Konservatiiviset argumentit muutosten kourissa

Keskustelu kirkon ja Raamatun suhteesta homoseksuaalisuuteen velloo valtoimenaan blogeissa ja valtamediassa. Näyttää kuitenkin siltä, että merkittävä näkökohta peittyy hälinän alle.

Mikä on oleellista kun arvioimme tässäkin yhteydessä käytettyä konservatiivista argumentaatiota? Mikä menee vikaan kun nykypäivän valintoja perustellaan 2000-vuotisella kristinuskon traditiolla tai Raamatun sanomalla? Yksinkertaisesti se, että kristinuskon historia on muutoksia täynnä. Suomen valtauskontoa, luterilaisuutta, ei olisi olemassa jos Martin Luther niminen radikaali ei olisi lyönyt kantojaan läpi ja uudistanut uskontoa. Raamatusta on poistettu osia, sinne on lisätty osia ja käännöksiä on muutettu lukuisia kertoja. Ei ole olemassa selvää päätöstä siitä, ettei vanhan testamentin absurdeja ohjeita, joissa ihmisen surmaaminen todetaan sopivaksi rangaistukseksi mm. sapattina työskentelemisestä (2. Moos. 35:2) tule noudattaa kirjaimellisesti, mutta käytännössä nämä jätetään huomiotta. Joskus todetaan, että Raamattu itsessään, tarkemmin sanoen uusi testamentti, kumoaa tietyt vanhan testamentin kohdat Jeesuksen uusilla opetuksilla, mutta myös uusi testamentti sisältää ristiriitaisuuksia ja omituisuuksia, joita tuskin kukaan ottaa tosissaan. Mitä avioliiton kristilliseen historiaan tulee, niin kirkko ei ollut alun perin juuri lainkaan kiinnostunut avioliitosta, vaan se oli yksityisasia. Papit ovat tulleet vihkimiseen mukaan ilmeisesti vasta joskus 1500-luvulla. Muutoksia voisi luetella vaikka kuinka pitkään, mutta ehkä nämä riittävät osoittamaan, että kristinuskon traditio ja raamatun tulkinta eivät ole stabiileja monoliitteja, joista voi noin vain poimia ikuisia ja muuttumattomia totuuksia nykyajan valintojen perusteiksi.

Käytännössä konservatiivit ovat konservatiiveja vain mielivaltaisesti valikoitujen oppien suhteen. Tämä ei tietenkään tarkoita sitä, ettei konservatiivi saattaisi olla oikeassa jonkin väitteensä suhteen. Heidän on kuitenkin keksittävä sille paremmat perusteet. Toisin sanoen, heidän olisi esitettävä uskottavat perusteet sille, miksi juuri tietyt muutokset on hyväksyttävä ja toisia taas ei. 

Mitä raamatun tulkintaan tulee, niin myös vastapuoli poimii esiin Raamatun tulkinnassaan vain tietyt kohdat ja jättää toiset huomiotta. Molemmat osapuolet poimivat rusinat pullasta, mutta homoseksuaalisuuteen myönteisemmin suhtautuvat yleensä myöntävät kannattavansa nimenomaan muutosta, eivätkä vetoa niin helposti kristinuskon ikuiseen luonteeseen tai 2000 vuotta vanhoihin tapoihin. Näin ollen he eivät sorru samanlaiseen virheeseen argumentaatiossaan kuin konservatiivit.

On tietenkin liikaa toivottu, että osapuolet myöntäisivät, että tulkinta on välttämättä valikoivaa. Kaikkien mahdollisten seikkojen huomioonottaminen on mahdotonta myös Raamatun tulkinnassa, ja näkökulmasta riippuen tulkitsijat aina painottavat joitakin kohtia toisen kustannuksella. Jos tämä kuitenkin myönnettäisiin, niin ehkä osapuolet voisivat pohtia sitä, että miksi juuri heidän esiin nostamansa kohdat ovat merkittäviä, miksi he jättävät jotkin Raamatun sisältämät paradoksit tai vaikka matemaattiset ongelmat omaan arvoonsa, mutta tarttuvat joihinkin kohtiin ehdottomina totuuksina. Tämä saattaisi, mutta vain saattaisi, johtaa osapuolet laadukkaampaan keskusteluun.

En mainitse edellä mitään sellaista, jota ei olisi huomattu ja huomioitu oppineissa teologisissa keskusteluissa. Nämä säikeet eivät vaan näy, ainakaan tällä hetkellä, julkisessa keskustelussa.

Sami Syrjämäki