Omistaminen
Markku Oksanen (julkaistu 24.6.2015)
Omistaminen on yhteiskunnallinen instituutio, joka ohjaa ihmisten tarvitsemien hyödykkeiden saatavuutta ja käyttöä ja määrittelee ihmisten välisiä suhteita. Filosofiassa omistamista käsitellään yleisellä periaatteellisella tasolla, esimerkiksi tarkastelemalla onko omistusinstituutio luonnollinen tai välttämätön vai onko sen olemassaolo ja luonne sopimuksenvarainen. Perinteisesti omistamisen kysymykset ovat kuuluneet poliittiseen ajatteluun, ja yhdessä muista yhteiskuntafilosofian avainkäsitteistä – kuten vapaus, oikeudenmukaisuus ja tasa-arvo – tehtyjen tulkintojen avulla muodostetaan laaja-alaisia poliittisia aatteita. Omistamisen empiirinen tutkimus tarkastelee todellisia järjestelmiä, niiden yksityiskohtia ja ajallis-paikallisia vaihteluja niin käytäntöjen kuin kielen tasolla. Täsmällistä eroa filosofisen ja empiirisen omistamisen tutkimuksen välille ei voi tehdä.
- Omistaminen tutkimuskohteena
- Omistamisen filosofisen tutkimuksen menetelmistä
- Omistamisen tutkimus Suomessa
- Suositeltavaa jatkolukemista
- Kirjallisuus
- Internet-lähteet
”Jos omistamisen oikeus on luonnollinen ja ehdoton, eikä sitä voi määrätä eikä siitä voi luopua, miksi sen alkuperästä on oltu kiinnostuneita läpi vuosisatojen?” Tämän purevan kysymyksen esitti tunnettu ranskalainen omistamisen kriitikko ja anarkisti Pierre-Joseph Proudhon (1809–1865) vuonna 1840 ilmestyneessä kirjassaan Mitä on omaisuus? Filosofisella omistuskeskustelulla on todellakin pitkä historia, sillä monien muiden filosofisten teemojen tavoin myös se juontuu antiikin Kreikasta.
Vakiintuneen kertomuksen mukaan Platon (427–347 eaa.) puolusti teoksessaan Valtio kaiken kattavaa valtiollista omistamista ja Aristoteles (384–322 eaa.) puolestaan arvosteli Politiikassaan Platonin kommunismia ja korosti yksityisomistamisen tärkeyttä (ks. "Platon: Teokset" ja "Aristoteles"). Tämä kertomus on ongelmallinen, sillä se nojaa ennen kaikkea Aristoteleen poleemiseen ja epätarkkaan Platon-tulkintaan sekä jälkipolvien yksinkertaistavaan Aristoteles-tulkintaan. Omistamisen teema on ollut esillä keskiajalla, kuten Fransiskus Assisilaisen (1181/82–1226) köyhyyttä käsittelevissä teoksissa, uuden ajan ihannevaltion hahmotelmissa Thomas Moren Utopiasta (1515) Robert Nozickin Anarchy, State, and Utopia -teokseen (1974), 1800-luvun talouden ja kulttuurin edistyskertomuksissa (esim. Morgan 1877; Lafargue 1890) sekä konservatismin puolustuspuheissa aina nykyhetkeen asti (esim. Pipes 2000). Myöhäiseen keskiaikaan ja varhaiseen uuteen aikaan liittyy olennaisesti myös omistusoikeuksien käsitteen muotoutuminen osana kehittyvää keskustelua yksilöiden oikeuksista ja siirtymänä pois feodalismista ja monarkistisesta yksinvallasta. Klassisessa liberalismissa vapaan yhteiskunnan ja markkinatalousjärjestelmän tukipilari on täsmällisesti määritellyt ja vankasti toimeenpannut omistusoikeudet. 1900-luvun sosialistiset valtiot puolestaan rakentuivat pitkälti valtiollisen omistajuuden varaan.
Omistamisen aatehistoriaa on tutkittu vähintäänkin 1800-luvulta alkaen ja varsinkin 1970-luvulla omistamisen käsitteen filosofinen tutkimus täydentyi uudella otteella, joka oli analyyttinen ja monesti vailla ideologisia yksinkertaistuksia. Proudhonin kysymys ”Mitä on omistaminen?” ei ollut enää puhtaasti ideologinen vaan aito ja tärkeä filosofinen ongelma, joka herätti niin paljon keskustelua, että tunnettu omistustutkija Lawrence Becker (1992) otsikoi katsauksensa humoristisesti ”Too much property” – ”Liikaa omaisuutta”. Toisaalta kaikki eivät yhdy näkemykseen omistamisen filosofisesta relevanssista. Vaikka John Rawls (1921–2002) kirjassaan Oikeudenmukaisuusteoria (1971, 61) katsoo, että ”oikeus pitää (henkilökohtaista) omaisuutta” kuuluu yksilöiden perusvapauksiin, omistamista ei pidä analysoida yhteiskuntateorioiden abstraktien periaatteiden tasolla, vaan eri maiden perinteet, instituutiot ja yhteiskunnalliset voimat sekä historilliset olosuhteet on otettava huomioon.
Omistamisen ja omistusjärjestelmien tutkiminen on tärkeää kaikille kulttuuri- ja yhteiskuntatieteille. Oikeustieteen lisäksi taloustiede, politiikan tutkimus, antropologia, historia, teologia ja maantiede ovat valottaneet omistamista, omistussuhteita ja niihin liittyviä valtahierarkioita. Lisäksi omistamiselle voidaan etsiä perusteluja biologiasta, mutta tämä ei ole varsinaisesti biologista tutkimusta, vaan siinä hyödynnetään biologian käsitteitä rinnastamalla yksityisomistus eläinmaailman reviireihin ja territorioihin. Lähinnä konservatismiin nojaavat omistamisen tutkijat, kuten John Boyd Kinnear ja Richard Pipes, pitävät yksityistä omistusmuotoa luonnollisena juuri tällä perusteella. Historiallisesti päättelysuunta eläimistä ihmisiin on uusi, sillä perinteisempi ajatus, jota kannattavat esimerkiksi Martti Luther (1483–1546) ja paavi Leo XIII (1810–1903), on, että juuri yksityisomistus erottaa ihmisen muista eläimistä. Sosiaalisten ja ekologisten järjestelmien välisten suhteiden ja niiden kestävyyden tutkimus muodostaa olennaisemman yhteyden omistamisen tutkimuksen ja luonnontieteiden välille. Garrett Hardinin (1915–2003) Science-lehdessä vuonna 1968 (suom. 2011) julkaistu kirjoitus ”Yhteislaidunten tragedia” herätti yleisempää kiinnostusta yhtäältä siihen, miten ihmisyhteisöt ja yhteiskunnat sopeutuvat omistusjärjestelyjen avulla luonnonjärjestelmiin, ja toisaalta siihen, miten omistusjärjestelyt vaikuttavat luonnonjärjestelmiin.
Omistamisen instituutio globalisoituu, sillä omistamista säännellään monissa Yhdistyneiden kansakuntien erityisjärjestöissä, kuten Maailman kauppajärjestössä WTO:ssa ja Maailman henkisen omaisuuden järjestössä WIPO:ssa, sekä valtioiden välisissä sopimuksissa ja kansainvälisissä tuomioistuimissa ja välitysmenettelyissä. Globalisoituminen aiheuttaa myös omistamisen kielen ja käytäntöjen virtaviivaistumista, jolloin kansalliset ja alueelliset erityispiirteet, kuten suomalainen perinne jokamiehenoikeuksista, voivat muuttua. Sama voi koskea kansallista akateemista tutkimusta omistamisesta, sillä kielen valinta ohjaa osin sisällöllistä keskustelua.
Yleisesti ottaen empiirinen tutkimus on tuonut esille omistamisen muotojen vaihtelevuuden ja omistuskielen rikkauden. Nämä osin kertovat siitä, millaisia sääntöjä ja sääntelyjärjestelmiä on katsottu hyväksi luoda eri olosuhteissa ja erilaisille varannoille hyvinvoinnin lisäämiseksi sekä yhteiskunnan vakauden ja jatkuvuuden turvaamiseksi. Toisaalta ne tuovat esille organisaatioiden ja etenkin perhekäsitysten kirjon. Filosofiselle omistamisen tutkimukselle on ollut tyypillistä välttää ajallis-paikallisia erityispiirteitä ja keskittyä omistamisen yleisen luonteen selvittämiseen ja tietyn omistusmuodon tai omaisuuden hankkimistavan oikeuttamiseen osana laajaa poliittista keskustelua.
Omistamisen filosofisen tutkimuksen menetelmistä
Omistamisen, kuten muiden instituutioiden, tutkimusta ohjaavat metodologiset valinnat, jotka myös vaikuttavat siihen, mitä oikeastaan tutkitaan, miten sitä tutkitaan ja mitä käytetään tutkimuksen lähteinä. Ainakin kolme seuraavaa filosofista lähestymistapaa omistamisen tutkimukseen on erotettavissa. Lähestymistavat voi nähdä toisiaan täydentävinä.
Tekstipainotteisessa lähestymistavassa kiinnostus kohdistuu filosofisiin avainteksteihin, jotka ovat vaikuttaneet omistamisesta käytävään filosofiseen keskusteluun, ja joilla on ollut yhteiskunnallista merkitystä. Edellä mainittujen Platonin Valtion ja Aristoteleen Politiikan ohella omistamista on käsitelty esimerkiksi John Locken (1632–1704) Tutkielmassa hallitusvallasta (1689), Georg Wilhelm Friedrich Hegelin (1770–1831) Oikeusfilosofiassa (1820) ja Karl Marxin (1818–1883) Pääomassa (1867). Kontekstuaalinen lähestymistapa tarkastelee näitä kirjallisia tuotoksia sijoittamalla ne syntytilanteeseensa ja pohtimalla sitä, mitkä asiat vaikuttivat niiden kirjoittajiin ja mitä he tavoittelivat kirjoituksillaan.
Oikeushistoriallisesti ja sosiologisesti painottunut lähestymistapa tutkii empiirisen aineiston pohjalta omistusjärjestelmien toiminnallisia, rakenteellisia ja kielellisiä ulottuvuuksia. Vertaileva tutkimus tuo esille sen, että omistusjärjestelyt ovat moninaisia, historiaan ja elinympäristöön sidottuja ja samalla jatkuvasti muuttuvia. Omistamisen kieli on historiallisesti rikas, kulttuurisesti vaihteleva ja erittelyvoimainen paljastaen omistamisen muotojen vaihtelut ja sopimuksenvaraisuuden. Onko siten olemassa ajatonta ja kulttuurien rajat ylittävää omistamisen ideaa? Onko olemassa omistamista, vaikka siitä ei puhuttaisikaan? Jos vastaus näihin kysymyksiin on kielteinen, ”omistamisen” tutkimus koskee kieltä, tapoja, sosiaalisia organisaatioita ja kenties niiden vertailua. Siinä missä anglosaksinen filosofi voi tarkastella omistamisen ilmiötä sellaisten käsitteiden kuin trespassing (”luvaton tunkeutuminen yksityisalueelle”) ja property (”omaisuus”) pohjalta, suomalaisen painopisteenä voi olla jokamiehenoikeudet ja varallisuus: nämä omistamisen yhteydessä käytetyt käsitteet eivät vaivatta käänny toisille kielille.
Käsiteanalyyttinen lähestymistapa pyrkii selvittämään, millainen on omistamisen välttämätön looginen rakenne, jonka varaan kaikki eri omistamisen muodot rakentuvat tai millaisista pysyvistä osatekijöistä omistaminen koostuu. Tällöin katsotaan periaatteessa mahdolliseksi, että omistaminen tai jokin muu instituutio voidaan määritellä tai rekonstruoida neutraalisti, jolloin siihen ei oteta ideologista kantaa. Omaisuuden rekonstruointi tähtää omistusinstituution läpivalaisuun ja ymmärrykseen sen perusluonteesta ja siten pyrkii ajattomuuteen ja kulttuurirajojen ylittämiseen. Vaikka omistuksen perusluonteesta päästäisiin yhteisymmärrykseen, omistaminen synnyttää monia eettisiä ja poliittisia kiistoja, jotka koskevat omistamisen oikeuttamista, omaisuuden jakautumista ja omistamisen moninaisia yksityiskohtia todellisessa elämässä, sillä omistaminen herättää aina ristiriitoja.
Omistamista tietysti sivutaan monissa esityksissä, jotka koskevat yhteiskuntafilosofiaa, aate- ja yhteiskuntahistoriaa, poliittista ajattelua ja teoriaa ja keskeisiä teoreetikkoja. Erityisesti myöhäisen keskiajan ja uuden ajan murrosvaiheen poliittisen ja moraalisen ajattelun ja yksilöoikeuksien kehittymisen tutkimus on Suomessa korostunut. Usein tämä keskustelu sivuaa omistuskäsityksiä. Järjestelmällistä omistamista ja omistusoikeuksia koskevaa tutkimusta on vähemmän. Tärkeimmät yksittäiset julkaisut ovat väitöskirjoja:
Markku Oksanen (1998). Nature as Property: Environmental Ethics and the Institution of Ownership. Reports from the Department of Practical Philosophy, Vol. 10, Turku.
Virpi Mäkinen (1998). Property Rights in the Late Medieval Discussion on Franciscan Poverty. Helsinki, väitöskirja; kaupallinen versio, 2001 Peeters, Leuven.
Laura Leppämäki (2006). Tekijänoikeuden oikeuttaminen. Jyväskylä Studies in Education, Psychology and Social Research 284, Jyväskylä.
Oksanen ja Mäkinen ovat jatkaneet aihepiirin parissa työskentelyä ja julkaisseet lukuisia artikkeleita aiheesta. Muita omistamisesta kirjoittaneita ovat Juhani Pietarinen, Eerik Lagerspetz, Kari Saastamoinen ja Kari Väyrynen. Tere Vadén on käsitellyt tekijänoikeuksia IT-alalla. Filosofista keskustelua immateriaalioikeuksista käydään kirjassa Tuomas Mylly, Juha Lavapuro ja Marko Karo (toim.) (2007). Tekemisen vapaus: Luovuuden ehdot ja tekijänoikeus Gaudeamus, Helsinki. Garrett Hardiniin liittyvää omistusproblematiikkaa käsitellään kirjassa Simo Kyllönen, Juhana Lemetti, Niko Noponen & Markku Oksanen (toim.) (2011). Kiista yhteismaista – Garrett Hardin ja selviytymisen politiikka. Niin & näin kirjat, Tampere.
Artikkeliviitetietokanta ARTO tuotti hakusanalla ’omistusoikeus’ 346 osumaa (haku 3.1.2015). Suurin osa näistä on oikeustieteellisiä julkaisuja. Monet oikeustieteelliset kirjoitukset ovat filosofisesti itsessään kiinnostavia, sillä ne käsittelevät perusoikeuksia, oikeusfilosofiaa, oikeuskäsitteiden ja -ajattelun historiaa. Lisäksi ne voivat olla omistamisen filosofisen tutkimuksen lähtökohtia. Erityisesti immateriaalioikeuksia on mahdoton ymmärtää ilman tietoa oikeudellisesta sääntelystä ja sen kehittymisestä.
Omistamista koskevaa filosofista ja teoreettista kirjallisuutta on olemassa valtaisasti. Christopher Piersonin kaksiosaisesta kirjasta Just Property. A History in the Latin West ensimmäinen osa “Wealth, Virtue, and the Law” ilmestyi loppuvuodesta 2013 (Oxford University Press, Oxford). Pierson käy läpi klassikkotekstejä ja niiden tulkintakirjallisuutta sekä hieman harvinaisempia ajattelijoita antiikista John Lockeen. Lawrence Beckerin Property Rights. Philosophic Foundations (Routledge & Kegan Paul, London, 1977) on selkeä johdantoteos filosofiseen omistuskeskusteluun ja sen perusargumentteihin. Jeremy Walrdronin teos The Right to Private Property (Oxford University Press, Oxford 1988), Stephen Munzerin A Theory of Property (Cambridge University Press, Cambridge, 1990) ja John Christmanin The Myth of Property (Oxford University Press, Oxford, 1994) ovat kunnianhimoisia analyysejä yksityisomistuksesta sekä sen puolesta että sitä vastaan esitetyistä argumenteista. Oikeustieteilijä J. W. Singerin teos Entitlement. The Paradoxes of Property (Yale University Press, New Haven, 2000) pureutuu omistamisen ristiriitoihin.
Omistamisen alan laajenemista käsittelevistä voi ensin mainita Peter Drahosin A Philosophy of Intellectual Property (Dartmouth, Aldershot, 1996), joka lienee ensimmäinen immateriaalioikeuksia järjestelmällisesti käsittelevä filosofinen monografia. Donna Dickenson on kirjoittanut omistamisesta feministisestä näkökulmasta: Property, Women and Politics: Subjects or Objects? (Polity Press, Oxford, 1997) tarkastelee naista omistettavana ja omistajana, ja Property in the Body. Feminist Perspectives (Cambridge University Press, Cambridge, 2007) pureutuu ruumiin kommodifikaatioon ja ihmisperäisten kudosten (solujen, DNA:n) kaupalliseen hyödyntämiseen ja hallintaan liittyviin kysymyksiin. Samoja teemoja sivuaa Annabelle Leverin toimittama New Frontiers in the Philosophy of Intellectual Property (Cambridge University Press, Cambridge, 2012). Globalisaation ja globaalin oikeudenmukaisuuden näkökulmasta omistamista on tarkastellut Mathias Risse kirjassaan On Global Justice (Princeton University Press, Princeton, 2012).
Aarnio, Aulis (2002). ”Uusi varallisuusoikeus – vai vanha?” Lakimies 4/2002, 515–534.
Alexander, Gregory S. (2003). “Property as a Fundamental Constitutional Right? The German Example”. Cornell Law Review, Vol. 88, 733–788.
Alexander, Gregory S. & Eduardo M. Penalver (2010). “Properties of Community”. Theoretical Inquiries in Law, Vol. 10, 127–160.
Aristoteles (1989). Nikomakhoksen etiikka. (Kreikk. alkuteos Ethica Nicomachea). Suom. Simo Knuuttila. Gaudeamus, Helsinki.
Aristoteles. (1991). Politiikka. (Kreikk. alkuteos Politica). Suom. A. M. Anttila. Gaudeamus, Helsinki.
Boisen, Camilla (2013). “The Changing Moral Justification of Empire: From the Right to Colonise to the Obligation to Civilise”. History of European Ideas, Vol. 39, 335–353.
Bromley, D. W. (1991). Environment and Economy. Property Rights and Public Policy. Blackwell, Oxford.
Coase, Ronald (1960). “The Problem of Social Cost.” Journal of Law and Economics, Vol. 3, 1–44.
Coleman, Janet (2005). “Pre-Modern Property and Self-Ownership Before and After Locke, or When did Common Decency Become a Private rather than a Public Virtue?” European Journal of Political Theory, Vol. 4, 125–145.
Desmond, Adrian & James Moore (2009). Darwin’s Sacred Cause. Race, Slavery and the Quest for Human Origins. Allen Lane, London.
Francione, Gary L. (1995). Animals, Property, and the Law. Temple University Press, Philadelphia.
Garnsey, Peter (2007). Thinking about Property. From Antiquity to the Age of Revolution. Cambridge University Press, Cambridge.
Gray, Kevin (2010). “Property in a queue”. Teoksessa G. S. Alexander & E. M. Penalver (toim.). Property and Community. Oxford University Press, Oxford, 165–195.
Grey, Thomas C. (1980). "The Disintegration of Property". Teoksessa J. R. Pennock ja J. W. Chapman (toim.) Nomos XXII. Property. New York University Press, New York, 69–85.
Grundgesetz für die Bundesrepublik Deutschland [GG] [Perustuslaki], May 23, 1949. Verkossa: www.gesetze-im-internet.de/bundesrecht/gg/gesamt.pdf.
Hadley, John (2005). “Excluding Destruction: Towards an Environmentally Sustainable Libertarian Property Rights Regime”. Philosophy in the Contemporary World, Vol. 12, 22–29.
Hardin, Garrett (1968). “The Tragedy of the Commons”. Science, Vol. 162, 1243–48. Suomeksi verkossa: netn.fi/kirjat/kiista-yhteismaista
Harrison, Peter (2005). “’Fill the Earth and Subdue It’: Biblical Warrants for Colonization in Seventeenth Century England”. Journal of Religious History, Vol. 29, 3–24.
Hegel, G. W. F. (1994). Oikeusfilosofia. (Saks. alkuteos: Grundlinien der Philosophie des Rechts, 1820) Suom. Markus Wahlberg. Pohjoinen, Oulu.
Hobhouse, L. T. (1913). "The Historical Evolution of Property, in Fact and in Idea". Teoksessa Property. Its Duties and Rights Historically, Philosophically and Religiously Regarded. Essays by various writers [ei toimittajaa]. London: MacMillan, 1913, s. 3–32.
Honore, A. M. (Tony) “Ownership”. Teoksessa Making Law Bind. Oxford: Oxford University Press, 1987, 161–92 (Julk. aiemmin: Oxford Essays in Jurisprudence. Toim. A. G. Guest. Clarendon Press, Oxford, 1961, 107–147.)
Hume, David (1978). A Treatise of Human Nature. (1739–1740) Second ed. Toim. by L. A. Selby-Bigge (1st ed.) and P. H. Nidditch (2nd ed.). Clarendon Press, Oxford.
Kinnear, John Boyd (1914). Principles of Property. Smith, Elder & Co., London.
Klein, Daniel B. & John Robinson (2011). “Property: A Bundle of Rights? Prologue to the Property Symposium”. Econ Journal Watch, Vol. 8, No. 3, 193–204.
Kropotkin, Peter (1987). Mutual Aid. A Factor of Evolution. (alunperin julkaistu 1902). Freedom Press, London.
Lafargue, Paul (1890). The Evolution of Property from Savagery to Civilization. Swan Sonnenschein, London. Verkossa: www.socialistlabour.com/pdf/others/evol_prop_pl.pdf
Lagerspetz, Eerik (1995). The Opposite Mirrors. An Essay of the Conventionalist Theory of Institutions. Kluwer, Dordrecht.
Launonen, Reima (2013). Kuningasjako – miksi verotus on oikein. Into, Helsinki.
Linklater, Andro (2014). Owning the Earth. The Transforming History of Land Ownership. Bloomsbury, London.
Locke, John (1690). An Essay Concerning Human Understanding.
Locke, John (1995).Tutkielma hallitusvallasta. Tutkimus poliittisen vallan oikeasta alkuperästä, laajuudesta ja tarkoituksesta. (Engl. alkuteos: Second Treatise of Government, 1689). Suom. Mikko Yrjönsuuri. Gaudeamus, Helsinki, 1995.
Macpherson, C. B. (1962). The Political Theory of Possessive Individualism. Locke to Hobbes. Oxford University Press, Oxford.
Marx, Karl & Friedrich Engels (1998). Kommunistinen manifesti. (Saks. alkuteos: Manifest der kommunistischen Partei, 1849.) Suom. Juha Koivisto, Markku Mäki ja Timo Uusitupa. Vastapaino, Tampere.
Mill, John Stuart (1859). On Liberty (2 ed.). John W.Parker & Son, London.
Mill, John Stuart (1879). "Chapters on Socialism". Teoksessa The Collected Works of John Stuart Mill, Volume V - Essays on Economics and Society Part II, (Toim. John M. Robson, introduction by Lord Robbins). University of Toronto Press, Toronto; Routledge and Kegan Paul, London 1967. 29.1.2015. Verkossa: oll.libertyfund.org/titles/232 (Alkup. kolmessa osassa: Fortnightly Review, n.s. XXV (Feb., 1879), 217–37; ibid. (Mar., 1879), 373–82; ibid. (Apr., 1879), 513–30.)
More, Thomas. (1991). Utopia. (Lat. alkuteos: De optimo statu reipublicae deque nova insula Utopia, 1516). Suom. Marja Itkonen-Kaila. WSOY, Porvoo.
Morgan, Lewis H. (1877). Ancient Society, or Researches in the Lines of Human Progress from Savagery throught Barbarism to Civilization. MacMillan, London. Verkossa: www.marxists.org/reference/archive/morgan-lewis/ancient-society/
Määttä, Tapio (1999). Maanomistusoikeus. Tutkimus omistusoikeusparadigmoista maaomaisuuden käytön ympäristöoikeudellisen sääntelyn näkökulmasta. Suomalainen Lakimiesyhdistys, Jyväskylä.
North, Douglass C. (1990). Institutions, Institutional Change and Economic Performance. Cambridge University Press, Cambridge.
Nozick, Robert (1974). Anarchy, State, and Utopia. Basil Blackwell, Oxford.
Oksanen, Markku (1998). "Environmental Ethics and Concepts of Private Ownership". Teoksessa Dorinda G. Dallmeyer & Albert F. Ike (toim.). Environmental Ethics and the Global Marketplace. University of Georgia Press, Athens, 114–139.
Oksanen, Markku (2010). "Geenimuunnellut kasvit ja omistuskysymys". Teoksessa Helena Siipi & Marko Ahteensuu (toim.) Geenimuunnellun ruoan etiikka. Unipress, Kuopio, 121–147.
Oksanen, Markku ja Anne Kumpula (2005). ”Lainsäädäntö, omistaminen ja ympäristönsuojelu”. Politiikka, XLVII, 54–65.
Ostrom, Elinor (1990). Governing the Commons. The Evolution of Institutions for Collective Action. Cambridge University Press, Cambridge.
Paasto, Päivi (1994). “Omistusoikeus”. Encyclopaedia Iuridica Fennica, vol. I. Suomalainen Lakimiesyhdistys, Helsinki, 565–576.
Panichas, George E. (1978). “Prolegomenon to a Political Theory of Ownership”. Archiv für Rechts- und Sozialphilosophie, Vol. 65, 333–355.
Pearce, Fred (2012). The Landgrabbers. The New Fight over Who Owns the Earth.Eden Project Books, London.
Pease, Edward R. (1916). The History of the Fabian Society. E.P. Dutton, New York. Verkossa: www.gutenberg.org/files/13715/13715-h/13715-h.htm#FNanchor_2
Pierson, Christopher (2013). Just Property. A History in the Latin West. Vol. One: Wealth, Virtue, and the Law. Oxford University Press, Oxford
Pipes, Richard (1999). Property and Freedom. Harvill, London.
Pongrácz, Eva (2002). Re-Defining the Concepts of Waste and Waste Management. Evolving the Theory of Waste Management. Oulun yliopisto, Oulu.
Proudhon, Pierre-Joseph (1994). What is Property? (Ransk. alkuteos: Qu'est-ce que la propriété ? ou Recherche sur le principe du Droit et du Gouvernement, 1840). Ed. and transl. by Donald R. Kelley & Bonnie G. Smith. Cambridge University Press, Cambridge.
Pöyhönen, Juha (2003). Uusi varallisuusoikeus. Talentum, Helsinki.
Radin, Margaret Jane (1996). Contested Commodities. The Trouble with Trade in Sex, Children, Body Parts, and Other Things. Harvard University Press, Cambridge, Mass.
Rawls, John (1971). A Theory of Justice. Belknap Press, Cambridge, Mass.
Rousseau, Jean-Jacques (2000). Tutkielma ihmisten välisen eriarvoisuuden alkuperästä ja perusteista. (Ransk. alkuteos: Discours sur l’origine et les fondements de l’inégalité parmi les hommes, 1755). Suom. Ville Keynäs. Vastapaino, Tampere.
Rousseau, Jean-Jacques (1998). Yhteiskuntasopimuksesta eli valtio-oikeuden johtavat aatteet. (Ransk. alkuteos: Du contrat social ou Principes du droit politique, 1762). Suom. J. V. Lehtonen. Karisto, Hämeenlinna.
Steinberg, Theodore (1994). Slide Mountain, or the Folly of Owning Nature. University of California Press, Berkeley.
Satz, Debra (2010). Why Some Things Should not be for Sale. The Moral Limits of Markets. Oxford University Press, Oxford.
Sax, Joseph L. (1999). Playing Darts with a Rembrandt. Public and Private Rights in Cultural Treasures. Michagan University Press, Ann Arbor.
Shiva, Vandana (2003). Voiko tietoa omistaa? Patentit kehitysmaiden uhkana. (Engl. alkuteos: Protect or Plunder? Understanding Intellectual Property Rights, 2002). Suom. Jarna Pasanen & Marko Ulvila. Like, Helsinki.
Steinbeck, John (1986). Vihan hedelmät. (Engl. alkuteos: The Grapes of Wrath, 1939). Suom. Alex Matson. Tammi, Helsinki.
Thomas, Keith (1984). Man and the Natural World. Changing Attitudes in England 1500–1800. Penguin, Harmondsworth.
Thomson, Judith Jarvis. (1971). “A Defense of Abortion”. Philosophy & Public Affairs, Vol. 1, 47–66.
Tierney, Brian (1997). The Idea of Natural Rights: Studies on Natural Rights, Natural Law and Church Law 1150-1625. Scholars Press, Atlanta.
Tolonen, Juha (2012). Varallisuusoikeuden ala. Teoksessa Varallisuusoikeus. Ari Saarnilehto ym. (toim.) Talentum, Helsinki.
Valkonen, Jarno, Sanna Valkonen & Timo Koivurova (2014). ”Groupismi alkuperäiskansan määrittelyssä: tapaustutkimus Suomen alkuperäiskansakonfliktista”. Politiikka, LVI, 210–229.
Waldron, Jeremy (1988). The Right to Private Property. Oxford University Press, Oxford.
Weber, Max (1980). Protestanttinen etiikka ja kapitalismin henki. (Saks. alkuteos: Die protestantische Ethik und der Geist des Kapitalismus, 1905). Suom. Timo Kyntäjä.
WSOY, Porvoo.
Wilkinson, Stephen (2003). Bodies for Sale. Ethics and Exploitation in the Human Body Trade. Routledge, London.
Waldron, Jeremy (2023). "Property and Ownership". Stanford Encyclopedia of Philosophy, Edward N. Zalta & Uri Nodelman (toim.) plato.stanford.edu/entries/property/(
Moore, Adam & Himman, Ken (2022). "Intellectual Property". Stanford Encyclopedia of Philosophy, Edward N. Zalta & Uri Nodelman (toim.) plato.stanford.edu/entries/intellectual-property/
Ks. myös Logoksen artikkelit "Omistaminen: Käsite ja sisältö" ja "Omistaminen: Merkitys ja asema".