Rangaistuspotkun rationaalisuus

Rangaistuspotkaisijan yksinäisyys kuuluu yksinäisyyden rakastetuimpiin klassikoihin siinä missä pitkänmatkan juoksijan tai sadan vuoden yksinäisyyskin. Kolmisen kuukautta sitten Hugo Mercier raportoi Cognition and Culture -verkkosivuilla israelilaisesta yliopistotutkimuksesta, jossa tarkastellaan sitä, miten pelaajat toimivat rangaistuspotkutilanteessa.

Tutkimuksessa paljastui, että laukaisijat eivät sijoita kutejaan optimaalisesti eivätkä maalivahditkaan torju ihanteellisesti. Ilmeisen epäjohdonmukaisuuden selitykseksi tutkijat nostavat sosiaalisen rationaalisuuden käsitteen: pelaajat eivät toimi tehokkaimmalla mahdollisella tavalla tehdäkseen maalin tai torjuakseen pallon, vaan sen sijaan he käyttäytyvät niin, että välttävät kannattajien ja joukkuetoverien nuhteet mahdollisimman hyvin.
 

Jos sosiaalinen rationaalisuus ymmärretään määritelmän mukaisesti niin, että siinä rationaalisuudesta tehdään väline ryhmän tavoitteiden saavuttamiseen, rangaistuspotkukilpailu paljastaa käsitteen paradoksaalisuuden. Kun pelaaja pyrkii sosiaalisen rationaalisesti välttämään valmentajan tai pelikumppaniensa sapiskan, hän onnistuu ehkä samaan syssyyn lujittamaan joukkueen yhtenäisyyttä, mutta samalla hän kehnontaa joukkueensa mahdollisuuksia saavuttaa päätavoitteensa eli nuijia vastustaja. Ottelun voittamisen kannalta sosiaalinen rationaalisuus ei siis ole ollenkaan rationaalista, ja jos kuvitellaan, että israelilaistyöryhmän tuloksista tulisi jalkapalloilijoiden keskuudessa yleistä tietoa, voi olla, että pelaajien toisiinsa suuntaamat odotukset muuttuisivat, mutta samalla muuttuisi myös tehokkain mahdollinen tapa ampua tai torjua rangaistuspotku. Näyttää siltä, että sosiaalinen rationaalisuus on aina tuomittu juoksemaan tehokkaan pelin jäljessä.

 
Viileän rationaalinen pelaaja voisi tietysti hyödyntää tutkimustuloksia oman pelinsä parantamiseen. Mutta tutkimustulosten pohjalta ainakin kisakatsojan käy selvittäminen, ken pelaajista on sosiaalisen paineen marionetti ja ken järkiperäisesti ajatteleva yksilö – tai yksinkertaisesti kyllin taitava.

Tapani Kilpeläinen