verkkosivut

Filosofia.fi-portaalin Klassikkokirjasto on nyt tarkistettu toimimattomien linkkien varalta ja päivitetty ajan tasalle. Klassikkokirjaston tarkoitus on koota verkon muuten hajanaiset filosofiset aineistot kätevästi yhden sivun alle. Se oli julkaisuhetkellään syyskuussa 2007 internetin laajin kokoelma linkkejä filosofisiin teksteihin, ja luultavasti edelleen laajimpia.

Internetin digitaaliset kirjastot sisältävät runsaasti myös filosofista materiaalia. Ne ovat kuitenkin useimmiten tarkoitukseltaan joko niin yleisiä, etteivät ne voi kattaa kaikkea mahdollista filosofista sisältöä, tai ainoastaan tietyn aikakauden filosofiaan keskittyneitä. Suurin yksittäinen vanhojen tekstien kokoelma on Gutenberg-projekti, ja se sisältääkin runsaasti myös filosofisia tekstejä. The Internet Classics Archive on vanha ja kunnianarvoisa klassisen antiikin kirjallisuuden englanninkielisten käännösten kokoelma. Myös Jonathan F. Bennettin earlymoderntexts-sivusto
on huomion arvoinen filosofinen kirjasto, joka sisältää modernin filosofian
klassikoita muokattuna hieman alkutekstejä lähestyttävämmäksi englanniksi.

Klassikkokirjastoa on tarkoitus ylläpitää myös jatkossa. Jos koet, että kokoelmasta puuttuu jokin oleellinen ja verkossa vapaasti jaettava teos, voit ehdottaa sen lisäämistä listalle filosofia.fi-portaalin toimitukselle osoitteeseen
toimitus at filosofia.fi.

portaalin toimitus

Kauan on aikaa kulunut siitä, kun filosofit kävivät peripateettisesti yhtä jalkaa. Vaikka tutkijat istuvat jatkuvasti seminaareissa ja kongresseissa, luontaisesti aktiivisina ja asioista kiinnostuneina ihmisinä filosofit seuraavat toisiaan myös virtuaalisesti.

Ei siis ole mitenkään tavatonta, että filosofian tutkijan löytää usein erilaisista sosiaalisista medioista. Vaikka esimerkiksi osa kollegoistani ei moiseen suostu ja ilkkuu Facebookissa kesken kongressin viivähtäneitä heikkotahtoisia aikalaisiaan, suurin osa ainakin nuoremmista tutkijoista käyttää sosiaalisen median eri muotoja lähes päivittäin. Eräs amerikkalainen kollegani ennustikin viime kesänä, että vuoden tai kahden sisällä Facebookissa ovat kaikki. Itse en tosin ole aivan varma onko koko palvelua parin vuoden päästä edes olemassa.

Facebookista löytää paikoitellen aitoja filosofisia dialogejakin, vaikka enimmäkseen keskustelu liikkuu tiedepolitiikassa tai ajan ilmiöiden havainnoinnissa. Toki ryhmistä löytyy yksilöidympää keskustelua ja naamakirjan merkitys on tiedon nopeassa leviämisessä sekä kollegoiden elämän tuntemisessa. Twitterissä tuntuu olevan myös hämmentävän suuri määrä filosofeja, vaikka luulisi, että 140 merkin rajoitus ehkäisisi ajatuksen vapaata lentoa. Silti keskustelu on aktiivista, vaikka sen seuraaminen vaatisi jatkuvaa koneen edessä tarkkaamista.

Mutta lähtökohtaisesti kumpikaan edellä mainituista palveluista ei ole kovin sovelias tieteen tai filosofian tarpeisiin. Ensinnäkin on tärkeää, että tutkijat voivat esitellä sivullaan artikkeleitaan, niitä on voitava kommentoida ja tieteellisten tapahtumien tiedotus on myös merkittävä asia tutkijan jokapäiväisessä elämässä.

Filosofin tarpeita ovat verkon ihmeellisessä maailmassa tyydyttäneet suhteellisen onnistuneesti mm. Philosophy-L-sähköpostilista ja PhilPapers-verkkosivusto, vaikka toki eri filosofian aloilla on eroja (oma näkökulmani on filosofian historian tutkijan). Edellinen on tarkoitettu tapahtumista tiedottamiseen ja jälkimmäinen kirjoitusten jakoon. Aivan viime aikoina PhilPapersissa on otettu käyttöön myös sosiaalisen median piirteitä mahdollistamalla jonkun tietyn tutkijan toiminnan seuraaminen.

Uusin yrittäjä on vuonna 2008 Oxfordin yliopiston filosofian jatko-opiskelija Richard Pricen perustama Academia.edu, jonka on tarkoitus olla jonkinlainen ”Facebook for academics”. Kahden elinvuoden aikana sivusto on käynyt läpi monia muutoksia kuten esikuvansakin ja samalla tavoin muutoksista voi olla montaa mieltä.

Aluksi Academia.edu oli yksinkertaisesti paikka, johon voi ladata omia kirjoituksiaan, ja perustaa oma tutkijaprofiili statuspäivityksineen ja esitelmätietoineen tietyn yliopiston laitoksen alaisuuteen. Profiilin voivat perustaa niin pysyvän viran haltijat, post-docit, jatko-opiskelijat kuin perusopiskelijatkin. Kirjoituksiin voi lisätä hakusanoja, jotta ne löytyvät esim. filosofin tai teeman mukaan helpommin. Muita tutkijoita voi ”seurata” kysymättä lupaa kohteelta eli sivusto oli alun alkaen vähemmän henkilökohtainen järjestelmä kuin kaveroitumiseen perustuva Facebook. Samalla profiilista näki omat seuraajansa. Academia.edun ”seinältä” näki seurattavien tapahtumat samaan tapaan kuin Facebookissa.

Varsin hyödyllinen ominaisuus on se, että tutkimusintressit voi merkitä, mikä auttaa muita löytämään helpommin juuri sinut. Academia.edun kulttuurille on tyypillistä, että seuraajiksi ilmaantuu joka alan asiantuntijoita, jotka seuraavat parhaimmillaan tuhansia tutkijoita, mutta toisinaan järjestelmä tuottaa yllättävänkin potentiaalisia kontakteja. Hyödyllisiä piirteitä ovat myös kytkentä Facebookin kanssa, tilastot, joista näkee vierailut omaan profiiliin ja kirjoitusten lukukerrat sekä keywords-palvelu, josta näkee millä hakusanoilla profiiliin on päädytty google-hakukoneella.

Myöhemmin mukaan tulivat tieteelliset lehdet. Voi valita haluamansa lehden, joka sitten ilmoitti uusimpien numeroiden sisällöstä verkkolinkkien kera. Myös sähköpostilistojen jäsenyyden saattoi rekisteröidä. Hetken ajan Academia.edussa oli myös tietoa uusista oman alan työpaikoista, mutta ne hävisivät jälkiä jättämättä.

Palvelusta on tullut varsin suosittu. Käyttäjiä oli viime elokuussa 137,000 ja lisää tulee n. 15 000 kpl kuukaudessa. Filosofiassa Academia.edu on melko hyvin edustettu – nimekkäitä tutkijoita on paljon Stephen Hawkingista Philip Pettitiin, David Chalmersiin ja Dan Zahaviin. Tutkimusintressien perusteella löytää helposti hengenheimolaisia.

Jo pelkästään tutkijoiden suosion vuoksi Academia.edu on tutustumisen arvoinen ja siitä on ainakin itselleni ollut jo hyötyä kontaktien solmimisessa (myös viestivaihtoa voi järjestelmässä käydä) ja yleisesti kiinnostavien artikkeleiden löytämisessä. Kongressin jälkeen usein huomaa sekä seurattavien että seuraajien määrän lisääntyneen. Myös monet Facebookille nenäänsä nyrpistävät filosofit löytyvät nykyään Academia.edusta.

Silti tuntuu myös siltä, että hyvän alun jälkeen Academia.edu on jämähtänyt. Kovin monet eivät ole siellä erityisen aktiivisia ja yhä pelkistetympi perusrakenne näyttää yhä vähemmän tapahtumia – kynnys palvelussa vierailuun on noussut. Tuntuu myös siltä, että aiemmin helposti näkyvillä olevia asioita on vaikeampi löytää.

Laitosten siivous on vielä kovin keskeneräinen ja mahdollisesti toivoton urakka – koska laitosrakenteet muuttuvat ja mitään yleistä valvontaa ei ole, esimerkiksi Helsingin yliopiston humanistisessa tiedekunnassa on tällä hetkellä filosofian tutkijoita niin Department of Philosophy, History, Culture and Art Studiesin, Department of History, Philosophy, Culture and Art Studiesin että Department of Philosophyn alaisuudessa.

Aktiivisuutta on koetettu lisätä uudella ominaisuudella Questions and Answers, jossa voi esittää kysymyksiä, äänestää annettuja vastauksia ja jatkaa keskustelua. Tässä ominaisuudessa on potentiaalia, mutta toistaiseksi keskustelu on ollut varsin vähäistä. Saattaa olla, että akateemisetkin ovat siinä määrin ihmisiä, että he haluavat olla kokonaisia myös internetissä – nykymaailmassa, jossa työn ja vapaa-ajan välillä ei ole suurta eroa, tuntuu ehkä liialliselta olettaa, että vain tieteellisiin kysymyksiin keskittyvä sosiaalinen media olisi kovin aktiivinen.

Toisaalta Academia.edu on vielä niin alkutaipaleella, etten halua olla liian pessimistinen. Jos palveluun saadaan vielä järkevästi yhdistettyä tieteellisistä tapahtumista tiedottaminen ja palveluun ladattujen kirjoitusten kommentointi ja niistä keskustelu, vain taivas on rajana. Tosin taivaaseenkin täytyy olla varaa. Toistaiseksi Academia.edu on säilynyt varsin epäkaupallisena palveluna, mutta aika näyttää miten käy jatkossa. Mainokset, jos mitkä, saattavat karkoittaa akateemisen filosofin. Vaikka niihinkin on ehkä turruttu Facebookin myötä.

Vielä jos voin esittää yhden toiveen, niin saisiko sen ”luetut kirjat ja artikkelit” -ominaisuuden takaisin? Se oli kiva.



Markku Roinila

 

ps. Juuri tulleen tiedon mukaan PhilPapersin yhteyteen avataan ensi lokakuussa PhilEvents, joten edellä esittämäni visio toteutuu osin piakkoin. Jää nähtäväksi, miten Academia.edu vastaa haasteeseen.

 

Linkit

Rani Lill Anjumin kokoama lista filosofeista Twitterissä: http://twitter.com/#!/ranilillanjum/philosophers-on-twitter

Philosophy-L-sähköpostilista: http://listserv.liv.ac.uk/cgi-bin/wa?REPORT&z=3

PhilPapers: http://philpapers.org/

Academia.edu: http:// http://www.academia.edu/

Artikkeli Academia.edusta: http://techcrunch.com/2010/04/28/academia-edu-raises-1-6-million-to-help-researchers-connect-with-each-other/

Hilarious and improbable search terms on Academia.edu-ryhmä Facebookissa: http://www.facebook.com/home.php#!/home.php?sk=group_165159343521161&ap=1

 

 

Ghentin yliopistossa Belgiassa on perustettu uusi kirjallista tekijyyttä käsittelevä Authorship-lehti.

Elektroninen, avoimesti saatavilla oleva lehti on syntynyt vuonna 2009 Ghentin yliopistossa alkaneen kirjallisuustieteellisen Authorship as Performance -tutkimusprojektin myötä. Kaksi kertaa vuodessa ilmestyvän lehden ensimmäisen numeron on tarkoitus avautua kesällä 2011.

Lehden toimittajat toivovat siihen tarjottavan tutkimusartikkeleita tekijyyden eri aspekteista, kuten tekijyydestä eri kielissä ja kirjallisuuksissa, erityyppisistä tekijöistä (kirjailijat, runoilijat, journalistit), tekijyydestä ja kirjallisuuden kaanonista sekä anonyymisyydestä, pseudonyymisyydestä ja tekijähahmoista.

Authorshipin osoite on:

http://www.authorship.ugent.be/

 

Jukka Mikkonen

Cheltenhamissa sijaitsevan Gloucestershiren yliopiston filosofianopiskelijoitten kurssiblogissa keskusteltiin elävien kuvien henkilöhahmoiksi päätyneistä filosofeista: 
http://r-p-e.blogspot.com/2010/02/philosophers-in-movies.html
 
Vartoa pitää, että joku kokoaisi aiheesta kunnon yleiskatsauksen. Tai löytää jo kenties jossain lojuvan.
 
Odotellessa voi reunamerkitä, että Nietzsche on kelvannut lujittamaan valtavirrankin filmismiä. Moni muistaa, kuinka sekä Kala nimeltä Wandan (A Fish Called Wanda, 1988; ohj. Charles Crichton) Otto West (Kevin Kline) että Cape Fearin (1991; ohj. Martin Scorsese) Max Cady (Robert de Niro) lueskelivat psykopaattiutensa ylläpitämiseksi juuri Röckenin suuren pojan kirjoituksia. Taide-elokuvan ystävä taas tietää, että Conan barbaari (Conan the Barbarian, 1982; ohj. John Milius) ei pääse alkuunkaan ilman Nietzsche-epigrafia tappamattomien vastusten vahvistavuudesta. Sen avulla Conanin (Arnold Schwarzenegger) seikkailuille saadaan asiaankuuluva (esi)historiallinen, (im)moraalinen ja (meta)fyysinen syvyys.
 
Motonkäytön syvällekäyvin taidonnäyte tavataan kuitenkin toisessa kasarirainassa. Pari yötä sitten ex-vaimonsa varastamissa Oscar-juhlissa rippeille jätetty James Cameron ohjasi 1989 kaikesta matalamielisyydestä vapaan teoksen Abyss – syvyys (The Abyss). Se alkaa Nietzschen sutkauksella syvänteestä tai pohjattomuudesta (Abgrund, abyss), joka saattaakin katsahtaa pahaa aavistamatonta toljottajaa takaisin. Näin varmistettiin, että katselija – nimenomaan katsojana – pelkää ja toivoo liikkuvan kuvan (ja höhlyyden ammottavan hautavajoaman) edessä kiusallisen tietoisena peloistaan ja toiveistaan. Eikä kuitenkaan muuta tehty kuin otettiin kerrankin filosofi kirjaimellisesti.
 
Jarkko S. Tuusvuori
 
 
tommi
21.10.2009

Wittgenstein Source

www.wittgensteinsource.org

Bergenin yliopiston Wittgenstein arkistojen tuottama ja ylläpitämä sivusto Wittgenstein Source tarjoaa luettavaksi laajan kokoelman Wittgensteinin kirjoituksia. Kokoelma perustuu osin jo aiemmin julkaistuun elektroniseen kokoelmaan "Wittgenstein's Nachlass: The Bergen Electronic Edition" ja pitää sisällään tällä hetkellä noin 5000 sivua Wittgensteinin jäämistöstä.

Alla lyhyesti lisätietoja sivuilta löytyvistä editioista:

Bergen Text Edition (BTE) | Normalized -osio sisältää kokoelman tekstit edioituna mahdollisimman luettavaan muotoon. Tässä versiossa näkyvät Wittgensteinin tekemät mahdolliset muutokset teksteissä, mutta muilta osin teksti on toimitettu mahdollisimman sujuvaan muotoon. Käytännössä tämä tarkoittaa esimerkiksi pilkkuvirheiden ja vastaavien korjaamista. Bergen Text Edition (BTE) | Diplomatic -osiosta löytyvät samat tekstit editoimattomassa muodossa. Tällöin tekstit vastaavat mahdollisimman tarkasti Wittgensteinin alkuperäisiä kirjoituksia, joiden pohjalta digitalisointi on tehty. (Molemmissa tapauksissa digitalisoinnissa käytetty notaatio löytyy sivujen alkupäästä).

Bergen Facsimile Edition (BFE) -osiosta löytyvät kuvalliset jäljennökset Wittgensteinin alkuperäisistä muistikirjoista ja muista asiakirjoista.
 
Paluu poppiin

”Kun musiikkiteollisuus painuu taloudenspiraalissa unohduksiin ja yleisöt jatkavat sirpaloitumistaan, Michael Jackson on osoittautuva viimeiseksi universaalisti rakastetuksi poptähdeksi, viimeiseksi merkiksi aataminaikaisesta yhtenäiskulttuurin käsitteestä.”
(Harry Burson 8. heinäkuuta Pop Matters -sivustolla http://www.popmatters.com/pm/feature/107582-michael-jackson-and-the-deat...)

Tämä on yksi monista paksuista avautumisista erään kuolemantapauksen johdosta. Paljon on puhuttu julkisuuden muuttumisesta. Suomessakin YLEä paheksuttiin Jackson-nekrologin korottamisesta ykkösaiheeksi, vaikka YLE kai juuri yritti olla yhtenäiskulttuurin asialla, mahdollisimman suuren yleisön palvelijana. Yllä esitetty ennuste on kiistanalainen useammasta kuin yhdestä kohdastaan. Ja vaikka se olisi yleisesti ottaen uskottava, mauttomalta tuntuu liittää Jacko juuri pysyvyyden kategoriaan. Dave Lindholmin ammoin esittämän lausunnon mukaan nyt hartaasti juhlitun ”popin kuninkaan” ydinasia oli nopeus.

Oli miten oli, pop-käsitettä on aiheellista setviä kultakin puoleltansa. Populaarius niin suosittuuden kuin koko kansaa (tai täysyleisöä tai ketä tahansa) koskevuuden merkkinä, samoin kuin tiettynä, eri aikoina omakseen erottuvana tyylilajina pysyy kiehtovana tutkimuskohteena. niin & näin 1/09:ssä kerrottiin (ks. Jukka Mikkonen, ”Populaarikulttuurifilosofiaa”) vireillä olevasta hankkeesta akateemisen ”filosofiaan ja populaarikulttuuriin keskittyvän journaalin” perustamiseksi. Projektin vetäjä Jeff McLaughlin kertoi allekirjoittaneelle heinäkuussa, että lehti on kuin onkin syntymässä. Printtiformaatista luovuttiin lähinnä taloudellisista syistä, McLaughlin harmittelee, mutta suhtautuu open access -pohjaiseen nettilehtijulkaisemiseen toiveikkaasti. Hän mainitsee peräti sankan joukon tutkijoita tarjoutuneen mukaan toimitusneuvostoon, johon valikoitui sitten 42 filosofian tohtoria ympäri maailmaa.

Yhdysvaltalaisen Journal of Popular Culturen (1967–) mallin mukaan uusi, vielä nimeämätön filosofian ja popkulttuurin verkkolehti toivoo juttuja laajasta aihepiiristä: mainonta, huvipuistot, animaatiot, sarja- ja pilakuvat, liikennevälineintoilijat, kuuluisuudet, sirkukset, sotapelit, keräily, valokuvaus, tanssi, fanius, muoti, vaatteet, ruumiinmuokkaus, festivaalit, messut, markkinat ja maailmannäyttelyt, elokuvat, ruoka, nettikulttuuri, kuva- ja sanomalehdet, kirjat, slangi, musiikki, radio, kuluttaminen, elektroniikka, lelut, klubit, seurat, taikurit, urheilu, underground, televisio, teatteri, trendit, villitykset, pelit, paraatit…

Syksyn tullen Kanadan Brittiläisessä Kolumbiassa sijaitsevan Thompson Riversin yliopiston suojissa alkaa tapahtua. Filosofian apulaisprofessori McLaughlin – joka on julkaissut muun muassa kirjan Comics as Philosophy (2005) – aikoo rakentaa sivuston yhdessä tietojenkäsittelytieteen opiskelijoitten kanssa, niin että se saadaan toimintaan lukukauden loppuun mennessä. Kustannukset pysyvät kurissa, kun atk-porukka tekee oman osuutensa opinnäytetyönä, eikä vetäjä itse laskuta kuin kulukorvauksia. Ei ihme, että yliopisto on yhtenä vihreänä valona hankkeen takana. Asiasta innostuneen McLaughlinin sanoin ”populaarikulttuuria käytetään filosofiassa muodollisesti ja epämuodollisesti, ja niinpä minä haluaisin tästä journaalin, jossa filosofit voisivat laittaa oivalluksensa yhteiseen jakoon”.

niin & näin 1/09:n popnumeron jatkeeksi luotu nettipesäke filosofia.fi/pop täydentyy nyt viimeisen kerran. Siellä julkaistaan katsaus pop-käsitteen historiaan, suuren lauluntekijän Warren Zevonin (1947–2003) haastattelu ja vielä yksi satsi poplistauksia, jotta saadaan 100 listan paketti valmiiksi. Popnumeron nettihaarakkeeseen sisältyvä katkelma Jaska Filppulan romaanista taas poistetaan sovitusti sivustolta, koska samaa tarinaa ilmestyy kirjana (Me ei oltu valtaosaa. Like 2009).
 
niin & näin kiittää Jaskaa ja muita poptalkoisiin osallistuneita.
 

Jarkko S. Tuusvuori

Ps.
Apulaisprofessori McLaughlin kertoo, että nyt on lehdellä nimikin: The Journal of Philosophy and Popular Culture. Sen sijaan open accessin kohtalosta ei ole tietoa…
Tuotantotapaa ja tuotoksia odotellessa voi lukea yhdeltä kenties odottamattomalta taholta tulevaa kotimaista pop-pohdiskelua. Yliopistossa on nimittäin ilmestynyt hiljakkoin kaksi esseellistä asian vieriltä ja ytimistä: Kyösti Niemelän ”Madonna on Dylan” (6–7/09) ja Tapani Kilpeläisen Keith Richardsia käsittelevä ”Aikamme ainoa elämäntapafilosofi” (8/09).
 

Filosofit blogosfäärissä
 
Pontus Purokuru
 
 
Blogi on ajankohtaisten pienkirjoitusten verkkosivu, jossa uusin kirjoitus eli postaus päivitetään aina ylimmäksi päivämäärän mukaan. Jos filosofia on käsitteellistä työskentelyä, joka ei aina ole ajankohtaista eikä pientäkään, niin mitä tekemistä sillä voi olla blogien kanssa?

Jacques Derrida oli tiettävästi ensimmäinen tunnettu filosofi, joka antoi kuvata itsensä tietokoneen kanssa. Derridan teosta Glas (1974) on myös sanottu ensimmäiseksi ”filosofiseksi hypertekstiksi”. Hän ei kuitenkaan blogannut, vaikka ehti elää kymmenisen vuotta internet-aikaa. Friedrich Nietzsche sen sijaan bloggasi tavallaan jo 1800-luvulla, kirjoittamalla lähinnä aforistisia katkelmia. Esimerkiksi Hyvän ja pahan tuolla puolen (1886) on 296 blogipostauksesta koostuva kokoelma. [1] Jos Nietzsche eläisi nyt, hän julkaisisi tekstinsä ensin blogissaan ja kokoaisi ne myöhemmin kirjaksi.
 
Nietzscheläinen kirja koostuu miniesseistä, aforismeista, ajankohtaisista kommenteista, vitseistä ja epäajanmukaisista provokaatioista, kuten blogitkin. Monimielisyys, naamiot, nimimerkit, leikit, roolit, suuntautuminen estetiikkaan, epäjatkuvuus, nopeus, hajanaisuus, impressionismi, paperilapputyyli ja zoomailu yksityiskohtiin liittävät Nietzschen nykyiseen blogosfääriin. Mutta eivät kaikki filosofiablogit ole tyyliltään nietzscheläisiä. Netistä löytyy myös kantilaista systematiikkaa, fenomenologista kuvailua, ranskalaista esseistiikkaa ja angloamerikkalaista käsiteanalyysia. Toki filosofien perinteistä dialogiakin harrastetaan.
 
Blogilista.fi:n hakemistosta löytyy noin 70 filosofiaa käsittelevää suomenkielistä blogia. Google taas antaa yli 20 miljoonaa osumaa haulla ”philosophy blog”. On professoreiden blogeja, analyyttista ja mannermaista filosofiaa, filosofian uutisia ja uutisten filosofiaa. On klassikkoteosten lukupiirejä, filosofista kulttuurikritiikkiä, feminismiä, marxismia ja logiikkaa.
 
Tutkijat voivat kokeilla ajatuksiaan lyhyissä blogipostauksissa ja työstää niistä artikkelin saamiensa kommenttien perusteella. Jopa koulukuntia saatetaan luoda ja ylläpitää osittain blogiverkostojen kautta. Yksi esimerkki tästä on nouseva spekulatiivisen realismin koulukunta, johon liittyviä blogeja on jo kymmeniä.
 
Hegeliläistä Yritys ilman yhteystietoja -blogia mukaillen: blogipostausten asettamat ja jatkokommenttien ilmaisemat ristiriidat ja niiden itseliikunta internetissä on tämän päivän Logiikan Tiedettä. Ilman blogien ymmärtämistä ei onnistu filosofian Zeitgeistin tutkimus.

Bloggaamisen pedagogiikkaa

Filosofisten blogien moneudesta hahmottuu kaksi peruslinjaa. On opiskelijoiden blogeja ja opettajien tai tutkijoiden blogeja. Blogityypit eroavat sekä tyyliltään että sisällöltään. Opiskelijat harrastavat useammin pikajuoksutekstejä, jotka ovat välillä muistiinpanomaisia merkintöjä filosofiasta ja kulttuurista ja välillä poliittisia kommentteja tai ajankohtaisia analyyseja. Opettajat ja tutkijat kommentoivat toisiaan, kirjoittavat pitkiäkin esseitä tutkimusaiheistaan ja kertovat anekdootteja luennoiltaan ja seminaareistaan. Tässä mielessä blogit eivät ole murtaneet perinteisiä akateemisia asetelmia.
 
Miksi filosofian opiskelija bloggaa? Olemisen porteilla -blogin kirjoittaja Keijo Lakkala kertoo: ”Bloggaamiselle motiivin antoi alun perin halu kehittää kirjoitustaitoja ja sen myötä ajattelua. Oli tarve saada aikaan pelkän pintapähkäilyn ylittävää ajattelua, jonka avulla toisaalta sekä omaksua lukemansa ja ajattelemansa filosofiset teemat että myös kehittää niitä mahdollisimman syvällisellä tasolla.”
 
Yksinkertaisimmillaan blogi toimii hyödyllisenä pedagogisena koneena. Esimerkiksi kurssien ja kirjojen sisällön uudelleenmuotoileminen omin sanoin auttaa sisäistämään asiat syvällisesti ja tuottaa ideoita. Lisäksi blogit nopeuttavat älyllistä reagointia. Tapahtumia ja uutisia seuratessaan miettii, miten niistä saisi postauksen.
 
Lakkala näkee blogin pitämisessä inhimillisempiäkin piirteitä: ”Blogi tekee filosofian kaltaisesta, välillä melko epäsosiaalisesta toiminnasta lähes sokraattista sanailua, jossa äly loistaa ja tunteet kuohuvat. Reaalimaailmassa tunteiden kuohumista havaitaan normaalisti filosofeissa vasta illanistujaisten pikkutunneilla.”
 
Näin on keksitty tapa, jolla ujot filosofit voivat tutustua toisiinsa turvallisesti ajatustensa välityksellä.

Aforismi, autiomaa, postaus

Yksi jaottelu filosofiablogeissa kulkee siis opiskelijoiden ja tutkija-opettajien välillä. Toinen jaottelu on blogien sisäinen: sama blogi voi olla tyyliltään välillä aforistinen ja välillä esseistinen.
 
Jos aforismi kuitenkin ajatellaan nietzscheläiseksi käsitteeksi, sitä voidaan pitää avaimena kaikkien blogien filosofiseen tulkintaan. Gilles Deleuzen mukaan nietzscheläinen aforismi on ”autiomaa, jossa voimat leikkivät”. [2] Aforismi avaa ”taistelukentän”, jolla kulloinkin hallitseva voima määrittää aforismin mielen. Aforismin mieli määrittyy maailmassa virtaavien voimien suhteista toisiinsa, eikä aforismissa itsessään ole mieltä, vaan siihen täytyy lisätä jotain omaa, oma voima eli lukijan panos. Siksi aforismin lukeminen on kohtaaminen, joka pakottaa ajattelemaan. Niin tekevät blogitkin.
 
Aforismi ja postaus: kumpikaan ei ajattele loppuun asti tai selittele, vaan antaa jonkinlaisen tapahtuman, funktion, käsitteen tai affektin, joka lukijan täytyy aktivoida. Kummankin merkitys riippuu siitä, mihin ne törmäävät ja miten törmäys otetaan vastaan.
 
Aivan loppuun asti aforismiavain ei työnny. Nietzsche on isätön filosofi, äpärä, joka aforistisuudessaan ei yritä palauttaa kaikkea turvalliseen alkuun, kotiin, perheeseen, talouteen, Jumalaan tai totuuden etsintään. Aforismi on orpo, ei-palautuva kenttä, jota ei voi ”kommentoida”, toisin kuin Descartesia tai Hegeliä. Jokainen Nietzsche-kommentaari haiskahtaa naurettavalta. Sen sijaan blogeja voi kommentoida. Blogikeskustelut vaikuttavat usein sarkastisten väärinymmärrysten sarjoilta, mutta tästä huolimatta bloggaaminen on kommunikointia. Nietzsche ei kommunikoinut.

Akatemiassakin osataan

Tuhannet blogit takovat yhä perinteistä akateemista tekstiä tasapituisine kappaleineen ja lähdeviitteineen. Ne toimivat esimerkkinä siitä, kuinka hakoteillä postmodernistit teknohehkuttajat olivat 1990-luvulla, kun väittivät internetin mullistavan koko kirjoitustapamme. Esimerkiksi Esa Saarisen ja Mark C. Taylorin Imagologies. Media Philosophy (1994) tavoitti varhain ne spektaakkeliyhteiskunnan rakenteet, joita internet on sittemmin vahvistanut. Kirjassa kuitenkin väitetään, että uudessa mediakulttuurissa tyylistä tulee koko substanssi. Huomio voi päteä päivänpolitiikkaan ja iltapäivälehtiin, mutta taatusti ei bloggaaviin filosofeihin.
 
Valtaosa ainakin angloamerikkalaisten filosofian tutkijoiden ja opettajien blogeista näyttää pukkaavan ulos muodollisesti kilttejä esseitä tai muistiinpanoja. Ne eroavat painosivuista ja paperilapuista lähinnä linkkien, kuvien ja kommenttien ansiosta. Sekä intensiteettinsä vuoksi, tietenkin: netissä sivut ja laput kiertävät hirveällä vauhdilla ja volyymilla. Ehkä bloggaaminen ei muotona tuo mitään uutta sisältöä filosofiseen kirjoittamiseen, vaan on vain tehokkaampi media vanhan tekstin levittämiseen.
 
Larval Subjects -blogia kirjoittava filosofian tohtori Levi Bryant on eri mieltä. Hänelle blogi ei ole vain vaihtoehtoinen tila ajatusten esittämiselle, vaan väline, joka itsessään muokkaa ajattelun ja sosiaalisten suhteiden kehittymistä. Juuri kun Derrida oli ruotinut meistä läsnäolon metafysiikan, bloggaaminen tuo läsnäolon takaisin entistä vahvempana.
 
Kirjojen ja artikkeleiden tekijät eivät ole läsnä kuin korkeintaan varjoina, ideaalisina operaattoreina, Bryant kirjoittaa. Blogeissa, joissa kommentointimahdollisuus on sallittu, tekijän ja lukijoiden yhtäaikainen läsnäolo muuttaa kirjoittamisen prosessiksi, jossa virheet, epäröinti ja erot pysyvät näkyvillä. Tekstin huoliteltu substanssi liukenee keskusteluun, joka herättää kirjoittajassa avuttomuuden tunteita: onko lauseita mahdotonta ottaa haltuun, kun lukijat jatkuvasti ymmärtävät minut väärin?
 
Blogosfäärissä filosofin kirjoitus väännetään rationaalisilta raiteiltaan. Teksti irrotetaan kelluvaksi sommitelmaksi, jonka merkitys muuttuu sen mukaan, mihin suhteisiin se astuu. ”Blogosfäärissä sitä huomaa, että järkevä ihminen on eräänlainen transsendentaalinen illuusio tai fetissi, jonka ovat synnyttäneet hiljaisten kirjojen tai artikkelien kanssa aikaansa viettävät ihmiset.” Bryantin mukaan filosofinen bloggaaminen esittää vaatimuksen ajatella uudestaan merkityksen, tekstin ja järjen käsitteitä. Blogit kyseenalaistavat itse ajattelun esittämällä sille uuden, suhteellisemman ja intensiivisemmän mallin.

Vastakulttuurin aamurusko

Jaettiin nettiä millaisella käsiteveitsellä tahansa, blogeja yhdistää vielä yksi asia: bloggaamisen avoimuus ja nopeus mahdollistavat vastarinnan tekemisen ”valtakulttuurille”. [3] Edustavatkohan niin & näin, Helsingin yliopiston filosofian laitos tai SFY:n Ajatus-aikakauskirja Suomessa filosofian valtakulttuuria? Ainakin Jukka Hankamäen blogissaan esittämien kommenttien perusteella näin voisi ajatella.
 
Kärjistetään hieman. Jos tietyt sivustot, sanotaan esimerkiksi yle.fi ja hs.fi, ovat kuin marxilainen puolue ja porvarillinen Freud – Foucault’n sanoin: ”kulttuurimme byrokratisoiva aamunkoi” – niin blogit voisi käsittää nietzscheläiseksi vastavallaksi. Nietzsche olisi, kuten tietyt blogit ja sivustot, ”vastakulttuurin anarkkinen aamurusko”. [4]
 
Marxilaisesta valtiosta tuli julkinen byrokratia; freudilaisesta perheestä muodostui yksityinen byrokratia. Nietzschen aforismi puolestaan on, kuten hyvä postaus, jotain aivan muuta. Nimittäin deterritorialisoiva paon viiva...
Mitä siis on blogien nietzscheläinen vastakulttuuri? Deleuzen kysymykset ovat vastaus:
 
”Tätä merkitsee tyyli politiikkana. Yleisemmin sanottuna: mistä tekijöistä koostuu ajattelu, joka väittää virtojensa ulottuvan lakien tuolle puolen kieltäytyessään tunnustamasta niitä; ajattelu joka väittää ulottuvansa sopimuksellisten suhteiden tuolle puolen niitä purkaessaan; ajattelu joka väittää kurkottavansa ohi instituutioiden parodioidessaan niitä?” [5]
 
Deleuzelta on peräisin toinenkin kuuluisa sitaatti, itsessään aforismi: ”Ne, jotka lukevat Nietzscheä nauramatta, nauramatta makeasti ja usein ja joskus hullun lailla, voisivat yhtä hyvin olla lukematta häntä.” [6]
 
Sitaatti pätee moneen blogiin. Ehkä filosofia voisi paremmin, jos sitaatti pätisi myös useampaan filosofiablogiin.
 
 
[Tekstin paperiversio on ilmestynyt lehdessä niin & näin 2/2009, 57-58.]
 
 
Tekstissä mainittujen blogien osoitteet

Daily Nietzsche: dailynietzsche.blogspot.com
Jukka Hankamäki: jukkahankamaki.blogspot.com
Larval Subjects: larvalsubjects.wordpress.com
Olemisen porteilla: olemisenporteilla.blogspot.com
Yritys ilman yhteystietoja: yritysilmanyhteystietoja.wordpress.com
 
Blogihakemistoja
 
Analyyttisten filosofien blogeja: consc.net/weblogs.html
Mannermaisesti painottuneita blogeja:continental-philosophy.org
Nature-lehden top 50 tiedeblogia: nature.com/news/2006/060703/multimedia/50_science_blogs.html
Suurin suomenkielinen blogihakemisto: blogilista.fi
 
Viitteet

1. Vastaavasti Nietzsche-blogi Your Daily Nietzsche on 300 postauksesta koostuva sivusto.
2. Gilles Deleuze, Nomadinen ajattelu (Pensée nomade, 1973). Suom. Jussi Vähämäki. Teoksessa Autiomaa. Tekstejä vuosilta 1967–1986. Gaudeamus, Helsinki 1992.
3. Blogien avoimuus ja nopeus mahdollistavat tietenkin myös huonojen ja yksinkertaisesti typerien tekstien julkaisemisen. Mutta eikö tämä ole demokratian yleinen kääntöpuoli?
4. Ks. Gilles Deleuze, Foucault/Nietzsche. Suom. Turo-Kimmo Lehtonen ja Jussi Vähämäki. Tutkijaliitto, Helsinki 1998.
5. Deleuze 1992, 11.
6. Deleuze 1992, 15.
toimitus
07.05.2009
-- via Philosophy Updates --

Dear Fellow Philosophers,

I would like to bring to your attention a new resource for philosophers called Philosopher's Digest.  The Digest enables philosophers to stay abreast of interesting work in the field by publishing online short (generally fewer than 1000 words) reviews of articles in academic philosophy journals.  The Digest’s reviews may contain critical content, but their main purpose is expository, enabling philosophers to get a clear view of the major argumentative moves of a paper. Reviews are written by published philosophers working in wide variety of philosophical sub-disciplines, and so their topics vary accordingly. Currently we expect to publish two or three reviews per week, and more as we add reviewers. Comment threads for the Digest’s reviews are open, and we invite the authors of reviewed articles as well as interested philosophers in general to meet and discuss the site’s reviews in what we hope will be a helpful, insightful, and interesting exchange.

The Philosopher’s Digest is now available at
www.philosophersdigest.com

Sincerely,
Ben Dyer

-- http://groups.google.com/group/philosophy-updates --
-- --
 
 
toimitus
18.04.2009

Jukka Mikkonen

PhilPapers on tammikuussa 2009 perustettu englanninkielisten akateemisten filosofisten julkaisujen avoin hakemisto. David Bourgetin (University of London) ja David Chalmersin (Australian National University) koordinoima sekä lukuisten avustajien toimittama hakemisto perustuu Chalmersin MindPapers-bibliografiaan sekä Wolfgang Schwarzin Online Papers in Philosophy -projektiin. Lisäksi EpistemeLinks-sivuston ylläpitäjä Thomas Stone on avustanut PhilPapersia lahjoittamalla hakemistoon linkkejä historiallisiin e-teksteihin.

Verkkojulkaisuihin painottunut PhilPapers eroaa muista avoimista filosofiahakemistoista kattavuuteensa ja nopeutensa vuoksi: Hakemiston indeksiä päivitetään jatkuvasti suurten kustantamojen, Yhdysvaltain kongressin kirjaston, verkkoarkistojen (SSRN, PhilSci, CogPrints, PhOnline) sekä käyttäjien lähettämillä julkaisutiedoilla. Beta-vaiheessa olevan palvelun seurannassa on jo miltei 200 filosofista lehteä, ja tätä kirjoitettaessa hakemistossa on 187 232 julkaisun tiedot.

Hakemisto on jaettu yli 3 000 kategoriaan, ja julkaisuja voi selata ja hakea monin eri tavoin. Lisäksi palvelussa on keskustelupalsta sekä profiilisivut käyttäjille. Paraikaa PhilPapers etsii toimittajia lajittelemaan hakemiston julkaisutietoja; haku kestää huhtikuun 30. päivään saakka.

PhilPapersin kotisivu:
http://philpapers.org
 
 
Clare O'Farrell's well-known web site on Michel Foucault ("Michel Foucault resources") has been completely redesigned and updated with a new name and address:
http://www.michel-foucault.com/
 
You can also find a new issue of the electronic journal "Foucault Studies", which has been brought back to life with a renewed editorial staff:
http://www.foucault-studies.com/
 
 
Clare O'Farrellin jo 1997 perustama Foucault-verkkosivu on avautunut kokonaan uudistettuna ja laajennettuna. Se löytyy uudesta osoiteesta:
http://www.michel-foucault.com/
 
Samalla sivujen yhteydessä lyhyesti toiminut Foucault Studies -verkkolehti käynnistyy uudelleen uusitulla toimituskunnalla:
http://www.foucault-studies.com/
 
 
 
-----------------
Toimitus / Editors
Filosofia.fi
 
 
Syndicate content