Filosofia, portaali, kirjasto, valistus

Filosofian tuuppaminen verkkoon kaiken kansan saataville on Valistuksen jäljillä. Ainakin valistuksen. Kuten Mikael Böök toteaa: ”The internet is the new hardware and software of the library. Henceforward, the internet and the library are indeed one and the same institution.” Kaikenlaisia alaviitteitä ja varauksia tähän voisi varmasti liittää. Suurin osa maailman ihmisistä ei käytä Internettiä, ja suurin osa joka käyttää, suuntaa suoraan aikusviihteeseen. Silti ja sittenkin, informaation kasautumisella verkkoon on tietopoliittisia seurauksia; ehkä jopa epistemologisia seurauksia.


Ja Kant sanoi: ”Sapere aude! Habe Mut, dich deines eigenen Verstandes zu bedienen! ist also der Wahlspruch der Aufklärung.” Siinä sitten onkin selvittämistä, mitä tarkoittavat “eigen” ja “Verstand”. Esimerkiksi Stirnerillä tai Heideggerilla saattaisi olla “eigen”ista sanottavaa, jota kantilainen valistus ei purematta niele. Jope Ruonansuu tiivistää: “Aattelepa ite.” Oman järjen julkinen käyttö siirtyy kovaa vauhtia verkkoon. Wikipedia.org keskustelusivuineen ja historioineen on suurin yksittäinen demokratia- ja argumentaatiohanke ikinä. Sillä ei muuten ole mitään tekemistä kansallisvaltioiden kanssa, kielten kylläkin.


Tietopoliittinen seuraus no.1: Platonin ihannevaltio menee aivan polvilleen. Ajatus on, että vain filosofikuninkaat tietävät totuuden, josta suorittavalle luokalle paljastetaan vain sopivasti muunneltuja versioita, vieläpä Sokrateen suulla. Jos ja kun suorittava luokka alkaa hillua verkossa ja välittää siellä toisilleen ties mitä, ei runoilijoita saada muurin takan pysymään, ei ainakaan runoja.


Tämä ei ole pelkkää teoriaa. Ruotsissa on puolue nimeltä Piratpartiet, joka sai viime vaaleissa noin satatuhatta ääntä. Parlamenttiin sillä ei äänikynnyksen vuoksi päästy, mutta puolueen nuoriso-osaston jäsenmäärä kasvaa kymmeniä joka kvartaalilla. Ehkä ensi kerralla. Puheenjohtaja Rick Falkvinge kertoo permimmäisen tavoitteen melko korkealentoisesti: “to make the totality of human culture available for everyone.” Jälleen kyse on kirjastosta ja jälleen tarvittaisiin monelaisia varauksia ja alaviitteitä, vaikkapa koskien sitä, mitä ylipäätään voidaan digitalisoituna informaationa esittää. Joka tapauksessa politiikkaa voi tehdä nyt näinkin.


Miksi piraattipuolue? Platonilla ei olisi varmastikaan kestänyt montaa sekuntia tajuta asiayhteyttä. Barbaarit aallonmurtajalla!


Tietopoliittinen seuraus no.2: ällistyttävää tai ei, kirjasto-barbaareja vastassa ovat paitsi Platonin kaltaiset totalitaristit myös (neo-)liberalismin ja yksilönvapauden kauneimmat tai ainakin korkeimmat kukkaset: suuryritykset. Tieto pitää pistää pakettiin ja myydä. Kaiken maailman portaalit ja digitalisointien puuhastelijat romauttavat informaation markkina-arvoa katastrofaalisella tavalla. Eikä se vielä riitä. Tuoreen tutkimuksen mukaan 52% amerikkalaisesta aikuisväestöstä pitää suhdettaan mediaan “vastaanottajana”; loput 48% kokevat olevansa partnereita, kommentoijia, kriitikoita, tuottajia; ulkopuolella perinteisen “yleisön”. Tämä on saatava kuriin heti! Vaikka sitten yksityisyyden suojaa loukkaamalla ja terroristeilla tai taloudellisella romahduksella pelottelemalla.


Kun julkisilla varoilla tuotettu tutkimustieto annetaan tolkuttomia voittoja keräävälle Elsevierille, Kluwerille tai Taylor&Francisille, jotta se voitaisiin isolla rahalla ostaa takaisin, kierii Kant Marxista puhumattakaan väkkäränä haudassaan. Joudumme opettelemaan uudestaan mitä tiede ja kirjasto tarkoittavat. Uusi nimi niille on Open Access.


Epistemologinen seuraus no1: juuri nyt toimitaan tavoilla, jotka määrittelevät mitä tieto on. Missä se on, kenen se on, miksi se on.


Se on kauheaa katsottavaa niin sisältä kuin ulkoakin päin. Esimerkiksi luotettavuus: kuka takaa filosofia.fi'n saati sitten Wikipedia.org'in? Jo jonkin aikaa Wikipedia on ollut 20 luetuimman Internet-sivuston joukossa; käyttäjämäärät ovat tasaisessa kasvussa. On todennäköistä, että suuri osa Wikipediaa (tai wikipedioita) päivittäin käyttävistä kymmenistä miljoonista ihmisistä pitää lukemaansa luotettavana asiaa sen kummemmin ajattelematta. Mutta yhtä lailla on todennäköistä, että suuri joukko – miljoonat ihmiset – päivittäin käyttävät Wikipediaa samalla tietäen, että se ei ole luotettava (samalla tavalla kuin esimerkiksi Britannica). Suuri joukko myös käyttää "muokkaa", "historia" ja "keskustelu" -linkkejä ja tietää niiden läsnäolon jokaisella sivulla. Miljoonat ihmiset käyttävät päivittäin tietolähdettä, jonka tietävät epäluotettavaksi (ja muuttuvaksi, historialliseksi, kiistellyksi, ominkin sormin muokattavaksi): eikö tämä ole radikaali epistemologinen mahdollisuus?

 

[Ote niin & näin -lehden päätoimittajan Tere Vadénin puheesta Filosofia.fi-avajaistilaisuudessa Tieteiden talolla 26.9.]
 


Pertti Voutilainen
19.10.2008
"Epistemologinen seuraus no1: juuri nyt toimitaan tavoilla, jotka määrittelevät mitä tieto on. Missä se on, kenen se on, miksi se on. " No, eipä ole maailmanhistoriassa juuri esiintynyt tahoa, joka pystyisi luotettavasti sanomaan sen "oikean" tiedon. Esimerkiksi rakastamamme filosofiakin on jakaantunut niin moneen keskenään ristiriitaiseen koulukuntaan ettei todellakaan voida puhua oikeasta ja väärästä tiedosta. Historiallisesti voidaan toki esittää erilaisia kommentteja, mutta nekin ovat kommentoijan mielipiteitä ja tulkintoja - olkoonkin vaikka filosofian tohtori - eli ei esim. Platon meille valaise enää uutta tietoa. Eksaktit tiedot rajoittuvat vuosilukuihin ja muistiinpanoihin, jotka nekin voivat olla historiallisen kritiikin mielestä kyseenalaisia - siis kuka ne lopulta kirjasi jne. Todellakin julkisin varoin tehdyt tutkimukset ovat ns. kansanomaisuutta. Jos ne Edita, Vastapaino tai tmv kustantaa niin yhtäkaikki tutkimus on tehty kansalaisten varoin. Jos yksi arvostettu sanoo, että asia a on oikein ja toinen, että asia a on väärin, tulee pakostakin ristiriita tiedon oikeellisuudesta. Toki ymmärrän huolen, että nettiin voi kuka tahansa kirjoittaa mitä tahansa, kynnys on alhainen. Se, että tieto painetaan paperille, ei tee siitä silti "oikeaa" - näkemykset ja tulkinnat ovat kuitenkin yksilöiden. On pääasiassa teorioita. Raamatun luomiskertomus on painettu paperille, samoin alkuräjähdysteoria. Kumpi on oikein? Siitä ollaan kovasti eri mieltä ja samoin evoluutioteoriasta esimerkin mainitakseni. Mitä enemmän asioista keskustellaan avoimesti ja julkisesti niin sen parempi. Kommunisti todettiin suureen ääneen virheeksi - voi sitä ollakin - mutta nyt maailman nauttiessa laajaa finanssikriisiä voisi kai kysyä onko kapitalismi onnistunut? Molemmat kyllä uskovat/uskoivat olevansa oikeat vaihtoehdot. Eksakti tieto rajoittunee pitkälti matemaattisiin aineisiin...
Arto Tukiainen
27.09.2007
Onhan se kaukaa katsoen outoa, että ihmiset väenväkisin laittavat tekstinsä paperijulkaisuihin, joita lukee n. kolme ihmistä ja joiden hankinta on monesti kallista/vaivalloista, kun voisivat laittaa ne julkiseen verkkoon kaikkien saataville. En minä ainakaan lähde perinteiseen kirjastoon, jos juttu löytyy netistä. Ja yhä useammin yksinkertaisesti sivuutan tekstit, joita ei täällä ole. Eli oikeastaan luotan aika pitkälti siihen, että varteenotettavat mielipiteet ja tiedot ovat verkossa. Lisäksi tulevat nämä Teren mainitsemat periaatekysymykset siitä, eikö ainakin verovaroin kustannettu tutkimus nimenomaan kuuluisi julkiseen ja ilmaiseen jakeluun. Hitaasti mutta varmasti verkkojulkaisemisen edut kuitenkin painunevat tajuntaan, varsinkin kun tekninen kehitys tekee verkkojulkaisujen lukemisesta entistäkin miellyttävämpää. Ja kun paperijulkaisuja joskus hankitaan vielä vähemmän kuin nykyään ja niistä puhutaan -- jos mahdollista -- vielä pienemmissä piireissä kuin nyt, rahoittajatkin alkavat ehkä ihmetellä, mikä on homman pointti. Filosofiassa vain on niin kamalan etabloituneita lehtiä jne., että asiat eivät muutu kovin nopeasti. Ehkä filosofia.fi osaltaan edistää muutosta!