Psykologi ja filosofian professori, FT 1919.

Kaila toimi ensimmäisenä filosofian professorina Turun yliopistossa 1921–1930. Hän oli Helsingin yliopiston teoreettisen filosofian professorina 1930–1948. Tämän jälkeen hän kuului Suomen Akatemiaan, jota hän oli ollut perustamassa. Kaila oli oikullinen ja karismaattinen persoonallisuus, jonka luennot ja suositut teokset saavuttivat suuren yleisön. Vaikka hänen merkityksensä kansainvälisen tieteen tasolla oli suhteellinen vähäinen, oli hänen työnsä kotimaassa uraauurtavaa, etenkin niiden virikkeiden kautta, joita hänen työnsä välitti eteenpäin. Hän rakensi psykologiaansa ja luonnonfilosofiaansa holismille. Poliittiselta vakaumukselta hän oli aluksi ja ennen kaikkea antikommunistinen ja tämän takia hän kannatti liittoutumista natsi-Saksan kanssa, mutta ymmärsi virheensä myöhemmin. Kailan näkemys sielunelämästä, mihin vaikutti hahmopsykologia, esitetään tiivistettynä teoksessa Persoonallisuus (1934, ruots. Personlighetens psykologi, 1935). Hän harjoitti myös kokeellista psykologiaa ja julkaisi teoksen Die Reaktionen des Säuglinges auf das menschliche Gesicht (1932). Muissa teoksissaan, joihin kuuluu mm. Inhimillinen tieto (1939, ruots. Den mänskliga kunskapen, 1939), Kaila käsitteli tietoteoreettisia kysymyksiä tukeutuen loogiseen empirismiin, jonka teesit hän filosofiassaan varhain omaksui. Persoonallisimmassa teoksessaan Syvähenkinen elämä (1943, ruots. Tankens oro, 1944) Kaila käsittelee maailmankatsomuksellisia kysymyksiä.

(M. Jääskeläinen (1983): Eino Kailan psykologia; E. Kaila and logical empiricism, toim. I. Niiniluoto jne.)

© Uppslagsverket Finland, Schildts Förlags Ab / www.uppslagsverket.fi
(Suom. Joonas Leppänen)
 

AINEISTOT

Kaila Filosofia.fi:n aineistoarkistossa

VERKKOLÄHTEITÄ