filosofia

20 November 2008

This year, World Philosophy Day is dedicated to celebrating the 60th anniversary of the Universal Declaration of Human Rights.

Of eminent philosophical importance, the 1948 Declaration implicitly evokes the universality of human beings and their rights. It also provides an opportunity to revisit today some of the key concepts that underpin our modernity: human dignity, freedom and universality.

Let us see this Day as a shared moment of analysis that will contribute to a wide ranging and multidimensional discussion on the importance of human rights in what we say and do, and further than that, on their inherently cross-cutting nature - human rights can and should inform the challenges we face today: quality education for all, the fight against discrimination, ethics of science and bioethics, intercultural dialogue and cultural diversity, press freedom and media pluralism.

World Philosophy Day 2008 will be launched in Palermo, Italy on 20 November with a debate on "Rights and Power". To mark the occasion, numerous meetings are planned in over 80 countries around the world. These meetings are intended to make World Philosophy Day a moment of open and free universal dialogue bringing together philosophers, academics, researchers, students, school pupils and teachers.

I would like to thank international philosophical institutions such as the International Council for Philosophy and Humanistic Studies (ICPHS), the International Federation of Philosophical Societies (FISP) the International Institute of Philosophy (IIP), the UNESCO Chairs on Philosophy and the UNESCO International Network of Women Philosophers (created in 2007) for their invaluable assistance in this common effort.

The universality and indivisibility of human rights, upon which the system enshrined in the United Nations Charter is based, constitute a "common language of humanity".

I hope this Day will offer the international community the opportunity to engage in informed and enlightened debate about its foundations, values, standards, principles and ideals.

Koïchiro Matsuura


Lisätietoja UNESCOn kansainvälisestä filosofian päivästä:
http://portal.unesco.org/shs/en/ev.php-URL_ID=12341&URL_DO=DO_TOPIC&URL_SECTION=201.html

Koïchiro Matsuuran tervehdys löytyy myös muilla kielillä:
http://portal.unesco.org/shs/en/ev.php-URL_ID=12355&URL_DO=DO_TOPIC&URL_SECTION=201.html

UNESCOn kansainvälistä filosofian päivää vietetään myös Helsingissä 20.11.2008. Lisätietoja ohjelmasta löytyy kalenteristamme:
UNESCOn kansainvälinen filosofian päivä
 

Den 6/4 fanns en artikel i New York Times som pekar ut en ny våg av intresse för universitetsstudier i filosofi.
http://www.nytimes.com/2008/04/06/education/06philosophy.html?_r=2&oref=slog

I artikeln intervjuas David Schrader som är ordförande för det amerikanska filosofisällskapet. Han gick ganska långt i att hävda direkt nytta med filosofistudier. I förhoppning om nya fakta i det målet bad jag honom om några hänvisningar. Han svarade vänligen och gav tillstånd för spridning av svaret:

"While there is not a single location that collects the kind of data that I wish we had to support my claims in the NYT interview, there are a number of sources upon which I base those claims.  First, the APA website (www.apaonline.org) has a link entitled, "Data."  Much of the data is really quite old, but there is recent data on performance by undergraduate major on the Graduate Record Examination (GRE) that shows philosophy ranking very well.  There is also data available on the web showing very high performance by philosophers on the Law School Admission Test (LSAT).  You can find that data by doing a google search on "LSAT scores by Major."  The relevant site will be the first one listed.  The site aggregates philosophy majors and religion majors, but philosophy majors would clearly make up the largest part of that group.  Another nice bit of data is available at
http://ace.acadiau.ca/arts/phil/why_phil/scores.htm.  I do not have access to hard data supporting my more general comments.  It comes from a large body of anecdotal data of student claims about the value of their philosophy major, as well as some solid data that looks not simply at  philosophy, but at the humanities more generally.  At this past annual meeting of the American Association of Colleges and Universities former Harvard President, Derek Bok, reported data that show significant undergraduate improvement in writing skills among humanities majors, modest improvement among social science majors, and decline in writing skills among natural science majors. I believe that data may be found in his recent book, Our Underachieving Colleges.

 I would love to be able to provide more solid data.  This, however, is the
best that I can do at the moment."

Jan Willner, universitetslektor i filosofi, studierektor, Linköpings universitet

Jokelan koulussa kahdeksan ihmistä surmannut nuori mies kertoi nettipalstoilla ihailevansa Nietzscheä ja haki oikeutusta teoilleen Nietzschen filosofiasta. Jokelan surullisten tapahtumien jälkeen Friedrich Nietzsche nousikin lukuisten nettikeskusteluiden aiheeksi. Nietzscheä kohtaan noussut mielenkiinto näkyi myös filosofia.fi-portaalissa, johon hakukoneiden kautta tulleiden osumien listalla Nietzsche nousi asiasanalistan kärkeen ja Logos ensyklopedian artikkeli ”Nietzsche” kohosi luetuimmaksi artikkeliksi.

9/11-tragedian jälkeen ihmisten mielenkiinto islamia kohtaan kasvoi huomattavissa määrin. Todettiinkin, että tapahtumien yksi hyvä seuraus oli se, että ymmärrys ja tieto islamista levisi laajalti. Tämä on kuitenkin kovin yksipuolinen näkemys. On nimittäin niin, että jokaista hevosmiesten tietotoimistosta peräisin olevaa viheliäisintäkin muslimeja koskevaa juorua levitetään netissä ja kaduilla huomattavasti tehokkaammin kuin aidosti kriittistä tutkimustietoa. Sama tapahtuu nyt Nietzschen kohdalla.

Siksi on hyvä, että Nietzschen ja William Jamesin tietokäsityksistä väitellyt filosofi Henrik Rydenfelt otti kantaa asiaan. Rydenfelt toteaa tämän päivän Helsingin Sanomien vieraskynä-palstalla, että Nietzsche ei kehottanut ääritekoihin. Hän muistuttaa lukijoita siitä, että ”[Nietzschen] tukea ei saa mikään tietty yhteiskuntamalli, demokraattinen tai totalitaarinen” ja, että ”minkäänlaista kehotusta vihaan tai ääritekoihin Nietzschen kirjoitukset eivät sisällä.” Rydenfelt ymmärtää tietenkin, että Nietzscheä on käytetty aiemminkin hyväksi ja katsoo olevan mahdollista, että Nietzsche innoitti ampujan äärimmilleen vietyjä näkemyksiä yksilöiden eriarvoisuudesta myös Jokelan tapauksessa.

Tämä tietenkin nostaa esiin sen kysymyksen, että mitä väärinkäsitysten tai väärinkäytösten ehkäisemiseksi on tehtävä. Nettikeskusteluissa on jo törmätty sensuurivaatimuksiin. Rydenfeltin mukaan ikärajat tai varoitustarrat olisivat pikkusormen antamista totalitarismille ja lisäksi ne antaisivat nuoria mieliä kiihottavan ”kielletyn kirjallisuuden” leiman teoksille. Radikaalien ajatusten lakaiseminen maton alle olisi Rydenfeltin mukaan karhunpalvelus yhteiskunnalle ja voisi pahimmillaan ”johtaa harhaisiin käsityksiin omasta [vallitsevasta] älyllisestä ylivertaisuudesta”.

Filosofia vallitsevan yhteiskunnan tai moraalin kritiikkinä on vaarallista ja ongelmallista. Olisi kuitenkin varmasti vähintäänkin yhtä vaarallista ja ongelmallista, jos filosofia näkyisi vain ja ainoastaan arvokkaana, mutta täysin vaarattomana toimintana moraalisten polttopisteiden ulkopuolella.

En ole varma, onko tällaisten keskusteluiden aika tullut vielä tässä vaiheessa, kun Jokelan uhrien omaisten, ystävien ja muiden läheisten kokema surutyö on vasta aluillaan. Toivon, ettei tämä blogimerkintä syvennä heidän suruaan.

Sami Syrjämäki

Filosofian tuuppaminen verkkoon kaiken kansan saataville on Valistuksen jäljillä. Ainakin valistuksen. Kuten Mikael Böök toteaa: ”The internet is the new hardware and software of the library. Henceforward, the internet and the library are indeed one and the same institution.” Kaikenlaisia alaviitteitä ja varauksia tähän voisi varmasti liittää. Suurin osa maailman ihmisistä ei käytä Internettiä, ja suurin osa joka käyttää, suuntaa suoraan aikusviihteeseen. Silti ja sittenkin, informaation kasautumisella verkkoon on tietopoliittisia seurauksia; ehkä jopa epistemologisia seurauksia.

Ja Kant sanoi: ”Sapere aude! Habe Mut, dich deines eigenen Verstandes zu bedienen! ist also der Wahlspruch der Aufklärung.” Siinä sitten onkin selvittämistä, mitä tarkoittavat “eigen” ja “Verstand”. Esimerkiksi Stirnerillä tai Heideggerilla saattaisi olla “eigen”ista sanottavaa, jota kantilainen valistus ei purematta niele. Jope Ruonansuu tiivistää: “Aattelepa ite.” Oman järjen julkinen käyttö siirtyy kovaa vauhtia verkkoon. Wikipedia.org keskustelusivuineen ja historioineen on suurin yksittäinen demokratia- ja argumentaatiohanke ikinä. Sillä ei muuten ole mitään tekemistä kansallisvaltioiden kanssa, kielten kylläkin.

Tietopoliittinen seuraus no.1: Platonin ihannevaltio menee aivan polvilleen. Ajatus on, että vain filosofikuninkaat tietävät totuuden, josta suorittavalle luokalle paljastetaan vain sopivasti muunneltuja versioita, vieläpä Sokrateen suulla. Jos ja kun suorittava luokka alkaa hillua verkossa ja välittää siellä toisilleen ties mitä, ei runoilijoita saada muurin takan pysymään, ei ainakaan runoja.

Tämä ei ole pelkkää teoriaa. Ruotsissa on puolue nimeltä Piratpartiet, joka sai viime vaaleissa noin satatuhatta ääntä. Parlamenttiin sillä ei äänikynnyksen vuoksi päästy, mutta puolueen nuoriso-osaston jäsenmäärä kasvaa kymmeniä joka kvartaalilla. Ehkä ensi kerralla. Puheenjohtaja Rick Falkvinge kertoo permimmäisen tavoitteen melko korkealentoisesti: “to make the totality of human culture available for everyone.” Jälleen kyse on kirjastosta ja jälleen tarvittaisiin monelaisia varauksia ja alaviitteitä, vaikkapa koskien sitä, mitä ylipäätään voidaan digitalisoituna informaationa esittää. Joka tapauksessa politiikkaa voi tehdä nyt näinkin.

Miksi piraattipuolue? Platonilla ei olisi varmastikaan kestänyt montaa sekuntia tajuta asiayhteyttä. Barbaarit aallonmurtajalla!

Tietopoliittinen seuraus no.2: ällistyttävää tai ei, kirjasto-barbaareja vastassa ovat paitsi Platonin kaltaiset totalitaristit myös (neo-)liberalismin ja yksilönvapauden kauneimmat tai ainakin korkeimmat kukkaset: suuryritykset. Tieto pitää pistää pakettiin ja myydä. Kaiken maailman portaalit ja digitalisointien puuhastelijat romauttavat informaation markkina-arvoa katastrofaalisella tavalla. Eikä se vielä riitä. Tuoreen tutkimuksen mukaan 52% amerikkalaisesta aikuisväestöstä pitää suhdettaan mediaan “vastaanottajana”; loput 48% kokevat olevansa partnereita, kommentoijia, kriitikoita, tuottajia; ulkopuolella perinteisen “yleisön”. Tämä on saatava kuriin heti! Vaikka sitten yksityisyyden suojaa loukkaamalla ja terroristeilla tai taloudellisella romahduksella pelottelemalla.

Kun julkisilla varoilla tuotettu tutkimustieto annetaan tolkuttomia voittoja keräävälle Elsevierille, Kluwerille tai Taylor&Francisille, jotta se voitaisiin isolla rahalla ostaa takaisin, kierii Kant Marxista puhumattakaan väkkäränä haudassaan. Joudumme opettelemaan uudestaan mitä tiede ja kirjasto tarkoittavat. Uusi nimi niille on Open Access.

Epistemologinen seuraus no1: juuri nyt toimitaan tavoilla, jotka määrittelevät mitä tieto on. Missä se on, kenen se on, miksi se on.

Se on kauheaa katsottavaa niin sisältä kuin ulkoakin päin. Esimerkiksi luotettavuus: kuka takaa filosofia.fi'n saati sitten Wikipedia.org'in? Jo jonkin aikaa Wikipedia on ollut 20 luetuimman Internet-sivuston joukossa; käyttäjämäärät ovat tasaisessa kasvussa. On todennäköistä, että suuri osa Wikipediaa (tai wikipedioita) päivittäin käyttävistä kymmenistä miljoonista ihmisistä pitää lukemaansa luotettavana asiaa sen kummemmin ajattelematta. Mutta yhtä lailla on todennäköistä, että suuri joukko – miljoonat ihmiset – päivittäin käyttävät Wikipediaa samalla tietäen, että se ei ole luotettava (samalla tavalla kuin esimerkiksi Britannica). Suuri joukko myös käyttää "muokkaa", "historia" ja "keskustelu" -linkkejä ja tietää niiden läsnäolon jokaisella sivulla. Miljoonat ihmiset käyttävät päivittäin tietolähdettä, jonka tietävät epäluotettavaksi (ja muuttuvaksi, historialliseksi, kiistellyksi, ominkin sormin muokattavaksi): eikö tämä ole radikaali epistemologinen mahdollisuus?

 

[Ote niin & näin -lehden päätoimittajan Tere Vadénin puheesta Filosofia.fi-avajaistilaisuudessa Tieteiden talolla 26.9.]