Siveysoppi ja uskonnonopetus -kokoelma

 

Siveysoppi ja uskonnonopetus. Katsomus-, koulutus- ja kulttuuripoliittinen kiista 1900-luvun alussa. Toim. Tuukka Tomperi. Filosofia.fi, Eurooppalaisen filosofian seura ry, Tampere 2013. <http://filosofia.fi/siveysoppi>

 

Kokoelmassa julkaistaan uudelleen keskeisiä 1800-luvun lopun ja 1900-luvun alkuvuosikymmenten kirjoituksia uskonnon ja siveysopin kouluopetuksesta sekä maailmankatsomusten, etiikan ja moraalikasvatuksen murrosvaiheesta Suomessa. Aikakaudella käytiin useita vilkkaita kulttuurikiistoja, joihin osallistuivat monet aikansa merkittävät kulttuuripersoonat, oppineet ja poliitikot.

Kokoelma on alun perin julkaistu 28.3.2013. Se täydentyy tulevaisuudessa myös muilla kuin kokoelmaan nimetyillä kirjoituksilla. (Ehdotuksia kokoelmaan liitettävistä kirjoituksista voi esittää osoitteella: toimitus(at)filosofia.fi)

 

Tekstien valikointi ja toimittaminen: Tuukka Tomperi.
Tekstien litterointi ja verkkoeditointi: Elina Halttunen-Riikonen, Miika Haverinen, Tuukka Tomperi.

 

Viittaaminen teksteihin: Erillisiin kirjoituksiin voi viitata niiden alkuperäisen lähdetiedon mukaisesti. Viittaaminen teksteihin tämän kokoelman osana sekä viittaaminen kokoelmaan johdantoineen ylinnä esitettyjen kokoelman otsikon ja viitetietojen mukaisesti.

 

***

Siveysoppi ja uskonnonopetus

Katsomus-, koulutus- ja kulttuuripoliittinen kiista 1900-luvun alussa


Lyhyt johdatus kokoelman taustaan

1800-luvulla Euroopassa edennyt maailmankuvien ja -katsomusten murros kantautui Suomeen vuosisadan lopulla. Vuosisadan vaihteessa käytiinkin jo vilkasta kulttuurista ja poliittista keskustelua moraalin ja uskonnon sekä valtion ja kirkon suhteista. 1900-luvun alkuvuosikymmenillä keskustelun lainsäädännöllisiksi motiiveiksi tulivat muun muassa uskonnonvapauslain hahmottelu sekä kansakoulun järjestysmuodon perusteiden ja oppimäärän luominen.

Debatti oli kiinteä osa suomalaisen yhteiskunnan ja kulttuurin kokonaisvaltaisen uudistumisen aikaa. Aikakausi 1880-luvulta 1920-luvulle oli olennaisesti uutta luova vaihe modernin Suomen synnyssä: talouden avautuminen ja kasvu, orastava teollistuminen ja alkava kaupungistuminen, siirtymä sääty-yhteiskunnasta moderniin luokkayhteiskuntaan sekä säätyvaltiopäivistä yleiseen ja yhtäläiseen äänioikeuteen ja poliittisiin puolueisiin, irroittautuminen Venäjän keisarikunnasta, sisällissota ja itsenäistyminen, kansallisen julkisuuden kehittyminen alati monipuolistuvine lehdistöineen, valtion ja kirkon vähittäinen etääntyminen toisistaan, kansansivistyksen kohoaminen, kansakoulujen leviäminen ja oppivelvollisuuden säätäminen – nämä ja monet muut merkittävät kehityskulut mullistivat yhteiskuntaa samoina vuosikymmeninä.

Maailmankuvien ja -katsomusten kiistelyn taustana oli 1800-luvun lopulla vilkastunut kulttuurimurros uusine ulkomaisine vaikutteineen luonnontieteellisestä naturalismista uskonnolliseen liberalismiin ja sosialismista tolstoilaisuuteen. Yhteiskuntarealistinen kirjallisuus ja taide, etenkin pohjoismaiset proosan ja draaman realistit, saavuttivat suosiota kuvatessaan sääty-yhteiskunnan kaksinaismoralismia ja köyhälistön kurjuutta sekä levittäessään uusia aatteita sosiaalisesta vastuusta naisasiaan ja vapaampaan sukupuolimoraaliin. Darwin kehitysteorioineen sekä monet muut uraauurtavat tieteelliset löydökset tulivat Suomessakin tutuiksi, tieteellisen maailmankuvan periaatteiden ristiriita perinteisten uskomusten kanssa nousi pintaan ja radikaalein sivistyneistö alkoi pitää uskontoa ja tiedettä yhteensovittamattomina. Kristinuskon dogmien kyseenalaistaminen ja vanhoillisen kirkollisen ajattelun kritiikki alkoivat varovaisesti mutta saivat vähitellen tilaa ja tehoa nuoressa sanoma- ja aikakauslehdistössä.

Uskonnon kouluopetus oli niin kirkkokriittisten kuin kirkollisten piirien näkökulmasta yksi merkittävimmistä valtion ja kirkon yhteyttä lujittaneista instituutioista. Niinpä siitä tuli vakioaihelmia debatoitaessa tieteen ja uskonnon suhteesta, vapaiden aatteiden ja perinnesidosten ristiriidoista, uskonnon- ja mielipiteenvapauden ehdoista.

Kiistat alkoivat nousta näkyviin 1870-luvulla ensin yliopistossa ja radikaalien ylioppilaiden piirissä, sitten yksityisissä yhdistyksissä, keskusteluseuroissa ja klubeissa, vähitellen sanomalehdistössä ja lopulta 1880-luvun aikana myös aikakauslehdissä ja kiertokirjasissa sekä julkisissa esitelmätilaisuuksissa.

Varhaisessa vaiheessa uskonto- ja kirkkokritiikkiä harjoittivat myöhemmin "kulttuuriradikaaleina" tunnetut ruotsinkielisen yliopistosivistyneistön jäsenet, jotka aikanaan kokoontuivat myös vuonna 1905 perustamansa Prometheus-yhdistyksen puitteissa (mm. Rolf Lagerborg, Edvard Westermarck, Rafael Karsten, Georg Schauman). He pitivät moraalia itsenäisenä ja uskonnosta riippumattomana elämänalueena ja toivat esiin sekä eurooppalaisia aatevirtauksia että omia tutkimuksiaan näkemyksensä tueksi. Kouluopetukseen he kannattivat ranskalaisiin ja muihin eurooppalaisiin esikuviin viitaten maallista siveysoppia (etiikkaa) ja historiallis-uskontotieteellistä näkökulmaa. Vaatimuksiin yhtyivät ja niitä jatkoivat monet muut vapaan ajattelun edelläkävijät (mm. Ernst Lampén, S. E. Kristiansson).

Sivistyneistön suppeissa piireissä käyty debatti levisi laajemmalle vasta työväenliikkeen kehittyessä yhteiskunnalliseksi voimaksi ja suuntautuessa sosialistiseen luokkataisteluun. Sosiaalidemokraattien aatteellinen johto (mm. Julius Ailio ja Hilja Pärssinen) vaati tunnustuksellisen uskonnonopetuksen lakkauttamista Forssassa 1903 hyväksytyn ohjelman viidennen kohdan mukaisesti: "Uskonto on julistettava yksityisasiaksi. Kirkko on erotettava valtiosta ja kirkolliset sekä uskonnolliset yhdyskunnat katsottava yksityisiksi yhdistyksiksi, jotka itse järjestävät sisäiset asiansa. Uskonnonopetus on poistettava kouluista."

Lopulta debatti sai suoraa lainsäädännöllistä merkitystä, kun nuori eduskunta ryhtyi pohtimaan uutta kirkkolakia ja uskonnonvapauslakia. Myös kansakoulun ja alkuopetuksen uudistamista mietittiin komiteavoimin. Varsinainen säädöstyö pääsi liikkeelle vasta sisällissodan alla ja sen jälkeen, kun itsenäistymisen myötä piti nopealla tahdilla saattaa lainsäädäntö ajan tasalle.

Uskonnonvapauslakikomitean puheenjohtaja K. R. Brotherus esitti kouluihin tunnustuksetonta uskonnonopetusta. Koulupedagogiikan johtavat nimet, liberaalin edistyspuolueen Mikael Soininen ja Oskari Mantere, molemmat vuorollaan kouluhallituksen johtajia ja opetusministereitä, päätyivät ehdottamaan kansakouluun kaikille yhteistä siveysopin (etiikan) opetusta perinteisen uskonnonopetuksen rinnalle. Varovaisen myöntyvällä kannalla ehdotukseen oli myös osa edistysmielisen Santeri Alkion johtamasta maalaisliitosta. Sosiaalidemokraatit halusivat ensisijassa torjua uskonnonopetuksen ja vahvistaa yhteiskuntaopetusta ja tieteellistä maailmankuvaa kouluissa. Osa kannatti myös siveysoppia, jossa kristillinen ydinsanoma säilytettäisiin, mutta josta luterilainen dogmatiikka ja kirkkohistoria olisi karsittu pois.

Kiista siveysopin ja uskonnon kouluopetuksesta politisoitui voimakkaasti ja vaikutti vuoden 1922 eduskuntavaaleihin. Vastustuksen eturintamaan asettuivat konservatiivisten ja kirkollisten piirien ohella myös uudistushenkisen Teologisen lauantaiseuran niin kirkollisesti kuin valtiollisesti hyvin vaikutusvaltaiset kokoomuslaiset kirkonmiehet Lauri Ingman, Erkki Kaila ja Paavo Virkkunen. Suomen kirkon seurakuntatyön keskusliitto (SKSK) muiden kristillisten järjestöjen sekä Kotimaan ja muiden lehtien kanssa organisoivat maanlaajuisen vastarinnan.

Vastustus sai myös muut puolueet vetäytymään. Uusi eduskunta päätti lopulta 1923, että kansakoulussa opetetaan tunnustuksellista uskontoa ja ainoastaan siitä luterilaiseen kirkkoon kuulumattomina vapautetuille uskonnonhistoriaa ja siveysoppia. Pohjimmiltaan sama ratkaisu on edelleen voimassa.

Tuolloisen voimakkaan politisoitumisen taustalla oli useita lähihistorian tekijöitä. Epäluuloja ja huolta kirkollisissa piireissä herättivät kirkon ja valtion suhteiden muutos sekä maan jakanut kansalaissota ja sosialistien kirkonvastaisuus. Periaatteellisella tasolla varhaisin ja syvin erimielisyys koski sitä, onko (kristillisestä) uskonnosta irrotettu moraalikasvatus lainkaan mahdollista.

Useita vuosikymmeniä kestänyt kulttuuri- ja katsomusmurros sekä siihen kietoutuva debatti moraalin ja uskonnon sekä valtion ja kirkon suhteista ja kouluopetuksen luonteesta avaa julkaisujen sivuilla eloisan ikkunan suomalaisen yhteiskunnan modernisaatioon. Kokoelmaan on sisällytetty avaintekstejä keskeisiltä aikakauden kulttuurivaikuttajilta. Kirjoitukset valaisevat aikalaisilmiöitä ja pinnalla olleita teemoja. Monet teksteistä ovat saman keskustelun jatkumoa: mukaan on otettu tarkoituksella useita toisiinsa viittaavia kirjoituksia.

Kokoelmaa koostettaessa on hyödynnetty etenkin Kansalliskirjaston merkittäviä digitointihankkeita, joiden ansiosta yli 100 vuoden ajallinen etäisyys on nyt helposti ylitettävissä: ks. Kansalliskirjaston historiallinen sanomalehtikirjasto (http://digi.lib.helsinki.fi/sanomalehti) sekä digitoidut aikakauslehdet (http://digi.lib.helsinki.fi/aikakausi).

Monet aihelmat, argumentit ja äänenpainot ovat nykylukijan helposti tunnistettavissa. Ne luovat yllättäviäkin siltoja aikakausien välille – kulttuurinen etäisyys havaitaan ajallista vähäisemmäksi. Kirjoituksia valikoitaessa on oma sijansa ollut myös sanankäytön elävyydellä. Lukija toivottavasti kokee oivalluksen ja hyödyn ohella myös huvituksen hetkiä.

Tuukka Tomperi

Ps. Osa Filosofia.fi-portaalin varhaisemmista digitointihankkeista on kohdistunut samaan aikakauteen, joten kannattaa tutustua myös Finsk Tidskrift, Rolf Lagerborg ja Edvard Westermarck -aineistoihin. Muutamia aiemmin digitoiduista teksteistä on linkitetty myös tähän kokoelmaan.


***

 

Sisällysluettelo

(Luettelossa myös alkuperäisen julkaisun lähdetiedot.)

 

Johdanto

Tuukka Tomperi, Siveysopin ja uskonnon kouluopetus 1900-luvun alun koulutus- ja kulttuuripoliittisena kiistana. (Tulossa)

 

Maailmankatsomusten, etiikan ja moraalikasvatuksen murros

ARIUS (HJALMAR NEIGLICK), Lära och lif. Nya Pressen 102, 16.4.1884.

FREDRIK ELFVING, Olika verldsåskådningar. Finsk Tidskrift 3/1884.

THIODOLF REIN, Uusiprotestanttisuus. Valvoja 7/1884; Valvoja 8/1884.

WILHELM BOLIN, Samfund för ethisk kultur. Humanitas 2/1896.

WALDEMAR RUIN, Dekadensi ja kasvatus. Valvoja 3/1903.

ROLF LAGERBORG, Etik – ett skolans undervisningsämne? Euterpe 31/1903; Euterpe 33/1903. Luettavissa Kansalliskirjaston digitoiduissa lehdissä: osa I ja osa II.

RAFAEL KARSTEN, Till frågan om förhållandet mellan religion och moral. Finsk Tidskrift 6/1906.

EDVARD WESTERMARCK, Morali ja kristinusko. Nuori Suomi 1906–07. Ilmestynyt eripainoksena Siveys ja kristinusko. Prometheuksen kirjasia I, 1907. Luettavissa myös wikiaineistoissa.

ZACHRIS CASTRÉN, Uskonto ja vapaa ajatteleminen. Nuori Suomi 21/1907.

ZACHRIS CASTRÉN, Maailmankatsomuksen etsimisen tarpeellisuus. Valvoja 9/1908.

 

Sosialismi ja työväenliike haastajina

VÄINÖ JOKINEN, Uskonto yksityisasiaksi! 1906. 

JULIUS AILIO, Sosialismin suhde kouluun. 1907.

HILJA PÄRSSINEN, Kasvatus ja sosialismi. 1907.

HULDA SALMI, Kristinuskon opettaminen työväenluokan lapsille. Vapaa ajatus 2/1912.

 

Uskonnonvapaus, uskonnonopetus ja uskonnoton siveysoppi

AGATHON MEURMAN, Uskonnottomasta siveysopista. Vartija 5/1895.

EINO SAKARI YRJÖ-KOSKINEN, Uskonnoton siveys-oppi. Vartija 1/1906.

F. H-O., Onko uskonnonopetus kouluista poistettava? Nuori Suomi 3/1906.

LAURI INGMAN, Onko kansankirkkomme eroitettava valtiosta? Vartija 11/1906.

ERKKI KAILA, Prometeus-yhdistyksen esitys uskonnon-opetuksen poistamisesta kouluista. Vartija 11/1906. Luettavissa Kansalliskirjaston digitoiduissa lehdissä.

G. G. ROSENQVIST, Religionsundervisningen i skolorna. Teologinen aikakauskirja 9–10/1906.

MARTTI RUUTH, Uskonnonopetus aikamme riitakysymyksenä. Teologinen aikakauskirja 9–10/1906. Luettavissa Kansalliskirjaston digitoiduissa lehdissä.

ERNST LAMPÉN, Teologinen aikakauskirja uskonnonopetuksesta. Nuori Suomi 3/1907.

ROLF LAGERBORG, Kristendomsundervisning eller världslig moraluppfostran? Prometheus' Småskrifter II, 1907.

GEORG SCHAUMAN, Prometheus-liitosta ja sen pyrinnöistä. Nuori Suomi 15/1907.

YK, Sananen uskonnonopetuksesta kouluissa. Nuori Suomi 16/1907.

ERNST LAMPÉN, Raamatun opetuksesta kouluissamme. Vapaa Ajatus 6–9/1911.
K. R. BROTHERUS, Valtio ja valtionuskonto. 1910.


Uskonto ja siveysoppi oppivelvollisuuskoulua hahmoteltaessa

S. E. KRISTIANSSON, Sananen alkuopetuskomitean mietinnöstä. Vapaa Ajatus 4/1910.

S. E. KRISTIANSSON, Koululaitoksen uudistaminen ja uskonnon opetus kouluissa. Vapaa Ajatus 11/1911.

OSKARI MANTERE, Eräitä siveyskasvatusopin pääkohtia. Kasvatus ja koulu 5/1914–1915.

OSKARI MANTERE, Siveysopetuksesta. Kasvatus ja koulu 7/1914–1915. 

A. G. ROSENQVIST, Aikamme kulttuuri ja sosiaalis-eetillinen kasvatus.
Kasvatus ja koulu 5-6/1921.

MIKAEL SOININEN, Siveysopin opetus koulussa. Kasvatus ja koulu 1/1922.

MIKAEL SOININEN, Miten ja miksi siveysopin opetusta vastustetaan? HS 31.3.1922. (Tulossa)

G. G. ROSENQVIST, 'Siveysopin' tekemisestä pakolliseksi oppiaineeksi kansakouluissa. Kasvatus ja koulu 2/1922.

PAAVO VIRKKUNEN,  Miksi vastustan siveysopetuksen pakollisuutta?

Kasvatus ja koulu 2/1922.

PAAVO VIRKKUNEN, Kysymys siveysopetuksen asemasta kouluissa.
Kasvatus ja koulu 3/1922.

PAAVO VIRKKUNEN, Arvio Fr. W. Foersterin teoksesta "Valtiollinen siveys- ja kasvatusoppi". Kasvatus ja koulu 4/1922.

ERKKI KAILA, MIKAEL SOININEN, ym., katkelmia siveysoppia käsittelevistä puheenvuoroista. (Tulossa)