filosofia

”Filosofialla on yliopistossamme vankat perinteet ja kysyntää”
- Aino Sallinen


niin & näin -lehti kysyi kaikilta Suomen yliopistojen rehtoreilta millaisena he näkevät filosofian, oppiaineen, opetuksen ja tutkimuksen, roolin yliopistonsa tulevaisuudessa. Halusimme selvittää nimenomaan yliopiston ylimmän johdon näkemyksen filosofian tulevasta asemasta kussakin yliopistossa.  Vastausten mukaan filosofian resursseja ei olla vähentämässä, ja filosofian huominen on turvattu. Vastaukset olivat luonnollisesti enimmäkseen ympäripyöreitä, eikä konkretiaa juurikaan näkynyt, mutta ainakin ne yliopistot, joissa filosofialla on pääainestatus, ilmoittavat nyt julkisesti, ettei filosofian opetusta tai tutkimusta aiota supistaa.

Tampereen yliopistosta vastauksen antoi vararehtori Pertti Haapala. Hän toteaa, että ”Tampereen yliopisto korostaa strategiassaan yhteiskunnallista vaikuttavuutta ja vastuuta. Jo siksi filosofian tulevaisuus Tampereen yliopistossa on valoisa”. Haapala painottaa, että filosofian tutkimus on elävän ja laadukkaan opetuksen edellytys. Helsingin yliopiston rehtori Thomas Wilhelmsson toteaa filosofian olevan Helsingin yliopistossa ”keskeinen oppiaine” ja uskoo, ”että yliopiston tulevaisuus on vakaa, ja se tulee pikemminkin vahvistumaan kuin heikkenemään”. Wilhelmsson toivoo, ” että filosofia ylläpitäisi mahdollisimman läheistä dialogia muiden tieteenalojen kanssa”,  koska ” eräs Suomen filosofian vahvuuksia on juuri kyky solmia rikastavia vuorovaikutussuhteita yli omien oppiainerajojen.”

Positiivisimman kuvan filosofian tulevaisuudesta yliopistossaan maalaa Turun yliopiston rehtori Keijo Virtanen. Virtanen toteaa filosofian tilasta seuraavasti: ”Filosofia on mukana yhdessä Turun yliopiston strategian (2010 –2012) tutkimuksen vahvuusalueessa (Instituutiosuunnittelu ja yhteiskunnalliset mekanismit) ja yhdessä vahvan kehitysvaiheen tutkimusalassa (Keskiajan ja uuden ajan alun tutkimus). Ulkoisella rahoituksella ja julkaisuilla arvioituna filosofia on yksi yhteiskuntatieteellisen tiedekunnan vahvimmista aineista”. Virtanen mainitsee Turun yliopiston erikoisuuden olevan se, että Turussa on ”ainoana Suomessa erillinen lääketieteellisen etiikan professuuri, joka osaltaan vahvistaa myös muuta filosofian tutkimusta ja opetusta. Turun filosofian eräs vahvuus onkin filosofian eri osa-alueiden hyvä yhteistyö. Etiikan tutkimus näkyy hyvin myös julkisuudessa”. Rehtori vakuuttaa, että filosofian tulevaisuuteen Turun yliopistossa on perusteltua suhtautua luottavaisesti. Myös rehtori Aino Sallinen Jyväskylän yliopistosta pitää yliopistonsa filosofian laitosta ja siellä tehtyä tutkimusta arvossa: ”Filosofialla on yliopistossamme vankat perinteet ja kysyntää.  Tutkimus on vahvoissa kantimissa (esim. huippututkimusyksikkö)”. Sallinen kertoo, että Jyväskylän yliopiston ”tavoitteena on myös selkiyttää tieteenfilosofian, tieteen etiikan ja argumentaatioteorian opetusta filosofivoimin laitoksen ulkopuolisille opiskelijoille eli koko yliopiston filosofisen yleissivistyksen kohentamista”.

Saimme ilahduttavasti vastaukset myös lähes kaikista niistä yliopistoista, joissa filosofialla ei ole pääainestatusta. Melkein kaikki tiedusteluumme vastanneet rehtorit pitivät filosofian opetusta tärkeänä, ja filosofian resursseissa nähtiin olevan ennemmin kasvu- kuin supistuspaineita. Pienen kysymysmerkin jätti kuitenkin Itä-Suomen yliopiston rehtorin Perttu Vartiaisen vastaus. Vartiainen nimittäin kertoo, että nyt kun Joensuussa filosofian pääainestatus poistettiin ja ”palattiin” alkuperäiseen järjestykseen, niin kysymys filosofian resursseista aukeaa uudestaan tiedekunnan harkittavaksi siinä vaiheessa, ”kun jompikumpi nykyisistä opettajista luopuu tehtävästään”. Tästä ei tietenkään voi päätellä, että filosofian resursseja Itä-Suomen yliopistossa pienennettäisiin, vaan sen, että kysymys resursseista on avoin.  Toinen avoimeksi jäävä vastaus tuli Lapin yliopistosta. Filosofitaustainen rehtori Mauri Ylä-Kotola tyytyy toteamaan nykytilanteen: ”Lapin yliopistossa ei ole filosofia-oppiaineen tutkintoon johtavaa koulutusta. Filosofia on kuitenkin kaikkien yliopistojen tutkimuksen perusta: Lapin yliopistossa tutkimus kohdistuu mm. arktiseen filosofiaan UArctic-yhteistyön (www.uarctic.org) ja Arktisen keskuksen kautta sekä mm. sosiaalityön filosofiaan, taiteiden filosofiaan ja kasvatusfilosofiaan”. Rehtorin näkemys filosofian tulevaisuudesta Lapin yliopistossa jää hämärän peittoon.

Teatterikorkeakoulun rehtori Paula Tuovinen kertoo, että filosofia on vahvasti läsnä Teakin opetuksessa, ja että paineet ovat pikemmin filosofian roolin kasvattamisessa kuin pienentämisessä, ainakin jos uusi taideyliopisto syntyy. Aalto-yliopiston rehtori, Tuula Teeri, vakuuttaa puolestaan, että ”Filosofia ei Aallossa ole varsinainen oppiaine mutta kuitenkin hyvin arvostettu ja tärkeä elementti opetuskokonaisuudessamme, nykyään ja ihan varmasti myös tulevaisuudessa.” Aalto-yliopistossa toimiikin useita filosofeja: Esa Saarinen,  Pekka Himanen, Marja-Liisa Kakkuri-Knuuttila  ja Juha Varto. Aaltolaista filosofiaa luonnehtii Teeren mukaan innovatiivisuus, uusien urien ja yhteyspintoja synnyttäminen ja kyky herättää keskustelua. Lisäksi ”Aallon filosofien toteuttamassa opetuksessa on avainasemassa filosofian vuoropuhelu käytännön toiminnan ja opiskelijoitten omien elämänratkaisujen välillä”. Tampereen teknillisen yliopiston rehtori, Markku Kivikoski, toteaa aluksi, että filosofiaa ei varsinaisesti opeteta heillä, mutta ”TTY:n opiskelijat voivat halutessaan opiskella filosofiaa sivuaineena tai muuten lisäopintoina, esimerkiksi Tampereen toisessa yliopistossa”. Kivikoski lisää kuitenkin, ”että tieteen ja tekniikan filosofiaan liittyvät teemat sisältyvät läpäisyperiaatteella kaikkeen opetukseemme. Erityisesti siten, että opetuksessa ja tutkimuksessa otetaan huomioon tekniikan ratkaisevan tärkeä rooli taloudellisesti, sosiaalisesti, eettisesti ja ekologisesti kestävän kehityksen haasteiden ratkaisemisessa ja inhimillisen hyvinvoinnin turvaamisessa”. Vararehtori Olli Silvén Oulun yliopistosta kertoo, että Oulussa ”ollaan selvittämässä mahdollisuuksia filosofian kytkemiseksi mukaan joustavien opintopolkujen järjestelmään”, mikä mahdollistaisi vaikkapa markkinoinnin tutkintojen monipuolistamisen. Oulun yliopistossa luotetaan myös huomiseen: ”Tulevaisuudessa filosofian opintoja sisällytetään myös Oulun yliopiston tutkijakoulun tarjontaan. Aikaa myöten tämä voi tuoda vahvistusta myös filosofian tutkimukseen”.

Yleisesti ottaen näyttää siltä, että filosofian asema yliopistoissa on ainakin puheiden tasolla turvattu. Joissakin yliopistoissa filosofian laitokset edustavat yliopiston vahvuuksia ja filosofian tutkijoiden roolia yhteiskunnallisina keskustelijoina pidetään merkittävänä. Filosofian mahdollisuuksia ylittää oppiainerajoja pidetään myös tärkeinä. Aalto-yliopistossa filosofialla on rehtorin näkemyksen mukaan jopa elämänfilosofinen rooli. Eri tieteiden välisten sekä yliopiston ja yhteiskunnan välisten rajojen rikkomisen painottaminen ei kuitenkaan tarkoita, että ajatusta 'puhtaasta filosofiasta' pidettäisiin huonona, vaan esimerkiksi Wilhelmsson katsoo filosofian olevan ”itseisarvo” yliopistossa. Filosofian toteutuneet ja potentiaaliset mahdollisuudet toimia vuorovaikutuksessa sekä muiden tieteenalojen että yhteiskunnan kanssa kuitenkin korostuvat vastauksissa.

Toistetusta pyynnöstä huolimatta emme saaneet vastauksia Åbo Akademin rehtorilta Jorma Mattiselta emmekä Kuvataideakatemian Markus Konttiselta.


Sami Syrjämäki

P.S. Julkaisemisen jälkeen saimme vastauksen myös Markus Konttiselta. Vastaus alla kokonaisuudessaan:

"Kuvataideakatemiassa ei filosofiaa opeteta sinänsä oppiaineena. Filosofia
kuitenkin liittyy olennaisesti vapaiden taiteiden opetuksen viitekehykseen
kirjallisuutena tai kohdistettuina kursseina. Toivon että tulevaisuudessa
filosofia liittyy entistä vahvemmin kuvataiteen opetuksen yhteyteen
hedelmällisenä keskustelukumppanina."

P.P.S. Myös Åbo Akademin rehtori, Jorma Mattinen, soitti myöhemmin ja vakuutti, että filosofia on heillä hyvissä kantimissa myös tulevaisuudessa.

Elännässä on ollut urheilufilosofisesti kiihkeä syystalvi. Esipelistä kävi IS:n myöhämarraskuinen verkkokeskustelu valmentajapestin prekaariudesta. Nimimerkki ”Man in Black” kommentoi entisen TPS-käskyttäjän lopareita KHL-liigajoukkue Lokomotiv Jaroslavista: ”Suikkasen tapauksessa Venäjällä riitti potkuihin, että valmentajan filosofi[a] poikkeaa seuran filosofiasta.” Jos jotakuta mietitytti, mitä virkaa sana ”filosofia” tässä toimitti, moniselitteis-avopäätteinen lisävirke täsmensi asiaa: ”Ne asiat jotka seuran kehittämiseen on sovittu, jos ne ei toteudu ja on vielä häviöputki päällä, jolle ei näy loppua...”
Käsite ’filosofia’ tarkoittaisi siis yhteisesti sovittuja asioita ja niiden kehittämistä, tavoitteellisen toiminnan hahmottelua. Man in Black tarkensi määritelmää epäsuorasti kirjoittamalla saman tien ”linjasta”, jonka hänen mukaansa ainakin TPS:n tapauksessa  ”määrittää seura”. Valmentajalle jää usein vain vähän liikkumatilaa: ”Jos asiat ei toteudu, yleisö alkaa vierastaa seuraa, ja vastaa jaloillaan… ei ole aikaa katsoa enää kehittyykö valmentaja vai ei.” Jalkapallossa ’tulos tai ulos’ -ajattelu arveluttaa nimimerkkiä, mutta huippujääkiekkoon kuuluu tuulisuus: ”minusta lajin hektisyyden kannalta tää on reilua peliä.”

Viikkoa myöhemmin, 28. marraskuuta, todistettiin tapahtumaa, jossa mäkihyppääjä Harri Olli suljettiin ulos maajoukkueesta. Samalla vielä verraten tuntematon päävalmentaja Pekka Niemelä astui urheiluväen tietoisuuteen. Rukan maailmancup-kilpailussa epäonnistuneen leiskautuksensa päätteeksi Olli esitteli suorassa lähetyksessä obseenia kansainvälistä elettä tv-kameralle. Niemelä pui asiaa kisan jälkeen monisanaisesti. Hän korosti YLElle, että Olli oli ollut sivussa maajoukkueesta viime kuukausina ja että keskisormen näyttämisen jälkeen ovi sulkeutui entistä tiiviimmin:

”Tämä on erittäin valitettavaa, huolimatonta ja ala-arvoista. […] Meijän uus systeemi perustuu siihen, että me kaikki sitoudutaan maajoukkueen sääntöihin, ja me ollaan, ajatellaan tätä asiaa niinku vähän suuremmassa kuvassa, eli pelkällä potentiaalilla ei maajoukkuepaikkaa saada, ja, ja nyt viimeaikaset, ja viimeaikainen, niinku, ylipäätänsä tämä urheilun ulkopuolinen asia ei oo ollu sillä tasolla, että me voitas maajoukkueessa Harria pitää, […] olen kyllä erittäin pahoillani Harrin, Harrin käytöksestä, jos voisin jotain asialle, niin olisin kyllä tehnyt, mutta maajoukkuepaikkaa hänelle ei kyllä tässä kohdassa enää ole mahdollista, että katsotaan sitten, jos hän joku päivä on sitoutunut toimintaan ja löytää itsensä, niin silloin katsotaan uudelleen tilannetta. […] tänne piti tulla  antamaan näyttöjä, että missä mennään, ja, ja avoimella mielellä olin katsomassa hänen tilannettaan, nyt tästä on edettävä rauhallisesti ja katsottava, ensin on saatava nämä urheilun ulkopuoliset asiat kuntoon.”

Näissä Rukan lumilla syntyneissä mietteissä oli mukana myös Niemelän ajatus siitä, että Olli ei ole sisäistänyt maajoukkueen ”filosofiaa”. Kaiketikin f-sana markkeerasi urheilusuorituksen ja sen laajemman asiayhteyden sisäistämistä ja tavalla tai toisella tämän mukaista tai tasoista, kommittoitunutta toimintaa. Tv-yhtiöitten työnjakoa heijastellen Niemelä alleviivasi MTV3:n haastattelussa suorasukaisemmin sitä, että Ollin on ”opittava käyttäytymisnormit ja -säännöt”. Mutta Maikkari sai Niemelältä myös syvähaastattelun, jota yhtiö kutsui ”mäkivalmentajan avoimeksi tilitykseksi”. Kävi entistäkin selvemmäksi ainakin se, että uuden maajoukkuefilosofian ydinkäsite on ’asia’:

”Tässä ei ole kysymys yksittäisestä keskisormen heilautuksesta. Sanotaan näin, että listalla on useita, useita asioita. Tämä on vain yksi kymmenestä. […] Maajoukkueessa olevalle leirit ovat saavutettu etu, ja Harrilla ei ole ollut motivaatiota tätä leiritystä kohtaan. Siitä tässä on lähtökohtaisesti kysymys. Tässä ei ole mielestäni mitään dramaattista, vaan tämä on päivänselvä asia. Hän ei ole soveltunut tähän toimintaan eikä hänellä ole ollut omaa halukkuutta – nämä ovat olleet painavimpana asiana. […] Kun tulin keväällä mukaan, tarjosin kaikille ja erityisesti Harrille uutta mahdollisuutta lähteä rakentamaan omaa huippu-uraa ja julkisuuskuvaa ihan toisella tavalla. Kaikki ovat lähteneet kovalla tsempillä mukaan ja tukeneet Harria tässä asiassa. […] Organisaatio on valmis tulemaan vastaan, kun Harri on itse valmis sitoutumaan toimintaan. […] Meillä on iso joukkue, jonka jokainen jäsen on mukana täysillä kovalla halulla ja tahtotilalla. On valitettavaa, että yksi urheilija ei halua samoja asioita eikä halua mennä samaan suuntaan eikä oikein sopeudu joukkueen eikä edes muiden urheilijoiden kanssa toimimiseen.  Ammattiurheiluun kuuluu monia asioita. Maajoukkuetason ammattiurheilijan toimintaan liittyy se, että harjoitellaan aktiivisesti, hypätään ja kehitetään asioita. En lähtisi yksilöimään asioita, mutta ammattimaisuus on valitettavasti puuttunut. On lukuisia yksittäisiä asioita, joita ei tässä tarvitse käydä läpi. Keskisormiasia kuvastaa vain sitä, millä tasolla homma on ylipäätänsä ollut. Tämä oli vain yksi kulminaatiopiste.”

Filosofia näyttäisi olevan intra- ja ekstraurheilullisten asioitten nivomista yhteen keskinäisen ymmärryksen pohjalta. Niemelän puheissa vain on aiempaa voimakkaampana mukana konsulttijargon systeemin ja organisaation kehittämisineen sekä julkisuuskuvan rakentamisineen. Ollin henkilökohtainen valmentaja Kimmo Kykkänen haukkui ensin Niemelän, mutta pahoitteli omaa tekoaan yön yli harkittuaan. Saman tien hän, tiesi MTV3 kertoa, lopetti valmennusyhteistyön Ollin kanssa: ”niin kuin Niemelän Pekka sanoi, pelkkä potentiaali ei riitä. Tällä hetkellä muut asiat kuin hyppääminen ovat tärkeämpiä. […] Tänään istuimme yhdessä palaverissa kolme tuntia ja kävimme asioita läpi. Sovimme asiat niin, että minä jään tästä pois ja Harrin tehtävänä on osoittaa omilla toimillaan se, että hän on valmis tulemaan takaisin.”

Viime tiistaina kuultiin, Ollin valmennuksessa ennenkin vaikuttaneen Kai Lahtisen suusta, että ”Harrin henkinen vire on nyt eri luokkaa”. Ovi A-maajoukkueeseen on auki, jos tulokset ovat hyviä ja jos – näin Niemelä MTV3:n mukaan – mies on ”valmis käyttäytymään tietyn koodiston mukaan”. Urheiluväki liikehtii levottomana: odotetaanko Ollilta itsellistä, sisäsyntyistä lujuutta vai ulkokultais-kuuliaista kiltteyttä?

Heti Rukan kisan jälkeen urheilutoimittaja Tomi T. Turunen töksäytti Savon Sanomat -palstallaan, että syy Ollin hyllytykseen ei ole missään muualla kuin ”luokattomassa hyppykunnossa ja kykenemättömyydessä sitoutua”. Turusen sanoin Niemelä rakentaa lajille uutta nousua entistä ”maajoukkuevetoisemmalla systeemillä”, jossa korostuvat ”julkisuuskuva ja ulkourheilulliset asiat”. Turunen ennusti, ettei nuori ex-tähti enää palaa huipulle, hän kun ei kerta kaikkiaan pysty mukautumaan ”Niemelän filosofiaan”. Epäselväksi vain jäi, oliko ’filosofia’ julkisuutta ja ulkoasiain politiikkaa vai ”joukkueen sisäistä harmoniaa”, jota Turunen luonnehti Niemelän ”ykkösprioriteetiksi”.

Miten vain, Turunen kehotti asettamaan Ollin tapauksen ”oikeisiin mittasuhteisiin”. Hän huomautti, että hiipuvasta Ollista ei pidä tehdä isoja otsikoita jonkinlaisen kesyttömyyden takia. Ilmeisesti Turunen oli saanut tarpeekseen mäkikotkan sankarillistamisesta, mistä nähtiin merkkejä esimerkiksi helmikuun 2008 IS:ssa: ”Olli viihtyi Oberstdorfin yössä”. Ainakin huoli nuorison turmeltumisesta lienee ollut tuolloin liioiteltu. Kirjoittihan ranualainen Meritakin silloin blogissaan: ”Kuka vitun Harri Olli!? Nevöhööd.” Hän jatkoi: ”Pieni opinnollinen epätoivo päällänsä. Filosofia on aivan täyttä vittua. En ihan hirveästi arvosta itteäni ko. reaalivalinnan johdosta. Miksi ei psykologiaa, tyttö, miksi ei!?!”

Oli miten oli, mäkijoukkueessa on paraikaa meneillään intensiivinen käsitteenmuodostus sopivasti Keski-Euroopan mäkiviikon lähestyessä. Voi kysyä, olisiko mitään tällaista tekeillä ilman Ollia. Nyt jännätään, vievätkö käsitteellistäjäisissä voiton organisaatiokehittäjien mantrat vai luovemmat ratkaisut, joita edustaa edellä lainatussa Niemelänkin pohdinnassa esiintynyt, tiettävästi Toni Niemisen MTV3:lla lanseeraama ja sitten kaiken urheilupuheen vallannut ’tämä kohta’. Pääkäsite ’asia’ taas lienee loihdittu YLEssä käärmekeitonkeittäjänään joko Jarmo Lehtinen tai Tapio Suominen mahdollisesti meteorologi Seija Paasosen herätteestä; tätä kirjoittaessa on kiusallisen epäselvää, olivatko ’sääasiat’ ennen ’urheilun asioita’.

Yhtä kaikki Suominen sai ensimmäisen adventin aattona Urheiluruutuunsa studiovieraaksi salibandymaajoukkueen päävalmentajan. Kävi ilmi, etteivät konseptit ole sählyssäkään sekaisin. Petteri Nykky sai alkuun todeta, että ensimmäinen ottelu kotikentällä pelatuissa maailmanmestaruuskisoissa tuli voitettua ”ihan perustekemisellä”. (Käsitteen ’tekeminen’ nykykeksimisestä kuuluisi myöntää filosofian Nobel-palkinto – mutta kenelle?) Suominen kysyi, miten varmistetaan, että joukkue on ”hereillä”, kun ”tosipelit alkavat”. Tähän Nykky: ”Kyllä se lähtee siitä, että ollaan jokaisessa pelissä hereillä.” Mihin Suominen: ”Se on varmasti viisautta.”

Katsojat sähköistyivät jo ennen kuin päästiin vilkuilemaan vauhdikasta taltiota Suomen maajoukkueen esityksistä aiemmissa mm-koitoksissa. Klippien vilistettyä sen siliän tien Suominen uteli, olivatko kylmät väreet tehneet itsensä tykö. Nykky myönsi: ”No, kyllä ehdottomasti.” Hän kuvaili, että kaukaiset asiat tuntuivatkin äkkiä kumman läheisiltä ja päinvastoin. Suominen turvautui signatuuriyleisvastaukseensa: ”Aivan varmasti näin.”

Alettiin olla ytimissä. Suominen jatkoi, että nyt pitäisi sitten puolustaa mestaruutta. Mitä tämä uusi tilanne kysyy Suomi-sählääjiltä? Jos seuraavalla loppudialogilla pohjustettiin Suomelle salibandyn mm-kultaa, mitä onkaan luvassa Oberstdorfissa, Garmisch-Partenkirchenissä, Innsbruckissa ja Bischofshofenissa. Länsimainen filosofia on pelkkiä alaviitteitä Urheiluruutuun:

Nykky: ”No, kyllä se sitä hereilläoloa vaatii, mutta ennen kaikkea, että lähdetäänkö puolustamaan vai voittamaan uudestaan, niin se on vähän filosofisesti eri juttu.”

Suominen: ”No, nyt arvelen, että teidän filosofia on lähteä voittamaan uudestaan.”

Nykky: ”Kyllä se mahdollisesti näin on.”

Jarkko S. Tuusvuori

 

P.S. (29.12.2010)
Välipäivinä YLEn Jouko Vuolle haastatteli mäkihyppymaajoukkueen päävalmentajaa Radio Suomen Taustapeilissä (kuunt. http://areena.yle.fi/audio/1570525). Lähetyksessä ennakoitiin Keski-Euroopan mäkiviikon koitoksia. Mutta Niemelä palasi monipuolisesti pohdiskellen myös aiempiin kokemuksiinsa Japanin (ja Ranskan) joukkueitten valmentajana: ”[A]ika nopeasti rupesi aukeamaan se, että ei tänne tultu vain muuttamaan japanilaisia hyppääjiä suomalaisen filosofian alle pelkästään, vaan kyllä se lähti siitä, että itse pitää sulautua siihen kulttuuriin ja pyrkiä olemaan avarakatseinen ja -mielinen.”

 
 

HKL:n myöhäbussiin kiipesi viime lauantaina kolmikymppisten bailuseurue. Pari pirteää, muutama tasatahtinen, viisi jo umpimielisiksi ryhtynyttä. Yksi vaitonainen herkistyi puhumaan, kun oli vähän aikaa keikkunut kumipyöräkyydissä lumisilla kaduilla. Haluttiin tai ei, matkasta tuli opastettu. Selostettuaan tuttavilleen ja muillekin matkustajille muun muassa Yleisradion ja MTV3:n välisen suhteen historiaa ja todettuaan, että digiaikanakin hän on valmis maksamaan television katselusta lupamaksuna tai verona, vakavansorttinen mies kertoi lounaismurtaen, mistä ei taas mielisi pulittaa senttiäkään.
 
”En mää halua maksaa filosofiasta. Joku tekee gradun siitä, kumman elämä on arvokkaampaa, hyttysen vai toukan. Joku miettii, miättii, eikä kuitenkaan tutki mitään, ei luo mitään.”
 
Filosofia ei tuota mitään, kuului linja-autoarvion variaatio filosofian mitättömyydestä (vrt. filosofia-blogissa aiemmin "Kunhan ei vain filosofiaa"). Kukaan ei vastustanut, kukaan ei kannattanut. Ajatusviivan tai kahden mittaisen tauon jälkeen näkemyksen esittäjä kommentoi itse oman analyysinsa tasoa: ”Pakko ruveta juttelemaan, kun ei enää pysty juomaan.”
 
Tämän fileeraavan itsekritiikin valossa köröttelijöitten olikin pääteltävä, ettei puhuja sittenkään ollut väittänyt filosofian turhuutta. Hän oli esimerkillistänyt filosofisen nollapisteen. Jokusen hassun pysäkinvälin matkalla hän oli sankarillisesti demonstroinut, mitä on jonninjoutavuus an sich, kun juominen vaihtuu jutteluun ja luominen ajatteluun. Ehkä kulauttelijuutta oli etkoilla arvostettu universaalisti, nyt ei tullut ajattelijuudesta edes paikallisia irtopisteitä, koska esitetty argumentti ei konsolidoinut kollektiivista baariinsiirtyjyyttä. Noissa harvalukuisissa kiperissä kurveissa aikalaiskommentaattorimme oli elänyt todeksi filosofian tarpeettomuuden – ja samalla filosofian mistään piittaamattoman pakottavuuden. Tuskin oli 68:n kyydissä yhtäkään, joka ei olisi halunnut maksaa saamastaan, ennätyksellisen itsereflektiiviseksi äityneestä julkisesta palvelusta.

 
Jarkko S. Tuusvuori

 

P.S.
Saman viikon maanantaina kirjallisuuden emeritusprofessori Aarne Kinnunen oli HS:n mielipidekirjoituksessaan ottanut kantaa käsillä olevaan yliopistokurimukseen. Hän vannotti muistamaan, että rahoituksen perässä säntäilyssä huonoiten menestyvät alat – humaniora – ovat kaikkien muiden alojen pohja, ”yliopiston runko”. Kinnunen alleviivasi yleensä humanististen tieteiden ja erityisesti filosofian ratkaisevuutta. Ne rappeutumaan päästävä yhteiskunta rappeutuu kokonaan: ”Helppo väittää, että filosofian opetus on tarpeetonta. Mutta jos ajattelee kulttuurin kokonaisuutta, näin ei voi sanoa. Kuka haluaisi filosofiasta puhdistettua lääketiedettä tai mitään muutakaan tiedettä. Haluaisinpa nähdä tulokset.”

 

P.P.S.
Verkkolokin kommenttitoiminto on ollut toistaiseksi poissa käytössä teknisten syiden takia. Yksi muita reittejä myöten saapunut palauteteksti on syytä lainata tässä yhteydessä kokonaisuudessaan:

”Mitä vitun paskanjauhantaa täälläkin jauhetaan? Raha se teitä pellejä tähänkin touhuun on laittanu! Filosofeja mukamas ja ei tajua saatana vieläkään kuinka hevon vituillaan tää maailma on ja tossa vitun etusivulla jostain politiikasta yms muista hulluista juttua? Ettekö te
pelle mukamas tiiä minkä takia heräätte aamulla ihanaan herätyskellon pirinään niinku ’kaikki’? Minkä takia nää helvetin sivut on täällä?

Minkä helvetin takia Vanhanen vetää välistä rahaa että pääsee pressaks? Mikä teitä kaikkia vaivaa? NO VITTU RAHA!!@@ Miettikää sitä vitun filosifian pellet.. Mietitte jotain vitun tyhjää? Häpeettekö kattoo peiliin? Joudutteko vittu ryhdistäytyy siinä ja miettiä että ohhoh oonhan minä nyt viisas ja kaikkee mutta ei perkele...?!?!
JA POINTTINA TÄSSÄKIN PASKASSA ON ETTÄ TEILLÄ ON VARMAAN JOTAIN VAIKUTUSVALTAA? TEHKÄÄ NIILLE ASIOILLE JOTAIN ÄLKÄÄKÄ VAAN JAUHAKO TYHJÄNPÄIVÄSIÄ TEORIOITA ETTÄ MINKÄTAKIA, SEHÄN ON IHAN VITUSTI LIIAN SELVÄÄ JOS IHMISISTÄ ON KYSE! TEKIN OOTTE JOTAIN VITUN KORRUPTIONOITUNEITA PASKOJA VAI FILOSOFEJA LEIKKIVIÄ PELLEJÄ JOTKA MIETTII PARI VUOTTA ETTÄ MINKÄ TAKIA IHMISET TAPPAA TOISIAAN? TAI JOTAIN MUUTA PASKAA! RAHAA MAINETTA JA KUNNIAA TEKIN TÄSTÄ HALUUTTE! PELLET!

Vai meinasitteko parantaa maailmaa? Luulempa että se oma pärjääminen on etusijalla jossei sitten satu vastasyntynyttä löytymään just tällä sekunnilla.”

 

 

Tällä palstalla jo pariin kertaan (http://filosofia.fi/node/4576 & http://filosofia.fi/node/4963) puffattu uusi aikakauslehti The Journal of Philosophy and Popular Culture ei ole vieläkään nähnyt päivänvaloa. Thompson Riversin yliopistossa hanketta virittelevällä filosofian apulaisprofessorilla Jeff McLaughlinilla on ollut hidasteita tiellään. Uusilla uteluilla kiusattuna hän kertoi allekirjoittaneelle, että verkkolehden toteuttamiseksi ei yksinkertaisesti ole järjestynyt riittämiin aikaa eikä tukijoukkoja. Ensi vuonna miehen on kumminkin määrä käyttää virkavapaastaan jellonanosa visioimansa filosofian ja populaarikulttuurin erikoistoimitteen pystytykseen.

 
Tätä odotellessa voi lukea, miten Briteissä ällisteltiin loppukesästä populaarin filosofian kieltämättä mietityttävää suosiota; ks. Joy Lo Dico, "Get Your Brain in Gear", The Independent. Vihlovammin samasta aiheesta, populaarin filosofian (ja populaarin luonnon- tai yhteiskuntatieteen) suoranaisista vaaroista, kirjoitti viime vuoden puolella myös yhdysvaltalainen Julian Sanchez, yksi maailman kehutuimmista blogaajista, unohtamatta ruotia ohimennen omaakin osallisuuttaan: http://www.juliansanchez.com/2009/06/01/perils-of-pop-philosophy/.

 
Lienee syytä lisätä, että Kanadassa kypsyvään tulevaan journaaliin ei välttämättä päädy laisinkaan artikkeleita populaarin filosofian tai filosofian populaaristamisen eri muodoista. Suunnitelmien mukaan se on keskittyvä enemmän tai vähemmän populaarikulttuuristen ilmiöitten, tapahtumien, esineitten, teosten tai teorioitten enemmän tai vähemmän filosofiseen erittelemiseen. Vaan kun kerran filosofiasta on jo liikkeellä monen sortin suosittuja ja kaikkia kosiskelevia tuotoksia, kaipa niidenkin kriittinen filosofinen tarkastelu lankeaa varrotun nettivälineen toimialaan. Paitsi filosofiaa ja populaarikulttuuria, se tutkisi tällöin myös filosofiaa populaarikulttuurina ja kenties populaarikulttuuria filosofiana. Nytkö siis kaivataankin lehden syntymän lisäksi sitä, että se pulpahtaisi keskuuteemme oitis täydellisen itsetiedostuksen elkein (tai vainoharhaisesti omaa luonnettaan tiukaten)? Ei kai sentään. Kunhan joskus ilmaantuisi ja edes toisinaan tuohonkin kekoon sohaisisi.

 

Jarkko S. Tuusvuori

20 November 2008

This year, World Philosophy Day is dedicated to celebrating the 60th anniversary of the Universal Declaration of Human Rights.

Of eminent philosophical importance, the 1948 Declaration implicitly evokes the universality of human beings and their rights. It also provides an opportunity to revisit today some of the key concepts that underpin our modernity: human dignity, freedom and universality.

Let us see this Day as a shared moment of analysis that will contribute to a wide ranging and multidimensional discussion on the importance of human rights in what we say and do, and further than that, on their inherently cross-cutting nature - human rights can and should inform the challenges we face today: quality education for all, the fight against discrimination, ethics of science and bioethics, intercultural dialogue and cultural diversity, press freedom and media pluralism.

World Philosophy Day 2008 will be launched in Palermo, Italy on 20 November with a debate on "Rights and Power". To mark the occasion, numerous meetings are planned in over 80 countries around the world. These meetings are intended to make World Philosophy Day a moment of open and free universal dialogue bringing together philosophers, academics, researchers, students, school pupils and teachers.

I would like to thank international philosophical institutions such as the International Council for Philosophy and Humanistic Studies (ICPHS), the International Federation of Philosophical Societies (FISP) the International Institute of Philosophy (IIP), the UNESCO Chairs on Philosophy and the UNESCO International Network of Women Philosophers (created in 2007) for their invaluable assistance in this common effort.

The universality and indivisibility of human rights, upon which the system enshrined in the United Nations Charter is based, constitute a "common language of humanity".

I hope this Day will offer the international community the opportunity to engage in informed and enlightened debate about its foundations, values, standards, principles and ideals.

Koïchiro Matsuura


Lisätietoja UNESCOn kansainvälisestä filosofian päivästä:
http://portal.unesco.org/shs/en/ev.php-URL_ID=12341&URL_DO=DO_TOPIC&URL_SECTION=201.html

Koïchiro Matsuuran tervehdys löytyy myös muilla kielillä:
http://portal.unesco.org/shs/en/ev.php-URL_ID=12355&URL_DO=DO_TOPIC&URL_SECTION=201.html

UNESCOn kansainvälistä filosofian päivää vietetään myös Helsingissä 20.11.2008. Lisätietoja ohjelmasta löytyy kalenteristamme:
UNESCOn kansainvälinen filosofian päivä
 

Den 6/4 fanns en artikel i New York Times som pekar ut en ny våg av intresse för universitetsstudier i filosofi.
http://www.nytimes.com/2008/04/06/education/06philosophy.html?_r=2&oref=slog

I artikeln intervjuas David Schrader som är ordförande för det amerikanska filosofisällskapet. Han gick ganska långt i att hävda direkt nytta med filosofistudier. I förhoppning om nya fakta i det målet bad jag honom om några hänvisningar. Han svarade vänligen och gav tillstånd för spridning av svaret:

"While there is not a single location that collects the kind of data that I wish we had to support my claims in the NYT interview, there are a number of sources upon which I base those claims.  First, the APA website (www.apaonline.org) has a link entitled, "Data."  Much of the data is really quite old, but there is recent data on performance by undergraduate major on the Graduate Record Examination (GRE) that shows philosophy ranking very well.  There is also data available on the web showing very high performance by philosophers on the Law School Admission Test (LSAT).  You can find that data by doing a google search on "LSAT scores by Major."  The relevant site will be the first one listed.  The site aggregates philosophy majors and religion majors, but philosophy majors would clearly make up the largest part of that group.  Another nice bit of data is available at
http://ace.acadiau.ca/arts/phil/why_phil/scores.htm.  I do not have access to hard data supporting my more general comments.  It comes from a large body of anecdotal data of student claims about the value of their philosophy major, as well as some solid data that looks not simply at  philosophy, but at the humanities more generally.  At this past annual meeting of the American Association of Colleges and Universities former Harvard President, Derek Bok, reported data that show significant undergraduate improvement in writing skills among humanities majors, modest improvement among social science majors, and decline in writing skills among natural science majors. I believe that data may be found in his recent book, Our Underachieving Colleges.

 I would love to be able to provide more solid data.  This, however, is the
best that I can do at the moment."

Jan Willner, universitetslektor i filosofi, studierektor, Linköpings universitet

Jokelan koulussa kahdeksan ihmistä surmannut nuori mies kertoi nettipalstoilla ihailevansa Nietzscheä ja haki oikeutusta teoilleen Nietzschen filosofiasta. Jokelan surullisten tapahtumien jälkeen Friedrich Nietzsche nousikin lukuisten nettikeskusteluiden aiheeksi. Nietzscheä kohtaan noussut mielenkiinto näkyi myös filosofia.fi-portaalissa, johon hakukoneiden kautta tulleiden osumien listalla Nietzsche nousi asiasanalistan kärkeen ja Logos ensyklopedian artikkeli ”Nietzsche” kohosi luetuimmaksi artikkeliksi.

9/11-tragedian jälkeen ihmisten mielenkiinto islamia kohtaan kasvoi huomattavissa määrin. Todettiinkin, että tapahtumien yksi hyvä seuraus oli se, että ymmärrys ja tieto islamista levisi laajalti. Tämä on kuitenkin kovin yksipuolinen näkemys. On nimittäin niin, että jokaista hevosmiesten tietotoimistosta peräisin olevaa viheliäisintäkin muslimeja koskevaa juorua levitetään netissä ja kaduilla huomattavasti tehokkaammin kuin aidosti kriittistä tutkimustietoa. Sama tapahtuu nyt Nietzschen kohdalla.

Siksi on hyvä, että Nietzschen ja William Jamesin tietokäsityksistä väitellyt filosofi Henrik Rydenfelt otti kantaa asiaan. Rydenfelt toteaa tämän päivän Helsingin Sanomien vieraskynä-palstalla, että Nietzsche ei kehottanut ääritekoihin. Hän muistuttaa lukijoita siitä, että ”[Nietzschen] tukea ei saa mikään tietty yhteiskuntamalli, demokraattinen tai totalitaarinen” ja, että ”minkäänlaista kehotusta vihaan tai ääritekoihin Nietzschen kirjoitukset eivät sisällä.” Rydenfelt ymmärtää tietenkin, että Nietzscheä on käytetty aiemminkin hyväksi ja katsoo olevan mahdollista, että Nietzsche innoitti ampujan äärimmilleen vietyjä näkemyksiä yksilöiden eriarvoisuudesta myös Jokelan tapauksessa.

Tämä tietenkin nostaa esiin sen kysymyksen, että mitä väärinkäsitysten tai väärinkäytösten ehkäisemiseksi on tehtävä. Nettikeskusteluissa on jo törmätty sensuurivaatimuksiin. Rydenfeltin mukaan ikärajat tai varoitustarrat olisivat pikkusormen antamista totalitarismille ja lisäksi ne antaisivat nuoria mieliä kiihottavan ”kielletyn kirjallisuuden” leiman teoksille. Radikaalien ajatusten lakaiseminen maton alle olisi Rydenfeltin mukaan karhunpalvelus yhteiskunnalle ja voisi pahimmillaan ”johtaa harhaisiin käsityksiin omasta [vallitsevasta] älyllisestä ylivertaisuudesta”.

Filosofia vallitsevan yhteiskunnan tai moraalin kritiikkinä on vaarallista ja ongelmallista. Olisi kuitenkin varmasti vähintäänkin yhtä vaarallista ja ongelmallista, jos filosofia näkyisi vain ja ainoastaan arvokkaana, mutta täysin vaarattomana toimintana moraalisten polttopisteiden ulkopuolella.

En ole varma, onko tällaisten keskusteluiden aika tullut vielä tässä vaiheessa, kun Jokelan uhrien omaisten, ystävien ja muiden läheisten kokema surutyö on vasta aluillaan. Toivon, ettei tämä blogimerkintä syvennä heidän suruaan.

Sami Syrjämäki

Filosofian tuuppaminen verkkoon kaiken kansan saataville on Valistuksen jäljillä. Ainakin valistuksen. Kuten Mikael Böök toteaa: ”The internet is the new hardware and software of the library. Henceforward, the internet and the library are indeed one and the same institution.” Kaikenlaisia alaviitteitä ja varauksia tähän voisi varmasti liittää. Suurin osa maailman ihmisistä ei käytä Internettiä, ja suurin osa joka käyttää, suuntaa suoraan aikusviihteeseen. Silti ja sittenkin, informaation kasautumisella verkkoon on tietopoliittisia seurauksia; ehkä jopa epistemologisia seurauksia.

Ja Kant sanoi: ”Sapere aude! Habe Mut, dich deines eigenen Verstandes zu bedienen! ist also der Wahlspruch der Aufklärung.” Siinä sitten onkin selvittämistä, mitä tarkoittavat “eigen” ja “Verstand”. Esimerkiksi Stirnerillä tai Heideggerilla saattaisi olla “eigen”ista sanottavaa, jota kantilainen valistus ei purematta niele. Jope Ruonansuu tiivistää: “Aattelepa ite.” Oman järjen julkinen käyttö siirtyy kovaa vauhtia verkkoon. Wikipedia.org keskustelusivuineen ja historioineen on suurin yksittäinen demokratia- ja argumentaatiohanke ikinä. Sillä ei muuten ole mitään tekemistä kansallisvaltioiden kanssa, kielten kylläkin.

Tietopoliittinen seuraus no.1: Platonin ihannevaltio menee aivan polvilleen. Ajatus on, että vain filosofikuninkaat tietävät totuuden, josta suorittavalle luokalle paljastetaan vain sopivasti muunneltuja versioita, vieläpä Sokrateen suulla. Jos ja kun suorittava luokka alkaa hillua verkossa ja välittää siellä toisilleen ties mitä, ei runoilijoita saada muurin takan pysymään, ei ainakaan runoja.

Tämä ei ole pelkkää teoriaa. Ruotsissa on puolue nimeltä Piratpartiet, joka sai viime vaaleissa noin satatuhatta ääntä. Parlamenttiin sillä ei äänikynnyksen vuoksi päästy, mutta puolueen nuoriso-osaston jäsenmäärä kasvaa kymmeniä joka kvartaalilla. Ehkä ensi kerralla. Puheenjohtaja Rick Falkvinge kertoo permimmäisen tavoitteen melko korkealentoisesti: “to make the totality of human culture available for everyone.” Jälleen kyse on kirjastosta ja jälleen tarvittaisiin monelaisia varauksia ja alaviitteitä, vaikkapa koskien sitä, mitä ylipäätään voidaan digitalisoituna informaationa esittää. Joka tapauksessa politiikkaa voi tehdä nyt näinkin.

Miksi piraattipuolue? Platonilla ei olisi varmastikaan kestänyt montaa sekuntia tajuta asiayhteyttä. Barbaarit aallonmurtajalla!

Tietopoliittinen seuraus no.2: ällistyttävää tai ei, kirjasto-barbaareja vastassa ovat paitsi Platonin kaltaiset totalitaristit myös (neo-)liberalismin ja yksilönvapauden kauneimmat tai ainakin korkeimmat kukkaset: suuryritykset. Tieto pitää pistää pakettiin ja myydä. Kaiken maailman portaalit ja digitalisointien puuhastelijat romauttavat informaation markkina-arvoa katastrofaalisella tavalla. Eikä se vielä riitä. Tuoreen tutkimuksen mukaan 52% amerikkalaisesta aikuisväestöstä pitää suhdettaan mediaan “vastaanottajana”; loput 48% kokevat olevansa partnereita, kommentoijia, kriitikoita, tuottajia; ulkopuolella perinteisen “yleisön”. Tämä on saatava kuriin heti! Vaikka sitten yksityisyyden suojaa loukkaamalla ja terroristeilla tai taloudellisella romahduksella pelottelemalla.

Kun julkisilla varoilla tuotettu tutkimustieto annetaan tolkuttomia voittoja keräävälle Elsevierille, Kluwerille tai Taylor&Francisille, jotta se voitaisiin isolla rahalla ostaa takaisin, kierii Kant Marxista puhumattakaan väkkäränä haudassaan. Joudumme opettelemaan uudestaan mitä tiede ja kirjasto tarkoittavat. Uusi nimi niille on Open Access.

Epistemologinen seuraus no1: juuri nyt toimitaan tavoilla, jotka määrittelevät mitä tieto on. Missä se on, kenen se on, miksi se on.

Se on kauheaa katsottavaa niin sisältä kuin ulkoakin päin. Esimerkiksi luotettavuus: kuka takaa filosofia.fi'n saati sitten Wikipedia.org'in? Jo jonkin aikaa Wikipedia on ollut 20 luetuimman Internet-sivuston joukossa; käyttäjämäärät ovat tasaisessa kasvussa. On todennäköistä, että suuri osa Wikipediaa (tai wikipedioita) päivittäin käyttävistä kymmenistä miljoonista ihmisistä pitää lukemaansa luotettavana asiaa sen kummemmin ajattelematta. Mutta yhtä lailla on todennäköistä, että suuri joukko – miljoonat ihmiset – päivittäin käyttävät Wikipediaa samalla tietäen, että se ei ole luotettava (samalla tavalla kuin esimerkiksi Britannica). Suuri joukko myös käyttää "muokkaa", "historia" ja "keskustelu" -linkkejä ja tietää niiden läsnäolon jokaisella sivulla. Miljoonat ihmiset käyttävät päivittäin tietolähdettä, jonka tietävät epäluotettavaksi (ja muuttuvaksi, historialliseksi, kiistellyksi, ominkin sormin muokattavaksi): eikö tämä ole radikaali epistemologinen mahdollisuus?

 

[Ote niin & näin -lehden päätoimittajan Tere Vadénin puheesta Filosofia.fi-avajaistilaisuudessa Tieteiden talolla 26.9.]