (Stein, 2003a, 97[118]).
Toinen Steinin tämän kauden merkittävistä töistä on essee Wege der Gotteserkenntnis (Tie jumalantuntemukseen, 2003b), joka on selitysteos Pseudo-Dionysioksen teoksesta Mystiseen teologiaan. Stein kuvaa negatiivista (apofaattinen) ja positiivista (katafaattinen) teologiaa, jotka edeltävät varsinaista mystistä teologiaa, eli kohtaamista Jumalan kanssa. Negatiivinen teologia osoittaa, kuinka mikään inhimillisen kielen käsite ei koskaan kuvaa Jumalaa täysin oikein, kun taas positiivinen teologia pystyy puutteistaan huolimatta sanomaan Jumalasta jotakin totuudenmukaista. Nämä molemmat ovat välttämättömiä jumalantuntemuksen välineitä, jotka kuitenkin siirtyvät syrjään varsinaisessa mystisessä teologiassa eli Jumalan välittömässä kohtaamisessa, jossa sanoja ei enää tarvita. Näiden lisäksi on olemassa luonnollinen teologia, joka tarkoittaa Steinille sitä, että Jumala voidaan tavoittaa ilman erityistä jumalallista ilmoitusta. Jumalaa voidaan lähestyä luonnon ja sen ilmiöiden ja tapahtumien kontemplaation kautta. Tämä on Steinin mukaan kuitenkin mahdollista vain erittäin älykkäille yksilöille. Sekä kokemus maailmasta että niin sanottu symbolinen teologia, eli kristillisen uskon perusopetus, viittaavat itsensä yli kohti jumalallista lähdettään, samoin kuin havainto viittaa suurempaan kokonaisuuteen kuin siihen, mitä aistitaan (Stein, 2003b, 27[99–100]).
Uskonnonfilosofian taustalla on Steinin ajatus vapaudesta, joka on lähellä myöhempää eksistentialistista ajatusta ihmisestä täydellisen vapaana (Stein, 2010, I, 2). Ihminen on itse vastuussa teoistaan, koska on aina vapaa valitsemaan. Samoin ihminen on vapaa valitsemaan, antautuuko Jumalle (Stein, 2003a, 134[161]) tai pyrkiikö ymmärtämään omaa yksilöllistä ydintään ja elämään sen mukaisesti (Stein, 2003a, 132[159]).
Omana aikanaan Stein sai suurelta yleisöltä huomiota enimmäkseen uskonnollisissa piireissä ja oli siellä arvostettu katolisena ajattelijana, esitelmöitsijänä ja opettajana. Laajempi yleisö on löytänyt Steinin filosofisen kontribuution uskonnon ulkopuolella vasta myöhemmin. Hänen muu kuin uskonnonfilosofinen työnsä alkoi herättää uudelleen tutkijoiden kiinnostusta, kun fenomenologit kiinnostuivat Husserlin ohella myös muista varhaisista fenomenologeista. Steinin koottuja teoksia (Edith Stein Gesamtausgabe, ESGA), alettiin koota vuonna 2000. Se sisältää tällä hetkellä 28 nidettä. Tätä ennen Kölnin karmeliittasääntökunta on julkaissut Steinin koottujen teosten sarjaa Edith Steins Werke (ESW) 1950-luvulta 1990-luvulle. Kyseinen kokoelma sisältää 18 teosta. Se ei kuitenkaan kata kaikkia Steinin filosofisia teoksia, vaan se painottuu Steinin uskonnollisiin ja omaelämäkerrallisiin teoksiin. Esimerkiksi kaikki varhaiset fenomenologiset työt toimitettiin vasta ESGA:ssa.
Katolisissa piireissä Stein on arvostettu ajattelijana ja pyhimyksenä. Erityisesti karmeliitat, mutta myös muut teologit ja uskonnonfilosofit, ovat analysoineet hänen katolista uskoa käsitteleviä tekstejään. Saksassa mm. Beate Beckmann-Zöller on kirjoittanut ja puhunut Steinista laajasti, erityisesti uskonnonfilosofisten teemojen yhteydessä. Katolisen ajattelun piirissä Steinin fenomenologisia töitä käsitellään joskus ns. proto-kristillisinä teoksina, ikään kuin Steinin varhaisena matkana kohti kristillistä filosofiaa, sen sijaan, että ne miellettäisiin kristillisestä ajattelusta itsenäisiksi, Husserlista ja Reinachista vaikuttuneiksi fenomenologisiksi töiksi (ks. Calcagno, 2014, 3; MacIntyre, 2007).
Filosofiassa uskonnonfilosofian ulkopuolella Stein on herättänyt kiinnostusta varsinkin nykyisten fenomenologien parissa. Fenomenologiassa Steinin töistä hyödynnetään eniten hänen tutkimustaan empatiasta. Esimerkiksi Dan Zahavi ja Dermot Moran ovat käyttäneet Steinin kyseistä työtä tasaveroisena lähteenä Husserlin empatiatutkimusten kanssa. Varhaisen, selkeästi fenomenologisen vaiheen töistä Steinin vähiten luettu työ on hänen tutkimuksensa valtiosta, mutta 2010-luvulta lähtien mm. Antonio Calcagno, Hamid Taieb ja Marianne Sawicki ovat julkaisseet aiheesta.
Steinin fenomenologisia töitä on kuitenkin pitkälti ylenkatsottu 2000-luvulle asti. Calcagno listaa kirjassaan Lived Experience from the Inside Out: Social and Political Philosophy in Edith Stein (Eletty kokemus sisältäpäin ulos: Edith Steinin sosiaalinen ja poliittinen filosofia, 2014) muutaman syyn tähän. Ensinnäkin Stein irtisanoutui Husserlin transsendentaalisesta fenomenologiasta ja erityisesti siitä osasta, jossa maailman olemassaolon oletus asetetaan sivuun. Jälkeenpäin juuri transsendentaalisesta fenomenologiasta on tullut vaikutusvaltaista, mikä on jättänyt Steinin ja monet muut varhaiset fenomenologit vähemmälle huomiolle. Toiseksi Calcagno mainitsee Husserlin ja Heideggerin vähättelevän asenteen Steinia kohtaan, mikä vaikeutti Steinin uran etenemistä ja sai tämän näyttämään heidän vierellään oppilaalta tai sihteeriltä kollegan sijaan. Husserl ja Heidegger myös pitivät Steinia lähinnä uskonnollisena ajattelijana, ja tämä käsitys eli pitkään myös myöhempien fenomenologien piirissä.
Kolmantena syynä voidaan nähdä Steinin kannalta epäsuotuisan historian vaikutus hänen teostensa saatavuuteen. Habilitaation puute esti Steinin uran etenemisen, ja kansallissosialistinen yhteiskunta myös esti juutalaistaustaisten kirjoittajien teosten levittämisen tai painamisen. Hänen elinaikanaan painettujen teostensa lisäksi Steinin teoksia ei ollut saatavilla ennen 1950-lukua, sillä vasta hänen kuolemansa varmistuttua vuonna 1950 hänen teostensa oikeudet siirtyivät Kölnin karmeliittasääntökunnalle. Lisäsyynä Steinin unohdukseen on englanninkielisten käännösten puuttuminen ennen 1980-lukua. Vasta 1980-luvulla yhdysvaltalainen karmeliittojen kustantamo ICS alkoi julkaista Steinin töitä englanniksi.
Kiinnostus Steinin työtä kohtaan on kasvanut jossain määrin 2000-luvulta lähtien. Merkittävimpiin suurelle yleisölle suunnattuihin teoksiin kuuluu Heidi Tuorila-Kahanpään kirjoittama Steinin elämänkerta Euroopan ikoni (2003). Tuorila tunnetaan myös saksankielen filologina sekä Avilan Teresan ja Ristin Johanneksen teosten suomentajana. Tuorila-Kahanpää on myös suomentanut Steinin kirjoituksia, jotka on julkaistu teoksena Pieni yksinkertainen totuus: kokoelma pyhän Ristin Teresa Benedictan kirjoituksia (2008).
Suomessa Steinia luetaan yllä mainitun vastaanoton lailla karkeasti katsottuna kahdessa linjassa: fenomenologien ja teologien parissa. Teologiset julkaisut Steinista liittyvät hänen uskonnonfilosofisiin teksteihinsä (ks. Vainio, 2016). Fenomenologit puolestaan hyödyntävät eniten Steinin empatiateoriaa. Erityisesti Erika Ruonakoski on hyödyntänyt Steinin filosofiaa empatiaa koskevassa tutkimuksessaan. Muita Steinia käsitelleitä suomalaisia filosofeja ovat mm. Jaana Parviainen, Elisa Aaltola sekä allekirjoittanut.
Baseheart, Mary Catherine. (1997). Person in the World: Introduction to the Philosophy of Edith Stein. Springer, Dordrecht.
– Johdantoteos Steinin koko filosofiaan kronologisessa järjestyksessä. Sisältää myös lyhyen elämäkerran.
Calcagno, Antonio (2014). Lived Experience from the Inside Out: Social and Political Philosophy in Edith Stein. Duquesne University Press, Pittsburgh.
– Kirja Steinin varhaisen vaiheen kehityksestä empatiasta valtioteoriaan.
Lebech, Mette (2015). The Philosophy of Edith Stein: From Phenomenology to Metaphysics. Peter Lang, Oxford, Bern, Berlin, Bruxelles, Frankfurt am Main, New York, Wien.
– Erityisesti Steinin varhaiseen ja keskivaiheen töihin perehtyvä yleisesitys.
Tuorila-Kahanpää, Heidi (2003). Euroopan ikoni. Edith Steinin elämä 1891–1942. Jyväskylä: Minerva Kustannus Oy.
– Steinin elämäkerta, joka sisältää myös kuvauksen Steinin ajattelusta.
(Ks. ”Kirjallisuusluettelo ja internet-lähteet” alla)
(Edith Stein Gesamtausgabe ESGA -julkaisujen kohdalla merkitty hakasulkeisiin alkuperäinen ilmestymisvuosi)
(2008 [1917]). Zum Problem der Einfühlung. ESGA, Vol. 5, toim. Maria Antonia Sondermann. Freiburg-Basel-Wien, Herder.
(2010 [1922]). Beiträge zur philosophischen Begründung der Psychologie und der Geisteswissenschaften. ESGA, Vol. 6, toim. Beate Beckmann-Zöller. Freiburg-Basel-Wien, Herder.
(2006 [1925]). Eine Untersuchung über den Staat, ESGA, Vol. 7, toim. Ilona Riedel-Spangenberger. Freiburg-Basel-Wien, Herder.
(2004 [1920-1924]). Einführung in die Philosophie, ESGA, Vol. 8, toim. Claudia Marièle Wulf. Freiburg-Basel-Wien, Herder.
(2014). Freiheit und Gnade und weitere Beiträge zu Phänomenologie und Ontologie: 1917 bis 1937, ESGA, Vol. 9, toim. Hans Rainer Sepp, Beate Beckmann-Zöller. Freiburg im Breisgau, Herder.
(2005 [1931]). Potenz und Akt: Studien zu einer Philosophie des Seins, ESGA, Vol. 10, toim. Hans Rainer Sepp. Freiburg-Basel-Wien, Herder.
(2006 [1937]). Endliches und ewiges Sein: Versuch eines Aufstiegs zum Sinn des Seins, ESGA, Vol. 11, toim. Andreas Uwe Müller. Freiburg-Basel-Wien, Herder.
(2000). Die Frau: Ihre Aufgabe nach Natur und Gnade, ESGA, Vol. 13, toim. Maria Amata Neyer. Freiburg-Basel-Wien, Herder.
(2003). Wege der Gotteserkenntnis: Studie zu Dionysius Areopagita und Übersetzung seiner Werke, ESGA, Vol. 17, toim. Beate Beckmann-Zöller, Viki Ranff. Freiburg-Basel-Wien, Herder.
(2003). Kreuzeswissenschaft: Studie über Johannes vom Kreuz, ESGA, Vol. 18, toim. Ulrich Dobhan. Freiburg-Basel-Wien, Herder.
Muu kirjallisuus
Aaltola, Elisa (2014). ”Varieties of Empathy and Moral Agency”. Topoi 33, 243–253. DOI: 10.1007/s11245-013-9205–8
Aaltola, Elisa (2018). Varieties of Empathy: Moral Psychology and Animal Ethics. Rowman & Littlefield Publishers, Lanham.
Ales Bello, Angela (2015). The Sense of Things: Toward a Phenomenological Realism. Springer, Cham.
Ales Bello, Angela (2019). ”Dual Anthropology as the Imago Dei in Edith Stein”.Open Theology 5, 95–106. DOI: 10.1515/opth-2019-0007
Beckmann-Zöller, Beate (2005). ”Adolf und Anne Reinach: Edith Steins Mentoren im Studium und auf dem Glaubensweg”. Phenomenology 2005, Volume 4, Part 1: Selected Essays from Northern Europe. Toim. Hans Rainer ja Ion Copoeru. Zeta Books electronic. (luettu 2.9.2024).
Burns, Timothy (2021). ”Phenomenology Without Egology: Edith Stein as an Original Phenomenological Thinker”. Horizon 10:2, 463–483. DOI: 10.21638/2226-5260-2021-10-2-463-483
Calcagno, Antonio (2007). The Philosophy of Edith Stein. Duquesne University Press, Pittsburgh.
Calcagno, Antonio, toim. (2016). Edith Stein: Women, Social-Political Philosophy, Theology, Metaphysics and Public History. Springer, Cham.
Calcagno, Antonio, Reyes-Gacitúa, Eva toim. (2021). Edith Stein’s An Investigation Concerning the State: Sociality, Nationhood, Ethics. Springer, Cham.
Husserl, Edmund (1900). Logische Untersuchungen. Verlag von Veit & Comp., Leipzig.
Husserl, Edmund (1928). ”Die Vorlesungen über das innere Zeitbewusstsein aus dem Jahre 1905”. Toim. M. Heidegger. Jahrbuch für Philosophie und phänomenologische Forschung 9, 368–498. (Uusi painos: Husserliana X, 1966).
Husserl, Edmund (1952). Ideen zu einer reinen Phänomenologie und phänomenologischen Philosophie. Buch II: Phänomenologische Untersuchungen zur Konstitution. Husserliana vol. IV. Martinus Nijhoff, Haag.
Husserl, Edmund (2017). Ideoita puhtaasta fenomenologiasta ja fenomenologisesta filosofiasta (Ideen zu Einer Reinen Phänomenologie und Phänomenologischen Philosophie, 1913). Suom. Markku Lehtinen. Gaudeamus, Helsinki.
Jardine, James (2014). ”Husserl and Stein on the Phenomenology of Empathy”. Synthesis Philosophica 58, 273–288.
Kari, Matti (2023). Pyhä kohtaaminen – Edith Steinin empatia- ja tunneteoria. Pro gradu -tutkielma. Helsingin yliopisto. https://helda.helsinki.fi/server/api/core/bitstreams/cb697f99-abc7-48b9-84e0-119512426c88/content (luettu 12.1.2024).
Kekki, Minna-Kerttu M. (2024). ”Nation-states in a Prisoner’s Dilemma with Climate Change: applying Edith Stein’s Theory of the State”. Nations and Nationalism, online. https://onlinelibrary.wiley.com/doi/10.1111/nana.13016 (luettu 2.9.2024)
Kekki, Minna-Kerttu M. (2024). “The perceived object in media-based empathy: applying Edith Stein’s concept of Wortleib”. Continental Philosophy Review 57, 165–184. https://link.springer.com/article/10.1007/s11007-024-09633-7 (luettu 2.9.2024)
Lebech, Mette (2010). ”Beginning to Read Stein’s Finite and Eternal Being”. Phenomenology 4, 138–154.
Lebech, Mette (2011). ”Why Do We Need the Philosophy of Edith Stein?” Communio 38, 682–726.
Lebech, Mette (2017). ”Stein’s Understanding of Mental Health and Mental Illness. Empathy, Sociality, and Personhood”. Contributions to Phenomenology 94, 107–123. DOI: 10.1007/978-3-319-71096-9_6
Lévy, Antoine (2024). ”Leo Strauss and Edith Stein in the Grip of the Theopolitical”. Naharaim, vol. 17, no. 2, 2023, pp. 133-158. https://doi.org/10.1515/naha-2022-0016.
MacIntyre, Alasdair (2007). Edith Stein: A Philosophical Prologue, 1913-1922. Continuum, London.
Paas, Marge (2017). Empaatia kunstiteoste kogemisel: Fenomenoloogiline analüüs. Tallinn University. Dissertations in Humanities.
Parviainen, Jaana (2003). ”Kinaesthetic Empathy”. Dialogue and Universalism, 11–12/2003, 151–162.
Ruonakoski, Erika (2017). ”The Object and Limits of Empathy in Stein’s Philosophy”. Celebrating Teresa of Avila and Edith Stein: Two Seminars Organised by the Secular
Order of the Teresian Carmel in Helsinki in 2015 and 2016. Toim. Heidi Tuorila-Kahanpää. Helsinki: OCDS, 25–38.
Ruonakoski, Erika (2019). ”Empatia moraalisen toimijuuden perusteena”. Ajatus: Suomen filosofisen yhdistyksen vuosikirja 76, 315–330.
Svenaeus, Fredrik (2016). ”The Phenomenology of Empathy: A Steinian Emotional Account”. Phenomenology and the Cognitive Sciences, 15(2), 227–245. DOI: 10.1007/s11097-014-9411-x
Svenaeus, Fredrik (2018). ”Edith Stein’s phenomenology of sensual and emotional empathy”. Phenomenology and the Cognitive Sciences 17, 741–760. DOI: 10.1007/s11097-017-9544-9
Szanto, Thomas & Dermot Moran (2020). ”Edith Stein”. The Stanford Encyclopedia of Philosophy. Toim. Edward N. Zalta. Stanford: Metaphysics Research Lab of Stanford University. https://plato.stanford.edu/archives/spr2020/entries/stein/ (luettu 12.1.2023)
Tuorila-Kahanpää, Heidi (2008). Pieni yksinkertainen totuus: kokoelma pyhän Ristin Teresa Benedictan kirjoituksia. Katolinen tiedotuskeskus, Helsinki.
Urban, Petr (2022). ”Care Ethics and the Feminist Personalism of Edith Stein”. Philosophies 7:3. DOI: 10.3390/philosophies7030060
Vainio, Olli-Pekka (2016). ”Dark Light: The Mystical Theology of St. Edith Stein”. Journal of Analytic Theology 4, 362–372. https://doi.org/10.12978/jat.2016-4.1411-65210014a (luettu 2.9.2024)
Vainio, Olli-Pekka (2018). ”Kuinka ihmisen vajavainen kieli voi puhua täydellisestä Jumalasta? Edith Steinin filosofian tarkastelua”. Areiopagi.fi, https://www.areiopagi.fi/2018/04/kuinka-ihmisen-vajavainen-kieli-voi-puhua-taydellisesta-jumalasta-edith-steinin-filosofian-tarkastelua/ (luettu 2.9.2024)
Wharne, Simon (2021). ”Empathy in phenomenological research: Employing Edith Stein’s account of empathy as a practical and ethical guide”. Methods in Psychology 5. DOI: 10.1016/j.metip.2021.100053
Wulf, Claudia Mariéle (2017). ”’I look at him and he looks at me’: Stein’s phenomenological analysis of love”. International Journal of Philosophy and Theology 78, 1-2. DOI: 10.1080/21692327.2016.1265897
Zahavi, Dan (2014). Self and Other: Exploring Subjectivity, Empathy and Shame. OUP, Oxford.