Tohtorinväitös: ”Can Ordinary Morality Survive the Climate Crisis? A Philosophical Analysis of Moral Demandingness and Climate Change”.

5.10.2023
väitökset
VTM Mikko Puumala esittää väitöskirjansa ”Can Ordinary Morality Survive the Climate Crisis? A Philosophical Analysis of Moral Demandingness and Climate Change” julkisesti tarkastettavaksi Turun yliopistossa lauantaina 14.10.2023 klo 12.00 alkaen. Tarkempi osoite on Assistentinkatu 7, Publicum, Pub3-luentosali. Väitöksen alana on filosofia. Väitöstilaisuuteen voi osallistua myös etänä.
 
Vastaväittäjänä toimii dosentti Per Sandin Ruotsin maataloustieteellisestä yliopistosta ja kustoksena dosentti Helena Siipi Turun yliopistosta. Tilaisuus on englanninkielinen.
 
 
 
 
Tiivistelmä väitöstutkimuksesta

Tämä väitöskirjatutkimus selvittää, millaisia uhrauksia yksilöiltä voidaan vaatia ilmastonmuutoksen torjumiseksi. Väitöskirjan tutkimusongelma syntyy siitä, ettei ihmisen moraalipsykologia ole sopeutunut vastaamaan ilmastonmuutoksen kaltaisiin globaaleihin ja vaikutuksiltaan kauaskantoisiin ongelmiin. Tästä seuraa 1) yksilökeskeisiin ratkaisuihin ja 2) arkimoraalin ristiriitaisuuteen liittyviä haasteita ilmastonmuutoksen vastaisille toimille. Jos ihmisten on vaikea ymmärtää ilmastonmuutosta moraaliongelmana ja motivoitua toimimaan, on käytännöllisesti ja eettisesti kyseenalaista lähestyä ilmastonmuutosta yksilökeskeisesti.

Tutkimus esittää argumentin ihmisen moraalin adaptiivisista rajoista, joka kyseenalaistaa yksilökeskeisten ratkaisumallien tehon ja oikeutuksen ja puolustaa institutionaalisia malleja. Arkimoraalia puolestaan on käytetty eräänlaisena moraaliteorioiden uskottavuuden mittarina, mutta ilmastonmuutos saattaa olla tapauksena sellainen, ettei arkimoraalilla ole välineitä vastata siihen. Tutkimus esittää, että arkimoraalille ominaiset moraaliperiaatteet ja moraalin vaativuutta säätelevät periaatteet tuottavat arkimoraaliseen ajatteluun sisäisen ristiriidan tapauksissa, joissa ilmastonmuutoksen torjumiseen liittyvät velvoitteet ovat erityisen vaativia. Tämä tutkimus analysoi näiden velvoitteiden ja niiden vaativuuden oikeutusta.

Tutkimus hyödyntää laajaa harkinnan tasapainomenetelmää, jota pidetään moraalifilosofian yleismenetelmänä. Tätä menetelmää käytetään paljastamaan, etteivät arkimoraalin mukaiset arvostelmat moraalin vaativuudesta sovi yhteen sen kanssa, mitä tiedetään ilmastonmuutoksesta ja sen vaarallisuudesta ja toisaalta yllä mainituista moraalipsykologisista vinoumista ilmastonmuutoksen kaltaisten ongelmien suhteen. Tutkimus edustaa uuden sukupolven ilmastoeettistä tutkimusta ja osoittaa tien ulos umpikujasta, jossa jo tiedämme, mitä tehdä, mutta emme silti tee sitä.

VTM Mikko Puumala esittää väitöskirjansa ”Can Ordinary Morality Survive the Climate Crisis? A Philosophical Analysis of Moral Demandingness and Climate Change” julkisesti tarkastettavaksi Turun yliopistossa lauantaina 14.10.2023 klo 12.00 alkaen. Tarkempi osoite on Assistentinkatu 7, Publicum, Pub3-luentosali. Väitöksen alana on filosofia. Väitöstilaisuuteen voi osallistua myös etänä.
 
Vastaväittäjänä toimii dosentti Per Sandin Ruotsin maataloustieteellisestä yliopistosta ja kustoksena dosentti Helena Siipi Turun yliopistosta. Tilaisuus on englanninkielinen.
 
 
 
 
Tiivistelmä väitöstutkimuksesta

Tämä väitöskirjatutkimus selvittää, millaisia uhrauksia yksilöiltä voidaan vaatia ilmastonmuutoksen torjumiseksi. Väitöskirjan tutkimusongelma syntyy siitä, ettei ihmisen moraalipsykologia ole sopeutunut vastaamaan ilmastonmuutoksen kaltaisiin globaaleihin ja vaikutuksiltaan kauaskantoisiin ongelmiin. Tästä seuraa 1) yksilökeskeisiin ratkaisuihin ja 2) arkimoraalin ristiriitaisuuteen liittyviä haasteita ilmastonmuutoksen vastaisille toimille. Jos ihmisten on vaikea ymmärtää ilmastonmuutosta moraaliongelmana ja motivoitua toimimaan, on käytännöllisesti ja eettisesti kyseenalaista lähestyä ilmastonmuutosta yksilökeskeisesti.

Tutkimus esittää argumentin ihmisen moraalin adaptiivisista rajoista, joka kyseenalaistaa yksilökeskeisten ratkaisumallien tehon ja oikeutuksen ja puolustaa institutionaalisia malleja. Arkimoraalia puolestaan on käytetty eräänlaisena moraaliteorioiden uskottavuuden mittarina, mutta ilmastonmuutos saattaa olla tapauksena sellainen, ettei arkimoraalilla ole välineitä vastata siihen. Tutkimus esittää, että arkimoraalille ominaiset moraaliperiaatteet ja moraalin vaativuutta säätelevät periaatteet tuottavat arkimoraaliseen ajatteluun sisäisen ristiriidan tapauksissa, joissa ilmastonmuutoksen torjumiseen liittyvät velvoitteet ovat erityisen vaativia. Tämä tutkimus analysoi näiden velvoitteiden ja niiden vaativuuden oikeutusta.

Tutkimus hyödyntää laajaa harkinnan tasapainomenetelmää, jota pidetään moraalifilosofian yleismenetelmänä. Tätä menetelmää käytetään paljastamaan, etteivät arkimoraalin mukaiset arvostelmat moraalin vaativuudesta sovi yhteen sen kanssa, mitä tiedetään ilmastonmuutoksesta ja sen vaarallisuudesta ja toisaalta yllä mainituista moraalipsykologisista vinoumista ilmastonmuutoksen kaltaisten ongelmien suhteen. Tutkimus edustaa uuden sukupolven ilmastoeettistä tutkimusta ja osoittaa tien ulos umpikujasta, jossa jo tiedämme, mitä tehdä, mutta emme silti tee sitä.