Verkkoloki marraskuulle 2010

Verkkoloki on tarkoitettu raporteille, katsauksille, kolumneille, linkkivihjeille, ajankohtaisuutisille, kirjakatsauksille sekä muille vastaaville vapaan ja ajankohtaisen kirjoittamisen lyhyehköille lajityypeille.

 


Marraskuun 18. päivä vietettiin UNESCOn kansainvälistä filosofian päivää. Kansainvälinen filosofian päivä kuuluu osaksi UNESCOn laajempaa toimintasuunnitelmaa, jonka tarkoituksena on tukea filosofian harjoittamista maailmanlaajuisesti. Vuonna 2006 laaditun UNESCOn filosofian strategiajulistuksen (Intersectoral strategy on philosophy) mukaisesti pyrkimyksenä on tukea filosofisen dialogin ja filosofisen analyysin soveltamista nykyajan ongelmiin, edistää filosofian opetusta ja välittää filosofista tietoutta kaikkien saataville.

Suomessa UNESCOn kansainvälisen filosofian päivän yhteydessä järjestettiin UNESCO Baltic Sea Essay Competition -esseetapahtuma. Esseetapahtumaan kuului kaksi sarjaa, joista toinen oli suunnattu perusasteen oppilaille ja toinen toisen asteen opiskelijoille. Toisen asteen opiskelijoiden kirjoituskilpailu toimi samalla karsintana ensi kevään filosofian olympialaisiin, jotka järjestetään Itävallassa.

Helsingin yliopiston kansleri, filosofi Ilkka Niiniluoto vastasi esseiden paremmuusjärjestykseen asettamisesta. Mitalit sekä kunniamaininnat menivät tänä vuonna seuraaville henkilöille:

Toisen asteen sarja:

• Kultamitalit: Milla Huuskonen (Helsingin kuvataidelukio), Aksel Tjönn (Norja) ja Edle Astrup Tschudi (Norja)
• Hopeamitalit: Lassi Saario (Salo), Sebastian Breivik Solheim (Norja) ja Andreas Dybvik Wuttudal (Norja)
• Pronssimitalit: Rounak Majundar (Intia) ja Sakari Nuuttila (Tikkurilan lukio)

Toiseen asteen sarjassa kunniamaininnan saivat Åsa Engelstad (Norja), Johan Hietanen (Salo), Kalle Koiranen (Kupittaa), Mikael Lehdes (Kallio) ja Tonje Ödegård (Norja).

Perusasteen sarja:

• 1-2lk: Taisto Tuomi (Latokartanon peruskoulu)
• 3-4lk: Aleksi Myllys (Latokartanon peruskoulu)
• 5-6lk: Vilma Myllyniemi (Latokartanon peruskoulu) ja Tuuli Seppälä (Ruoholahden ala-aste)
• 7-9lk: Adbi Mahamed Ahmed (Latokartanon peruskoulu), Joona Malmi (Suutarilan yläasteen koulu) ja Vilma Puttonen (Käpylän peruskoulu)

Palkittuja esseitä voi lukea FETOn kotisivuilta. Sivuilta löytyy myös enemmän tietoa niin tämän vuoden kuin aiempien vuosien esseetapahtumista.

Onnittelut palkituille ja heidän opettajilleen!

Tommi Palosaari


Aiheeseen liittyviä linkkejä:

UNESCO
http://www.unesco.org/new/en/social-and-human-sciences/themes/human-righ...

Filosofian ja elämänkatsomustiedon opettajat ry (FETO)
www.feto.fi
 
toimitus
17.11.2010
-
Suomalaisen filosofian grand old man, Bostonin yliopistossa vuodesta 1990 työskennellyt Jaakko Hintikka on lukuvuoden 2010–2011 Helsingin yliopiston Tutkijakollegiumin Distinguished Visiting Fellow. Professori Hintikka puhui syyskuun viimeisenä päivänä Helsingin yliopiston filosofia-aineiden tutkijaseminaarissa tarkastellen yhtä Gottlob Fregen (1848–1925) tuotannon kiintoisaa ongelmaa.
 
Hintikan esitelmä jatkoi hänen jo 50-luvulla aloittamaansa tutkimusta (Identity, Variables, and Impredicative Definitions. Journal of Symbolic Logic. Vol. 21, No. 3, 1956, 225–245). Hänen mukaansa Fregen tulkinta kvanttorien ’jokainen’ (universaali, ∀x) ja ’eräs’ (eksistenssi, ∃x) rooleista logiikassa on syy tunnettuihin paradokseihin joukko-opissa. Nykyään Hintikka tarjoaa ratkaisuksi siirtymistä uuteen ei-fregeläiseen tulkintaan kvanttoreista.
 
Frege (kuten itsenäisesti myös Charles S. Peirce (1839–1914)) ymmärsi, että matemaattinen päättely ei taivu klassisen aristoteelisen syllogistiikan muotoon, koska syllogismeissa kvanttorien rooli on liian rajoitettu. Frege kehitti formaalin kielen, jossa pystyttiin ilmaisemaan monikvanttorisia väitteitä, ja päättelyjärjestelmän, joka mahdollisti tällaisten lauseiden välisten loogisten suhteiden tarkastelun. Ongelmaksi Fregelle muodostui kvanttoreiden merkityksen selittäminen: hän päätyi substitutionaaliseen tulkintaan kvanttoreista korkeamman asteen predikaatteina. Eksistenssi ilmaisi hänelle sen alaan kuuluvan alemman asteen predikaatin epätyhjyyttä (käytännössä eksistenssikvanttori on tällöin rajoittamaton disjunktio) ja kaikkikvanttori taas vaihtoehdottomuutta (rajoittamaton konjunktio).
 
Tässä otettiin todellinen tieteellinen edistysaskel: nämä kvanttorit pystyvät ilmaisemaan erinäisiä funktionaalisia riippuvuussuhteita. Frege ei kuitenkaan vaikuta olleen täysin selvillä näistä löydöksensä seuraamuksista. Erityisesti Hintikan mukaan Frege ei ymmärtänyt, etteivät hänen kvanttorinsa muodosta kaikkia niitä riippuvuuksia ja riippumattomuuksia, joita esimerkiksi niin sanotut Skolem-funktiot ilmaisevat. Toisin sanoen Fregen kvanttorit eivät ilmaise kaikkia matemaatikkojen päättelyissään käyttämiä funktionaalisia suhteita. Tätä Hintikka kutsuu Fregen erehdykseksi. Vaikka nykyloogikot eivät juurikaan enää seuraa Fregeä hänen substitutionaalisessa tulkinnassaan kvanttoreista, Hintikka painottaa, että monet heistä seuraavat Fregeä silti hänen erehdyksessään.
 
Tarvittavat funktionaaliset suhteet kyetään ilmaisemaan kvanttoreilla Hintikan ja Gabriel Sandun kehittämässä riippumattomuusystävällisessä (independence friendly) logiikassa. Tämä laajennos ensimmäisen kertaluvun (first order) logiikalle sallii kvanttorien julistamisen riippumattomaksi toisen kvanttorin (tai termin) tulkinnasta. Ajatellaan esimerkiksi korttipeliä, jossa pelaaja saa vuorollaan nähtäväkseen vain ne aiemmin pelatut kortit, joita pelivuoron alussa ei ole julistettu salaisiksi. Samankaltainen mahdollisuus ikään kuin pimittää tietoa vastapelurilta erottaa IF-logiikan FO-logiikasta.
 
Hintikka kysyy retorisesti: mistä syystä tästä aiheesta kannattaa nostaa meteli. Hän vastaa: ensinnäkin IF-logiikka on ilmaisuvoimaisempi kuin FO-logiikka. Mutta todellinen syy on se, että Fregen erehdys on Hintikan mukaan kaikkien joukko-opillisten paradoksien taustalla.
 
Ajatellaan esimerkiksi joukon R määritelmää:
∀x(x ∈ R ↔ △ (x)):
 
Milloin tämä määritelmä on hyväksyttävissä? Perusvastaus kuuluu: silloin kun definiens (△ (x)) on riipppumaton definiendumista (R). Tämä ymmärretään yleensä niin, että definiendum ei saa esiintyä (vapaana) definienssissä. Mutta mikäli kvanttorit ymmärretään Fregen hengessä, standardirajoite ei ilmaise todellista riippumattomuutta. Tämä näkyy esimerkiksi siinä, että R:n määritelmä voidaan tulkita skolemisaatioksi kaavalle ∃y∀x(x ∈ y ↔ △ (x)). Tästä johtuu, että määritelmän jokainen kvanttori (niin definienssissä kuin myös ∀x määritelmän alussa) on tavalla tai toisella riippuvainen termin ”R” tulkinnasta (eli joukosta R).
 
Riippumattomuusehtoa voidaan kuitenkin vahvistaa monin tavoin siirtymällä IF-logiikkaan. Silloin esimerkiksi määritelmän jokainen kvanttori voidaan julistaa riippumattomiksi termin ”R” tulkinnasta. Hintikka huomauttaa, että jo Henri Poincaré (1854–1912) ymmärsi joukko-opin ongelmien juuren olevan kvanttorien välisissä riippuvuuksissa, kun hän muodosti kuuluisan cercle vicieux -periaatteensa, ja että tässä suhteessa Bertrand Russellin (1872–1970) tunnetumpi versio vicious circlesta poikkeaa olennaisesti alkuperäisestä. Koska Russell ymmärsi kvanttorit fregeläisittäin, hänen formaali tulkintansa Poincarén periaatteesta johti hänet harhaan. Hintikka selittää, että Russell saattoi ymmärtää riippumattomuuden vain yhdellä tavalla: määritelty joukko ei itse saa kuulua niihin joukkoihin, joiden avulla tai mukaan se määritellään. Russellin tyyppiteorian lisäksi myös Ernst Zermelon (1871–1953) ja Abraham Fraenkelin (1891–1965) aksiomaattiset joukko-opit kärsivät siitä, että itse perusongelmaa ei ole ratkaistu. Zermelo lisäsi joukon määrittelemiseen ehtoja, jotka sulkevat pois paradoksit. Mutta silti hän ei, eikä Fraenkelkaan, tuonut todellista riippumattomuutta defininienssille definiendumista, sillä käytetty logiikka pysyi perustaltaan fregeläisenä.
 
Hintikka lukee Poincarén noidankehäperiaatteen seuraavasti: definienssin kvanttorien on oltava riippumattomia definiendumin tulkinnasta. Poincarélla itsellään ei vain ollut käytettävissään sopivaa loogista välineistöä tarvittavan riippumattomuuden muodolliseen ilmaisemiseen. Tämä tulkinta Poincarén ja Russellin (sekä Zermelon) käsitysten erosta vaikuttaisi olevan filosofisesti erittäin hedelmällinen.
 
Professori Hintikka päätti esitelmän puhumalla innostavaan tyyliinsä vielä IF-logiikan ja modaalikäsitteiden suhteesta ja siitä, miten laskettavuus on ilmaistavissa IF-logiikassa päätelmien avulla.
 
K. Severi Hämäri
 
 

Tällä palstalla jo pariin kertaan (http://filosofia.fi/node/4576 & http://filosofia.fi/node/4963) puffattu uusi aikakauslehti The Journal of Philosophy and Popular Culture ei ole vieläkään nähnyt päivänvaloa. Thompson Riversin yliopistossa hanketta virittelevällä filosofian apulaisprofessorilla Jeff McLaughlinilla on ollut hidasteita tiellään. Uusilla uteluilla kiusattuna hän kertoi allekirjoittaneelle, että verkkolehden toteuttamiseksi ei yksinkertaisesti ole järjestynyt riittämiin aikaa eikä tukijoukkoja. Ensi vuonna miehen on kumminkin määrä käyttää virkavapaastaan jellonanosa visioimansa filosofian ja populaarikulttuurin erikoistoimitteen pystytykseen.

 
Tätä odotellessa voi lukea, miten Briteissä ällisteltiin loppukesästä populaarin filosofian kieltämättä mietityttävää suosiota; ks. Joy Lo Dico, "Get Your Brain in Gear"The Independent. Vihlovammin samasta aiheesta, populaarin filosofian (ja populaarin luonnon- tai yhteiskuntatieteen) suoranaisista vaaroista, kirjoitti viime vuoden puolella myös yhdysvaltalainen Julian Sanchez, yksi maailman kehutuimmista blogaajista, unohtamatta ruotia ohimennen omaakin osallisuuttaan: http://www.juliansanchez.com/2009/06/01/perils-of-pop-philosophy/.

 
Lienee syytä lisätä, että Kanadassa kypsyvään tulevaan journaaliin ei välttämättä päädy laisinkaan artikkeleita populaarin filosofian tai filosofian populaaristamisen eri muodoista. Suunnitelmien mukaan se on keskittyvä enemmän tai vähemmän populaarikulttuuristen ilmiöitten, tapahtumien, esineitten, teosten tai teorioitten enemmän tai vähemmän filosofiseen erittelemiseen. Vaan kun kerran filosofiasta on jo liikkeellä monen sortin suosittuja ja kaikkia kosiskelevia tuotoksia, kaipa niidenkin kriittinen filosofinen tarkastelu lankeaa varrotun nettivälineen toimialaan. Paitsi filosofiaa ja populaarikulttuuria, se tutkisi tällöin myös filosofiaa populaarikulttuurina ja kenties populaarikulttuuria filosofiana. Nytkö siis kaivataankin lehden syntymän lisäksi sitä, että se pulpahtaisi keskuuteemme oitis täydellisen itsetiedostuksen elkein (tai vainoharhaisesti omaa luonnettaan tiukaten)? Ei kai sentään. Kunhan joskus ilmaantuisi ja edes toisinaan tuohonkin kekoon sohaisisi.

 

Jarkko S. Tuusvuori

toimitus
09.11.2010
-

Ghentin yliopistossa Belgiassa on perustettu uusi kirjallista tekijyyttä käsittelevä Authorship-lehti.

Elektroninen, avoimesti saatavilla oleva lehti on syntynyt vuonna 2009 Ghentin yliopistossa alkaneen kirjallisuustieteellisen Authorship as Performance -tutkimusprojektin myötä. Kaksi kertaa vuodessa ilmestyvän lehden ensimmäisen numeron on tarkoitus avautua kesällä 2011.

Lehden toimittajat toivovat siihen tarjottavan tutkimusartikkeleita tekijyyden eri aspekteista, kuten tekijyydestä eri kielissä ja kirjallisuuksissa, erityyppisistä tekijöistä (kirjailijat, runoilijat, journalistit), tekijyydestä ja kirjallisuuden kaanonista sekä anonyymisyydestä, pseudonyymisyydestä ja tekijähahmoista.

Authorshipin osoite on:

http://www.authorship.ugent.be/

 

Jukka Mikkonen