Lehtimies, filosofi ja valtiomies.

Snellman kirjoittautui sisään Åbo Akademiin vuonna 1822 Oulun triviaalikoulusta saamallaan päättötodistuksella. Saksalainen idealismi ja Hegel dominoivat filosofiaa yliopistossa ja niistä tuli Snellmanin elämänkatsomusta määritteleviä. Snellman muutti yliopiston mukana Helsinkiin ja hänestä tuli 1831 filosofian maisteri ja 1835 filosofian dosentti.

Snellman kuului muiden isänmaallisesti suuntautuneitten yliopistomiesten kanssa Lauantaiseuraan Helsingissä ja hän oli mukana perustamassa Suomalaisen kirjallisuuden seuraa 1831. Snellmanin suorapuheisuus ja hänen taipumattomuutensa kompromisseihin johtivat hänet vaikeuksiin yliopistolla. Kun rehtori kielsi häntä pitämästä luentosarjaa akateemisesta vapaudesta, Snellman päätti lähteä opintomatkalle ulkomaille. Matka kesti kolme vuotta ja sillä oli suuri vaikutus hänen filosofiseen ajatteluunsa. Marraskuussa 1839 hän saapui Tukholmaan. Siellä hän seurusteli kirjallisissa piireissä ja kirjoitti ahkerasti liberaaliin Freja-lehteen.

Ruotsista Snellman matkusti Tübingeniin, missä hän oleskeli talven 1840–1841 opiskellen filosofiaa. Sveitsissä ja Itävallassa oleskelun jälkeen Snellman palasi Tukholmaan. Tukholmassa hän julkaisi keskeisen teoksensa Valtio-oppi (1842).

Snellmannista tuli Kuopion yläalkeiskoulun rehtori 1843, ja hän julkaisi koulutyönsä ohessa lehtiä Maamiehen ystävä ja Saima (1844–1846). Saimasta tuli uranuurtaja maan uudenaikaiselle lehdistölle. Sen palstoilla käsiteltiin taloudellisia ongelmia, koulukysymyksiä, naisen asemaa ja lehdistönvapautta, mutta ensisijainen aihe oli kuitenkin kansallisuuskysymys. Maan tulevaisuus oli Snellmanin mukaan riippuvainen siitä, että sen suomenkieliset kansalaiset tulisivat tietoiseksi omasta erityisyydestään ja kulttuurisista edellytyksistään, että he saisivat oman kansalliskirjallisuuden ja että heidän kielensä saisi tunnustetun aseman yhteiskunnassa. Snellmanin yhteiskuntakriittiset artikkelit johtivat siihen, että Saima kiellettiin vuonna 1846, mutta hän jatkoi työtään uudessa aikakauslehdessä Litteraturblad för allmän medborgerlig bildning.

Snellman palasi 1849 Helsinkiin ja hänestä tuli, Aleksanteri II:n valtaannousun jälkeen, siveysopin ja tieteiden järjestelmän (filosofian) professori 1856. Hänen hyökkäyksensä skandinavismia ja Ruotsiin lähteneitä suomalaisia emigrantteja kohtaan paransi hänen mainettaan valtaapitävien silmissä, ja Snellmaniin turvauduttiin asiantuntijana taloudellisten ja sisäasioita koskevien uudistustoimien suunnittelussa. Hän oli Fabian Langenskiöldin seuraaja senaatin raha-asiain toimikunnan johtajana, ja Snellman vei läpi uudistuksen, joka 1865 johti siihen että Suomi sai oman rahan, markat ja pennit. Snellmanin aloitteesta keisari laati manifestin, joka ylimenokauden jälkeen teki suomen kielestä tasa-arvoisen kielen ruotsin kanssa hallinnon ja oikeusistuinten kielenä Suomessa. Valtiopäivämiehenä hän puolsi 1870-luvulla siirtymistä yleiseen asevelvollisuuteen. Snellman ei ollut ainoastaan määrätietoinen ja lujatahtoinen, vaan jopa ankara ja anteeksiantamaton. Snellman on yksi niistä valtiomiehistä, jotka ideologisessa ja taloudellisessa mielessä laativat perustan itsenäiselle Suomelle.

Snellmanin Samlade arbeten (Kootut teokset) julkaistiin ensimmäisen kerran 1892–1898. Hän kirjoitti – lukuun ottamatta saksaksi ja latinaksi julkaistuja tieteellisiä tutkimuksiaan – ainoastaan ruotsiksi ja oli monipuolinen proosakirjailija, jolla oli myös kirjallista kunnianhimoa.

Snellmanin syntymäpäiviä vietettiin näkyvästi jo hänen elinaikanaan. Hänen syntymänsä satavuotispäivästä 1906 muodostui suomalaisuusliikkeen suuri mielenilmaisu, jolloin mm. laajalti vaihdettiin ruotsinkielisiä sukunimiä suomenkielisiksi. 1920-luvulla Snellmanin syntymäpäivästä 12.5. tuli kansallinen juhlapäivä ja Snellmanin päivä merkittiin almanakkaan liputuspäiväksi. Vuonna 1978 se sai lisänimikkeen suomalaisuuden päivä.

(Oscar Nikula/Rainer Knapas/lyh. & toim. Erik Hallstensson, suom. Joonas Leppänen)
© Uppslagsverket Finland, Schildts Förlags Ab / www.uppslagsverket.fi

AINEISTOT

Snellman Filosofia.fi:n aineistoarkistossa

Logos-artikkeli Snellmanista

VERKKOLÄHTEET