julkaisut

Mustekalan teemanumero "Adorno Today" on julkaistu

16.5.2016

 

Mustekalan teemanumeron 2/2016 aiheena on saksalainen filosofi ja sosiologi Theodor W. Adorno (1903-1969). Adorno tunnetaan modernin taiteen, erityisesti musiikin, teoreetikkona ja ankarana yhteiskuntakriitikkona. Hänen laaja tuotantonsa kiinnostaa filosofeja, taiteen- ja kulttuurintutkijoita sekä sosiologeja edelleen.

 

Jälkimarxilaista "Frankurtin koulukuntaa" edustavalle Adornolle taiteessa on kyse arvoituksesta, dissonanssista ja ristiriidoista. Sellaisena se merkitsee eettistä mahdollisuutta hallinnoidussa yhteiskunnassa, jossa ihmisten ja asioiden ainoa arvo on välinearvo, ja jota ylläpitää kulttuuriteollisuus standardisoituine tuotteineen. Kuitenkin Adornon mukaan taiteella on sen epäkäsitteellisyydestä ja arvoituksellisuudesta huolimatta totuusarvo, koska se rikkoo yhteiskunnan ja kulttuurin hyväksymiä merkityksiä. Arvoituksen ja ristiriidan kunnioitus näkyy myös Adornon musiikkianalyyttisessä metodissa, jonka tarkoitus on säilyttää rakenteellinen tarkastelu kuitenkaan redusoimatta musiikkia ilmiönä ja kokemuksena.

 

Englanninkielisessä numerossa tarkastellaan näiden Adornon ajatusten lisäksi hänen persoonaansa ja henkilöhistoriaansa.

 

Numeron kirjoittajat ovat tutkijoita, kriitikoita ja opiskelijoita:

Petteri Enroth (numeron päätoimittaja)

Irmeli Hautamäki (numeron päätoimittaja)

Timo Laiho

Jussi Suortti

 

Lisätietoja: Mustekalan päätoimittajat Matti Tuomela (matti.tuomela at hotmail.fi) ja Petteri Enroth (petteri.enroth at helsinki.fi)

 

http://www.mustekala.info

 

***

 

Mustekala's theme issue "Adorno Today" is published

16.5.2016

 

Issue 2/2016 of Mustekala focuses on the German philosopher and sociologist Theodor W. Adorno (1903-1969). Adorno is known as a theoretician of modern art, especially music, and as a social critic. His broad work keeps interesting philosophers, researchers of art and culture as well as sociologists.

 

Part of the post-Marxist "Frankfurt School", Adorno thinks of art in terms of its riddle-like character, dissonance and contradiction. As such, art stands for an ethical possibility in an administered society, where the only accepted value for people and things is their instrumental value, and that is upheld by the culture industry's standardized products. However, although art is nonconceptual and riddle-like, Adorno holds that it harbors truth-value since it breaks meanings accepted by society and culture. Respect for riddle and contradiction is also visible in Adorno's musical analytical method that strives to preserve structural rigor without reducing music as an exprienced phenomenon.

 

In addition to these thoughts, the issue also takes a look at Adorno's persona and biographical details.

 

The writers are researchers, critics and students:

Petteri Enroth (editor of the issue)

Irmeli Hautamäki (editor of the issue)

Timo Laiho

Jussi Suortti

 

For more info contact editors-in-chief of Mustekala, Matti Tuomela (matti.tuomela at hotmail.fi) and Petteri Enroth (petteri.enroth at helsinki.fi)

 

http://www.mustekala.info


[Korjaus: kirjailijan sukunimi on Pluth, ei Bluth, kuten virheellisesti ensimmäisen viestin otsikkoon oli virheellisesti kirjattu.]


Apeiron Kirjojen uusin julkaisu Ed Pluthin 'Badiou - Uuden filosofia' on ensimmäisen suomenkielinen laaja yleisesitys Alain Badioun ajattelusta. Kirjan kirjoittaja Ed Pluth toimii filosofian professorina California State Universityssä. Kirjan ovat suomentaneet Lauri Pekonen ja Janne Kurki.


Kirjaa voi tilata hintaan 20 euroa/kappale (sis. alv) + pakkaus- ja postitusmaksut 5 euroa/kirja (sis. alv) sähköpostiosoitteesta tilaukset at apeironkirjat.com.


Helsingin yliopistossa ja King's Collegessa Lontoossa opiskellut Uppsalan yliopiston teoreettisen filosofian lehtori, dosentti Pauliina Remes on julkaissut yhdessä professori Svetla Slaveva-Griffinin kanssa toimittamansa teoksen The Routledge Handbook  of Neoplatonism (Routledge 2014). Slaveva-Griffin työskentelee Florida State Universityn klassisen filologian laitoksella ja on syntyisin Bulgariasta.

Kirja on uusplatonismin tutkimuksen kansainvälinen perusteos, jonka kirjoittajakunta on alansa eturiviä maailmassa. Routledge on arvostetuimpia tiedekustantajia.

Uuplatonismiksi kutsutaan myöhäisantiikin filosofista ajattelua, joka on viime vuosikymmenen aikana kohonnut kasvavan kiinnostuksen kohteeksi. Klassisen kauden ajattelu tunnetaan jo varsin hyvin.

Uusplatonismi on keskeinen antiikin ajattelun tulkintatraditio, ja samalla sen välittäjä. Uusplatonistinen ajattelu on vaikuttanut merkittävästi kristilliseen teologiaan, renessanssihumanismiin ja arabialaiseen filosofiaan, joka on osaltaan hedelmöittänyt länsimaista ajattelua aina varhaiselta keskiajalta alkaen.

 

Linkki Routledgen kirjaesittelyyn: http://www.routledge.com/books/details/9781844656264/

Lisätietoja: Pauliina Remes 050 3739323


Kuoleman kulttuurit Suomessa lähestyy kuolemaa kokonaisvaltaisesti kulttuurisena, sosiaalisena, uskonnollisena ja filosofisena ilmiönä. Kirja antaa apuvälineitä kuolevan ja hänen omaistensa kohtaamiseen sekä oman kuolevaisuutemme pohdintaan.

 

Tervetuloa torstaina 10.4.2014 klo 16.00-17.00

Tervetuloa osallistumaan ja kuuntelemaan keskustelua kuoleman kulttuureista Gaudeamus Kirja & Kahviin (Kaisa-talon alakerta, Vuorikatu 7, Helsinki). Tilaisuuteen on vapaa pääsy, tervetuloa.

Keskustelun aiheina ovat:

Terhokodin johtaja Juha Hänninen: Eutanasia ja hyvä kuolema

Kehitysbiologian professori Seppo Vainio: Onko kuolemattomuus mahdollista?

Mediatutkija Johanna Sumiala: Julkkiksen kuolema mediassa - Mika Myllylän tapaus.

Keskustelua vetävät kirjan toimittajat Sari Kivistö ja Virpi Mäkinen.

FT Outi Hakola toimii ohjelmakoordinaattorina Helsingin yliopiston tutkijakollegiumissa. Hakolan tutkimusala on mediatutkimus sekä etenkin kuoleman kuvaukset elokuvassa ja televisioviihteessä.

FT, dos. Sari Kivistö on akatemiatutkija ja varajohtaja Helsingin yliopiston tutkijakollegiumissa. Hänen tutkimusalojaan ovat kirjallisuudentutkimus, antiikin tutkimus ja klassiset traditiot.

TT, dos. Virpi Mäkinen toimii teologisen etiikan ja sosiaalietiikan yliopistonlehtorina Helsingin yliopiston teologisessa tiedekunnassa. Mäkisen tutkimusaloja ovat keskiajan filosofinen teologia ja varhaismoderni poliittinen ajattelu.

 

Muut kirjoittajat:

Juha Hänninen, Jari Holopainen, Kimmo Ketola, Mia Korpiola, Kaarina Koski, Atte Oksanen, Ilona Pajari, Timo Partonen, Sami Pihlström, Helena Ranta, Pekka Räsänen, Mikko Salmela, Johanna Sumiala, Seppo Vainio, Ursula Vala ja Minna Zechner

 

Arvostelukappaleet ja lisätiedot:

Outi Kitti

Tiedotus, myynti ja markkinointi

outi.kitti at gaudeamus.fi

p.050 5401 299

Gaudeamus Oy

 

Kuoleman kulttuurit Suomessa: kuolemaan tutustuminen voi hälventää pelkoa

Lehdistötiedote / Gaudeamus


Kuolema on etääntynyt sairaaloihin ja hautaustoimistoihin, vaikka se on olennainen osa ihmisyyttä. Jokainen kohtaa elämänsä aikana kuolevia ja lopulta myös oman elämänsä päättymisen. Kuoleman läsnäolo voi pelottaa omaisia ja hoitohenkilökuntaa: samaistuminen kuolemisen kokemukseen on mahdotonta.

Millainen on hyvä kuolema? Missä menee oikean ja väärän raja, kun puhutaan avustetusta itsemurhasta, ihmisen nukuttamisesta loppuelämäkseen tai eutanasiasta? Onko parempi kärsiä loppuun asti vai kuolla pois? Kuka valinnan tekee? Miksi kuolema pelottaa?

Monet ajattelijat ovat tarjonneet pelon lääkkeeksi kuolemaan tutustumista, jonka on todettu hälventävän kuoleman käsittämättömyyttä ja pelottavuutta. Kuoleman kulttuurit Suomessa (Gaudeamus 2014) lähestyy kuolemaa kokonaisvaltaisesti kulttuurisena, sosiaalisena, uskonnollisena ja filosofisena ilmiönä.

Kirja antaa apuvälineitä kuolevan ja hänen omaistensa kohtaamiseen sekä oman kuolevaisuutemme pohdintaan. Kirjassa käsitellään suomalaisen kuoleman erityispiirteitä, kuoleman riittejä ja niiden merkitystä sekä kuoleman biologiaa, kysymyksiä itsemurhasta, saattohoidosta ja eutanasiasta. Esille tulevat myös koulusurmat, sodan uhrien tunnistaminen ja urheilusankarin kuolemalle annetut merkitykset.

Kuolevaisuus on kirjoitettu syvälle olemassaolomme perusteisiin

”Voidaan sanoa, että kuolemme osittain joka hetki, eikä varsinaista lopullista tyhjiin raukeamisen ajankohtaa oikeastaan ole ennen kuin ruumis on täysin hajonnut ja ihmisten muistot meistä hävinneet.” Outi Hakola, Sari Kivistö & Virpi Mäkinen

”Alkoholin aiheuttama kuolema on usein kaikin puolin huono kuolema. Onnekkaimmat kuolevat nopeasti kaaduttuaan humalassa siten, että saavat kohtalokkaan vamman. (…) Vaikeinta on kuolla hitaasti alkoholisairauksien heikentämänä, kun asianomainen on jo menettänyt perheen, työn, asunnon ja ystävät.” Ursula Vala

”Sosiaaliseen hätään kuolevan ympäristössä ja sen huomioon ottamiseen myös kuoleman jälkeen kiinnitetään terveydenhuollossa liian vähän huomiota. (…) Henkisen hädän tunnistaminen saattaa olla potilaalle ja hänen läheisilleen merkityksellisempää kuin uusiin hoitotoimiin liitetty usein epärealistinen toivo ja tulevaisuususko.” Juha Hänninen

”Omakohtainen kokemus on tärkeä psykologinen edellytys kyvylle samastua toisen asemaan ja kokemuksiin. Mikään aiempi kärsimys ei kuitenkaan valmista yksilöä kohtaamaan oman lähestyvän kuoleman aiheuttamaa ahdistusta, joka syntyy oman olemassaolon päättymisestä.” Mikko Salmela

”Nyky-yhteiskunnassa kuolemasta on vaikea puhua. Monet kuolevat ja surevat omaiset ovat kokeneet etääntyneensä muusta yhteiskunnasta – eivät aina suinkaan omasta tahdostaan, vaan siksi, että ihmisten on vaikea kohdata heitä. Kuolevien ja surevien kohtaaminen usein ahdistaa ja pelottaa.” Outi Hakola

”Biologian näkökulmasta kuolevaisuus on välttämätöntä ja se on itse asiassa kirjoitettu syvälle olemassaolomme perusteisiin. Biologi pyrkii ymmärtämään näitä elämän perusteita elävien organismien biokemian avulla.” Seppo Vainio

”Työ kuoleman parissa on opettanut minut ymmärtämään läheisensä menettäneiden omaisten tuskaa ja kunnioittamaan heidän oikeuttaan tietää, mitä on tapahtunut. Jotta eloonjääneet voisivat sulkea oven menneisyyteen ja rakentaa tulevaisuutta raunioille, heidän täytyy tietää totuus.” Helena Ranta


Outi Hakola, Sari Kivistö & Virpi Mäkinen (toim.):

Kuoleman kulttuurit Suomessa

Gaudeamus 2014

 

Lisätiedot:

Outi Kitti

outi.kitti at gaudeamus.fi


Julkaisutiedote:  Hegelin Taiteenfilosofia pohtii taiteen perimmäistä olemusta

 

G. W. F. Hegel: Taiteenfilosofia. Johdanto estetiikan luentoihin.

Alkuteos Vorlesungen über die Aesthetik I, 2. korj. painos 1842 Suomentaneet Oiva Kuisma, Risto Pitkänen ja Jyri Vuorinen. Gaudeamus 2013

 

Hegelin Taiteenfilosofia johdattaa postuumisti julkaistuihin estetiikan luentoihin. Hegelin mukaan estetiikka ei ollut mitä tahansa kauneutta vaan nimenomaan taiteen kauneutta. Taiteenfilosofian lisäksi kirjassa on Jussi Kotkavirran Johdatusta Hegelin ajatteluun ja Oiva Kuisman Katsaus Hegelin taiteenfilosofiaan.


Saksalainen Georg Wilhelm Friedrich Hegel (1770–1831) on filosofian historian vaikutusvaltainen, mutta kiistelty hahmo. Hän tasapainoili valistuksen ja romantiikan välimaastossa ja kehitteli filosofista järjestelmää, joka sisältäisi kulttuurin osa-alueet taiteesta politiikkaan ja uskonnosta historiaan.

 

Tärkeä osa Hegelin tuotantoa ovat hänen luentoihinsa pohjautuvat teokset, jotka hänen oppilaansa kokosivat ja julkaisivat postuumisti. Tässä sarjassa julkaistiin myös Hegelin luennot estetiikasta. Hegelin mukaan estetiikka ei ollut mitä tahansa kauneutta vaan nimenomaan taiteen kauneutta.

 

Taiteenfilosofia (Gaudeamus 2013) johdattaa estetiikan luentoihin ja avaa Hegelin vaikeana pidettyä ajattelua. Hegel pohtii taiteen suhdetta uskontoon ja filosofiaa, taiteen tieteellistä tutkimista ja sitä, miksi luonnonkauneus on rajattava estetiikan ulkopuolelle. Hegel väitti taiteen merkityksen vähentyneen modernissa maailmassa. Tämän on tulkittu tarkoittavan jopa ”taiteen kuolemaa”.

 

”Taide kuuluu hengen palautumiseen.”

 

”Silloinkin kun taidetuotteet eivät ole haitaksi elämän vakaville tavoitteille – toisinaanhan ne näyttävät jopa edistävän niitä, ainakin pitäessään pahan loitolla – taide kuuluu lähinnä hengen palautumiseen ja rentoutumiseen, kun taas hengen varsinaiset pyrkimykset edellyttävät pikemminkin ponnistelua.”

 

”Välittömän nautinnon ohella taideteokset saavat meidät nykyään käyttämään arvostelukykyämme, kun alistamme taideteoksen sisällön, esitysvälineen sekä näiden sopivuuden tai sopimattomuuden ajattelevalle harkinnalle. Siksi taiteen tiedettä tarvitaan nykyään paljon enemmän kuin niinä aikoina, jolloin taide taiteena tuotti täyden tyydytyksen.”

 

”(…) jotkin taiteenlajit tarvitsevat tietoisuutta ja tietoa sisällöstä enemmän kuin toiset. Esimerkiksi musiikki työstää vain sisäisen hengen epämääräistä liikettä, siis ikään kuin ajatuksettomaan tuntemiseen liittyvää ääntä, ja siksi se tarvitsee tietoista henkistä ainesta vain vähän, jos lainkaan.”

 

”Siellä, missä avautuvat syvähenkisen sielun suuret intohimot ja mielenliikkeet, ei näet enää ole kyse maun hienojakoisista erotteluista eikä näper­telystä yksityiskohtien parissa. Silloin maku tuntee, miten nero jättää taakseen moisen maaperän, ja perääntyessään sen mahdin edessä maku ei enää tunne oloaan mukavaksi eikä tiedä minne asettua.”

 

”Epäilemättä ihminen voikin iloita tuottaessaan myös omalla työllään, taitavuudellaan ja uutteruudellaan jotakin jo muutoin olemassa olevaa. Mutta mitä enemmän jäljitelmä muistuttaa luonnollista esikuvaansa, sitä enemmän myös tämä ilo ja ihailu käy pikemminkin viileäksi ja kylmäksi tai muuttuu kyllästymiseksi ja vastenmielisyydeksi. Kuten henkevästi on sanottu, jotkin muotokuvat ovat mallinsa näköisiä vastenmielisyyteen asti.”

 

”Runous kuitenkin sopii yhteen kaikkien kauneusmuotojen kanssa ja kattaa ne kaikki, koska sen varsinainen perustekijä on kaunis mielikuvitus, ja mielikuvitus on välttämätöntä kaikessa kauneuden tuottamisessa muodosta riippumatta.”

 

Lisätiedot:

Outi Kitti

Tiedotus, myynti ja markkinointi

outi.kitti at gaudeamus.fi

050 5401 299

www.gaudeamus.fi

 


Julkaisutiedote: Tavallisen kielen filosofia


Arkinen puhetilanne sisältää usein enemmän kuin miltä näyttää

Oxfordin yliopisto oli sotienjälkeisen analyyttisen filosofian elävin keskus. Siellä kehittyi tavallisen kielen filosofiaksi kutsuttu ajatteluvirtaus. Tavallisen kielen filosofia lähti oivalluksesta, että arkinen puhetilanne sisältää usein enemmän kuin miltä ensin näyttää. Sanoja käyttämällä ihminen käskee, viittaa, vitsailee, häpäisee sekä pyytää ja antaa anteeksi.

Tavallisen kielen filosofit harjoittivat filosofiaa kielenkritiikistä, mielenfilosofiasta ja puhtaasta käsiteanalyysista etiikan ja politiikan arkikielisiin analyyseihin. Nykyään tavallisen kielen filosofian vaikutus on kiistatonta kielitieteessä ja yhteiskuntatieteissä, ja siitä ammennetaan esimerkiksi sukupuolen tutkimuksessa ja sosiaalipsykologiassa.

Tavallisen kielen filosofia (Gaudeamus 2013) on ensimmäinen suomenkielinen kirja aiheesta. Teos selvittää, miten tavallisen kielen filosofia syntyi, mitä se on ja mihin se on menossa. Historiallisen näkökulman lisäksi teoksessa esitellään suuntauksen ongelmia ja mahdollisuuksia nykyfilosofiassa.


Merkitys ja totuus liittyvät kiinteästi toisiinsa

Tavallisen kielen filosofian juuret loivat pohjan tavalle mieltää luonnollinen kieli suhteessa kielen käyttötilanteisiin, mielen reaktioihin, politiikan kielenkäyttöön ja eettisiin kysymyksiin. Kielen käyttöä koskevia keskeisiä oppeja alettiin pian myös kehittää kohti systemaattisempaa kielen tutkimusta. Esimerkiksi kielen merkityksen käyttöteorioiden tärkeäksi piirteeksi muotoutui semantiikan ja pragmatiikan erottelu, joka on edelleen vaikutusvaltainen niin filosofiassa, kielitieteessä kuin yhteiskuntatieteissäkin.” Ilmari Kortelainen & Joose Järvenkylä


Merkitys ja totuus on yleensä analyyttisessa filosofiassa liitetty kiinteästi toisiinsa. Onkin hankalaa kuvitella, mitä voisi tarkoittaa, että tietää jonkin väitelauseen olevan tosi ilman, että tietää, mitä kyseinen lause merkitsee. Mutta yhtä lailla voi olla vaikea sanoa, mikä on väitelauseen merkitys ilman, että osaa sanoa, milloin lause on tosi tai epätosi.” Joose Järvenkylä


Tulen paikalle uudessa räikeässä mekossa, ja kysyn ystävättäreltäni mielipidettä siitä. Hän yrittää aina auttaa minua parantamaan tyyliäni ja tietää minun arvostavan rehellistä mielipidettä. Hän katsoo mekkoani ja sanoo: ’Istuu erinomaisesti, mutta oletko tullut värisokeaksi?’ Hänen sanomisestaan en päättele hänen olevan kiinnostunut siitä, onko minulla värinäön häiriö. Pikemminkin uskon hänen tarkoittaneen, että hän ei pidä mekkoni väreistä.” Rani Lill Anjum


Produktiivisuus on tärkeä luonnollisen kielen aspekti ja sitä myötä myös systemaattisuus on sellainen. Produktiivisuutta on vaikea selittää ilman systemaattisuutta. Tämä painotus ei kuitenkaan tyhjentävästi selitä, kuinka realistinen tai haluttava suuntaus on systemaattinen merkityksenteoria.” Pasi Valtonen

Vaikkakin sana ’hyvä’ merkitsee eri asioita, niin se, mitä tehdään, kun sitä käytetään, on aina jokseenkin samaa – kehutaanpa sitten jotain tai muuta. Tämä osaltaan selittää intuitiivisen ykseyden. Kehuminen on kehumista, olivat sen perusteet mitkä hyvänsä.” André Maury


Joose Järvenkylä & Ilmari Kortelainen (toim.):

Tavallisen kielen filosofia.

Gaudeamus 2013.

Joose Järvenkylä toimii filosofian tutkijana Tampereen yliopistossa. Hän on tutkinut muun muassa analyyttista filosofiaa, epistemologiaa ja kielifilosofiaa. Ilmari Kortelainen on toiminut filosofian tutkijana eri yliopistoissa ja on erikoistunut tulkinnan teoriaan ihmis- ja yhteiskuntatieteissä.

Muut kirjoittajat:

Rani Lill Anjum, Lars Hertzberg, Antti Keskinen, Alma Korko, Heikki A. Kovalainen, André Maury, Panu Raatikainen, Pasi Valtonen ja Timo Vuorio


Arvostelukappaleet ja lisätiedot:

Outi Kitti

outi.kitti at gaudeamus.fi

050 5401 299


Alexandre Kojève:  Johdatus Hegelin lukemiseen. Vuosien 1933-1939 luennot Hengen fenomenologiasta École des Hautes Étudesissa

Alexandre Kojève (1902-1968) tunnetaan ennen kaikkea vaikutusvaltaisesta Hegel-tulkinnastaan. Kojève esitteli tulkintansa vuosina 1933-1939 pitämillään luennoilla, joille osallistuivat muiden muassa Georges Bataille, Jacques Lacan ja Maurice Merleau-Ponty. Laajan yleisön tulkinta saavutti vasta vuonna 1947, kun kirjailija Raymond Queneaun luentomuistiinpanot julkaistiin Kojèven tarkastamana ja täydentämänä kirjana Introduction à la lecture de Hegel.

Johdatuksessa Hegelin lukemiseen Kojève käy Hegelin Hengen fenomenologian järjestelmällisesti läpi ja kääntää samalla Hegelin raskaan terminologian kevyemmälle, konkreettisemmalle kielelle. Kojèven kommentaari on välttämätön taustateksti kaikkeen toisen maailmansodan jälkeiseen ranskalaiseen filosofiaan.

Kirjoittaja:

Alexandre Kojève (oik. Aleksandr Koževnikov, 1902-1968) oli venäläissyntyinen ranskalainen ajattelija. Hegelin Hengen fenomenologiaa käsitelleet Kojèven luennot vuosilta 1933-1939 koottiin myöhemmin kirjaksi ja julkaistiin nimellä Introduction à la lecture de Hegel (1947). Nyt suomeksi julkaistava teos kuuluu 1900-luvun
filosofian vaikutusvaltaisimpiin.

Koska Kojève uskoi, että ajattelu on muutettava todellisuudeksi toiminnan avulla, hän teki pitkän päivätyön Ranskan valtion virkamiehenä ja oli vaikuttamassa esimerkiksi Euroopan talousalueen syntyyn sekä toisen maailmansodan jälkeisen Marshall-avun
toimeenpanoon. Kojèven jäämistöstä on julkaistu muun muassa pakanafilosofian historiaa, Immanuel Kantia, auktoriteetin käsitettä ja ateismia käsittelevät teokset. Suomeksi hänen tuotannostaan on aiemmin julkaistu kirjoituskokoelma Historian loppu (Tutkijaliitto 2007).

Suomentanut Tapani Kilpeläinen. Tutkijaliitto: Paradeigma-sarja. ISBN
978-952-5169-85-0. Nid., 551 s. 42 EURO.

Lisätiedot ja tilaukset tutkijaliitto at helsinki.fi,
www.tutkijaliitto.fi tai puh. (09) 633209 ja 045-3590810.
Vuoden ensimmäinen Paatos on verkossa:
http://www.uta.fi/jarjestot/aatos/paatos/index.html

Filosofinen kulttuurilehti Paatos on verkkojulkaisu, jonka toimituskunta koostuu Tampereen yliopiston filosofian opiskelijoista.
Uusimman numeron teemana on TIETEIDEN RAJAT JA RAJATTOMUUDET, jonka alla käsitellään mm. moderniteetin maskuliinisuutta, korkeakouluoppimisen "korkeutta" sekä haastatellaan slovenialaista filosofia Eva Bahovecia.

Sivuilta on luettavissa myös edelliset numerot, käy tutustumassa!

Paatoksen toimituskunnan ja kirjoittajien puolesta,
Elina Halttunen-Riikonen

P.S. Kiinnostuitko kirjoittamaan Paatokseen? Lähetä tekstisi/arviosi/juttuideasi osoitteeseen elina.halttunen(at)uta.
fi.


Tervehdys Gaudeamuksesta,

Maaliskuun aluksi kustantamostamme ilmestyi kaksi uutta teosta filosofiasta.

Edmund Husserlin (1859–1938) Eurooppalaisten tieteiden kriisi ja transsendentaalinen fenomenologia (Gaudeamus 2012, suom. Markku Lehtinen) on filosofian moderni klassikko, jossa Husserl tarkastelee eurooppalaisessa kulttuurissa 1930-luvulla vallinnutta ahdinkoa ja sen syytä, luonnontieteellisen asenteen ylivaltaa.

Susanna Lindbergin toimittama Johdatus Hegelin Hengen fenomenologiaan (Gaudeamus 2012) on suomalaisten Hegel-asiantuntijoiden selkeä johdatus Georg Wilhelm Friedrich Hegelin (1770–1831) vaikeana pidettyyn klassikkoon, joka on yksi filosofian historian vaikutusvaltaisimmista teoksista: sen teemoja on kehitelty lähes
kaikissa 1900-luvun tärkeimmissä filosofisissa suuntauksissa. Lindbergin toimittama teos tarjoaa kattavan esittelyn Hengen fenomenologiasta painottaen erityisesti teemoja ja tekstijaksoja, joista nykytutkimuksessa keskustellaan eniten.

Molemmista uusista kirjoista on lisätietoa alla. Arvostelukappaleita ja lisätietoja voi kysellä minulta.

Kevätpäivän terveisin

Heidi Simomaa (heidi.simomaa AT gaudeamus.fi / 050 540 1299)

***

Edmund Husserl: Eurooppalaisten tieteiden kriisi ja transsendentaalinen fenomenologia. Gaudeamus 2012, suom. Markku Lehtinen. (Alkuteos: Die Krisis der europäischen Wissenschaften und die transzendentale Phänomenologie.)

”Tutkielmani sisältää vakavimmassa mielessä radikaalin, historiallisiin ja sisällöllisiin juuriin palaavan uuden ajan filosofian ja erityisesti psykologian kritiikin. Voin myös sanoa, että kokonaisuudessaan se tarjoaa periaatteellisen, historiallis-sisällöllisen johdatuksen ’transsendentaaliseen fenomenologiaani’. Tähän kirjoitukseen on koottu yhteen tiivistetyllä tavalla elämäntyöni kypsimmät tulokset yli neljänkymmenen vuoden ajalta. Tässä on ensimmäisen kerran esitetty viimeisen viidentoista vuoden tutkimusten tulokset ’fenomenologisesta reduktiosta’ ja ainoasta radikaalista ’kopernikaanisesta käänteestä’ – ja paljon muuta, joka valaisee filosofisten pyrkimysteni syvintä mieltä ensimmäistä kertaa niin, että enää ei tarvitse pelätä
väärinkäsityksiä.” – Edmund Husserl

Teoksen sisältö:

I Tieteiden kriisi eurooppalaisen ihmisyyden radikaalin elämänkriisin ilmaisuna
II Fysikalistisen objektivismin ja transsendentaalisen subjektivismin
vastakkaisuus uudella ajalla ja selitys sen alkuperälle
III Transsendentaalisen ongelman selitys ja psykologian siihen liittyvä tehtävä
A. Paluu kysymään ennalta annettua elämismaailmaa tienä
fenomenologiseen transsendentaalifilosofiaan
B. Tie psykologiasta transsendentaaliseen fenomenologiaan
Suomentajan jälkisanat (Markku Lehtinen)

***

Susanna Lindberg (toim.): Johdatus Hegelin Hengen fenomenologiaan.
Gaudeamus 2012.

Georg Wilhelm Friedrich Hegelin (1770–1831) Hengen fenomenologia on yksi filosofian historian vaikutusvaltaisimmista teoksista. Hegelin mukaan filosofisen ajattelun alkuperänä ja päämääränä on inhimillinen, historiallinen kokemus eikä mikään abstrakti ideamaailma. Siksi filosofiaan kuuluvat kaikki todellisuuden alueet: elämä ja kuolema, tieto ja erehdys, tiede ja taide, uskonto ja politiikka. Absoluuttisen tiedon saavuttamiseksi on kuljettava epäilyn ja epätoivon tietä sekä koettava inhimillisen tiedon kaikki muodot. Hengen fenomenologia on tämän tien kuvaus, rikas esitys inhimillisen kokemuksen eri elementeistä.

Johdatus Hegelin Hengen fenomenologiaan on perusteellinen yleisesitys tästä vaikeaksi tunnetusta klassikosta, jonka teemoja on kehitelty lähes kaikissa 1900-luvun tärkeimmissä filosofisissa suuntauksissa. Teos tarjoaa kattavan esittelyn Hengen fenomenologiasta painottaen erityisesti teemoja ja tekstijaksoja, joista nykytutkimuksessa keskustellaan eniten.

Teoksen sisältö:

Susanna Lindberg: Johdanto
Vesa Oittinen: ”Aistimellisen varmuuden” dialektiikasta
Arto Laitinen: Halu, elämä ja siirtymä tietoisuudesta itsetietoisuuteen
Ilmari Jauhiainen: Tunnustus subjektiivisuuden ylittämisenä
Heikki Ikäheimo: Tunnustus eettis-ontologisena käsitteenä
Elisa Heinämäki: Ranskalaisia Hegel-muunnelmia
Laura Werner: Antigone, rakkaus ja tragedia
Tuija Pulkkinen: Hegelin innoittama feministinen teoria
Kari Väyrynen: Sivistys ja vieraantuminen
Markku Mäki: Absoluuttinen vapaus ja jakobiinien terrori
Jussi Kotkavirta: Taide, uskonto ja taideuskonto
Sven-Olov Wallenstein: Taiteen paikka
Susanna Lindberg: Kuinka Hegel kohdataan Heideggerin käännöksen jälkeen?
Juha Manninen: Epilogi: ”Hengen ilmaumatieteen” tehtävä – suomeksi

Teoksen toimittaja Susanna Lindberg on dosentti ja yliopistonlehtori (ma), Yhteiskunta- ja kulttuuritieteiden yksikkö, Tampereen yliopisto.

”Totuus on bakkanttinen huuma, jossa yksikään jäsen ei jää juopumatta; ja koska jokainen niistä eriytyessään myös selviää, on totuus myös läpikuultava ja yksinkertainen rauha.”  – Hengen fenomenologian esipuhe
Uusi eKirja: Maailma

Zacharias Topeliuksen tunnetun laulun mukaan "maailma on niin lavea, siin' on monta loukkoa".

Maailmaa on katsottava sekä läheltä että kaukaa. Jyväskylässä vuonna 2009 järjestetyn Suomen filosofisen yhdistyksen Maailma-kollokvion esitelmien pohjalta kootun teoksen artikkelit ovat ikään kuin huvipuiston maailmanpyörän vaunut, jotka vuoron perään kohoavat ylös korkeuksiin maan pinnasta tarjoamaan meille uusia näköaloja maailman ääriin saakka.

Maailma-teoksen ovat toimittaneet Jussi Kotkavirta, Olli-Pekka Moisio, Sami Pihlström ja Henna Seinälä ja se on julkaistu Jyväskylän yliopiston yhteiskuntatieteiden ja filosofian laitoksen SoPhi-kirjasarjassa.

Teoksen saa ladatuksi ilmaiseksi osoitteesta
https://jyx.jyu.fi/dspace/handle/123456789/37363

Lisätietoja:
Tutkijatohtori Olli-Pekka Moisio, puh. 040 805 4171, olli-pekka.moisio AT jyu.fi

Syndicate content