Oulun Sokrates-kahvila: ajatusten ravistelua

Ajatuksia on ravisteltu jo vuosia – Oulun Sokrates-kahvila sai alkunsa julkisesta heitosta

Voisiko Sokrates-kahvila toimia Oulussa? Christopher Phillipsin menestysteoksen Sokrates-kahvila [1] innoittamana esitin tämän kysymyksen Forum24-kaupunkilehdessä kolumnissani vuoden 2009 lopulla.

Phillips oli perustanut 1990-luvulla filosofisia keskusteluryhmiä eri puolille Yhdysvaltoja. Niissä tavalliset ihmiset kokoontuvat yhteen keskustelemaan heitä koskettavista kysymyksistä. Kahviloita on nykyään ympäri maailman, ja yksin USAssa Sokrates-kahviloita toimii satoja. Niiden rinnalle on vuosien saatossa syntynyt myös demokratia- ja perustuslakikahviloita.

Heittoni jälkeen vuoden 2009 taitteessa Anne Hulkko otti minuun sähköpostitse yhteyttä. Hän tiesi Oulun normaalikoululta opettaja Hannu Juuson, joka oli kunnostautunut työssään myös filosofian rintamalla. Kysyimme Juuson halukkuutta ryhtyä vetämään aikuisten filosofista keskusteluryhmää. Vastaus oli myönteinen, ja mukaan hän pyysi myös kollegansa Markku Veteläisen samasta opinahjosta.

Paikka löytyi Kulttuuritalo Valveelta

Vuoden 2010 tammikuun alussa Oulun Sokrates-kahvilan alkuperäinen perustajanelikko – Hannu Juuso, Markku Veteläinen, Anne Hulkko ja minä – kokoontui ensimmäisen kerran Oulun kaupungintalon vieressä sijainneessa Café Saarassa. Päätimme kokeilla siipiämme ja järjestää keskusteluryhmän ainakin muutaman kerran katsoaksemme, herättääkö se kiinnostusta. Kuriositeettina mainittakoon, että Sokrates-kahvila on yhä pystyssä mutta Café Saara ei.

Sokrates-kahvilan päätarkoitukseksi määriteltiin keskustelu filosofisessa hengessä. Sovittiin myös, että kokoontumisiin on kaikilla kiinnostuneilla vapaa pääsy. Ensimmäinen varsinainen tilaisuus pidettiin Kulttuuritalo Valveen Kahvila Mintussa 20.1.2010. Paikalla oli runsaasti väkeä, ja siitä lähtien keskustelua filosofisessa hengessä on käyty Valveella kahden viikon välein keväisin, syksyisin ja talvisin.

Hannu Juuson ja Markku Veteläisen lisäksi vetäjäjoukkoon on liittynyt Riku Välitalo ja Vesa Teppo. Minun ja Anne Hulkon rooliksi vakiintui alusta pitäen tausta-asioiden hoito. Olen myös kirjannut tilaisuuksissa esitettyjä puheenvuoroja ja laatinut niistä tiivistelmiä kotisivuillemme: http://sokrateskahvila.wordpress.com

Keväällä 2010 katsottiin tarpeelliseksi luoda oma blogi jatkokeskustelun paikaksi. Se palvelee ennen kaikkea kahta tarkoitusta: niiden asioiden sanomista, jotka jäivät itse tilaisuudessa sanomatta, tai niiden ajatusten esittämistä, jotka syntyvät keskustelun jälkeen.

Monesti teemat raksuttavatkin osallistujien mielissä vielä pitkään. Keskustelujen aiheet tulevat osallistujilta joko ohjaajien kanssa etukäteen sovittujen alkupuheenvuorojen muodossa tai spontaaneina ehdotuksina itse tilaisuuksissa. Käsiteltyjä aiheita ovat olleet esimerkiksi arjen etiikka, demokratia, elämän tarkoitus, hyvyys, ihminen, itsekkyys, myötätunto, pelko, populismi, rakkaus, sokeat pisteet, tietoisuus ja valta.

Nykyiseksi Sokrates-kahvilan pitopaikaksi Valveella on vakiintunut neuvotteluhuone toisessa kerroksessa. Tavallisesti keskustelemassa on parikymmentä iältään 20–80-vuotiasta ihmistä.

Viimeisin filosofinen kohtaaminen

Keskiviikkona 14.3. pohdittiin alustuksen pohjalta elämäntehtävää. Ydinkysymys kuului: ”Mikä on elämäntehtäväni?”

Oliko kysymys oikein asetettu, kysyttiin aluksi. Olisiko pikemminkin tullut kysyä, miten haluan elää elämäni tai mitkä ovat elämänarvoni? Markku Veteläinen piti johdonmukaisesti kiinni alkuperäisestä lähtökohdasta. Hän jakoi puheenvuoroja halukkaille.

Keskustelun sisältöä, ulottuvuuksia, vankkoja oksia, rytmiä ja antia on mahdoton tyhjentävästi välittää. Tärkeintä on sen henki. Kaikki voivat esittää näkemyksensä omana itsenään. Kaikkien ajatuksia arvostetaan yhtä paljon, mutta niiden paremmuus määräytyy perustelujen kautta. Välillä nauretaan – yhdessä, ei yhdelle – mutta voidaan tirauttaa kyynelkin.

Tämänkertainen kysymys oli näin muotoiltuna jokaiselle henkilökohtainen. Elämäntehtävien kirjo osoittautui laajaksi. Pullojen kerääminen voi olla täysin perustellusti elämäntehtävä. Monet muutkin arkipäiväiset asiat, kuten työnteko ja perheenjäsenenä toimiminen, voivat olla sellaisia. Koko ihmiskunnan tietoisuuteen kohonneista elämäntehtävistä mainittakoot esimerkkeinä Äiti Teresan (1910–1997) hyväntekeväisyystyö ja Mahatma Gandhin (1869–1948) ponnistelu Intian itsenäistymisen puolesta. Eräs oivalsi tilaisuuden loppupuolella, ettei hänellä mitään elämäntehtävää ole: ”elän vain menemään päivä kerrallaan.”

Blogin jatkokeskustelussa on tuotu muun ohella esiin se tärkeä näkökohta, ettei elämäntehtävää tarvitse välttämättä etsiä tai tunnistaa tietoisesti sitä elääkseen. Monet toteuttavat elämäntehtäväänsä ilman, että he ovat tietoisia asiasta tai tietoisesti etsineet sitä.

Erilaisuus on rikkaus

Sokrates-kahvilassamme on parasta elävyys, toisten kohtaaminen kasvokkain, eri-ikäisten ja eri elämänpiireistä tulevien ihmisten näkeminen ja kuunteleminen sekä uusien näköalojen avaaminen yhdessä.

Psykologisten tutkimusten mukaan ihmiset haluavat olla ennen kaikkea samanhenkisten seurassa. Sokrates-kahvila on toista maata. Siellä eri mieltä oleminen on rikkaus. Jos 16 keskustelijaa ilmaisee olevansa samaa mieltä jostain asiasta ja 17. on vilpittömästi eri mieltä toisten kanssa, hänen suoranainen velvollisuutensa on tuoda se esille. Tämä vaatii osallistujilta paljon mutta antaa ja opettaa samalla mitalla.

Oulun Sokrates-kahvila avautuu seuraavan kerran Valveella keskiviikkona 28.3.2012 kello 18.

Kari Utoslahti
Oulun Sokrates-kahvilan perustajajäsen
Toimittaja, Forum24-kaupunkilehti
 

[1] Sokrates-kahvila. Filosofisia kohtaamisia. (Socrates Cafe. A Fresh Taste of Philosophy, 2002.) Suom. Raija Viitanen. WSOY, Helsinki 2007.