Forsius, Sigfrid Aron (lat. Sigfridus Aronus)

(01.01.1550 - 01.01.1624)

Astronomi, kirjailija, kirkkoherra, luonnonfilosofi
 
1600-luvun alussa Forsius oli yksi Pohjoismaiden tunnetuimmista luonnonfilosofeista, luonnontutkijoista ja astronomeista. Hänen merkityksestään kertoo, että asteroidi nr. 3233 nimetty Suomen ensimmäisenä astronomina pidettävän Forsiuksen mukaan.
 
Hänen toimintansa ja kirjallinen työnsä piti sisällään luonnonfilosofiaa, mineralogiaa, historiankirjoitusta, saarna-, psalmi- ja kaunokirjallisuutta, maanmittausta, astrologiaa/astronomiaa ja almanakkojakin. Forsiuksessa yhdistyi myöhäinen luonnontieteellinen renessanssi-ihminen varhaiseen valistajaan ainutlaatuisella tavalla. Hän viihtyi ajoittain lähellä Ruotsin hovia, mutta erinäisten konfliktien seurauksena muodostui Forsiuksen niin kirkollisesta kuin yliopistollisestakin urasta tuskallinen ja hänen elämästään levoton ja yksinäinen.
 
Forsius syntyi luultavasti Helsingissä viimeistään vuonna 1560. Vuosina 1595–1596 hän oli kirjoilla opiskelijana Uppsalan yliopistossa. Tämän jälkeen hän palasi Suomeen ja Baltiaan astuakseen Kaarle-herttuan (sittemmin Kaarle IX) palvelukseen kenttäsaarnaajaksi. Hallituksen valtuuttamana Forsius matkusti Lappiin mitatakseen kuinka pitkälle valtakunta ulottui. Työn tuloksena syntyi ensimmäinen varsinainen kartta pohjoisista alueista. Forsius nimitettiin Uppsalassa astronomian professoriksi 1608–1610.
 
Vuonna 1606 Forsius oli julkaissut niin sanotun prognosticon astrologicumin: kokoelman ennustuksia, jotka pohjautuivat tähdistä tehtyihin havaintoihin ja kaikenlaisiin luonnonilmiöihin. Tällaiset kirjoitukset sisälsivät paitsi astrologisia ennustuksia, myös tieteisiin ja uskomuksiin liittyviä ajatuksia, jotka suuntautuivat laajalle yleisölle samalla kun ne toimivat tieteellisinä julkaisukanavina. Forsius julkaisi almanakkoja Tukholman ja Turun horisonteista muutamaa poikkeusta lukuun ottamatta vuosina 1608–1623. Forsius kuvailee astronomian professorin ominaisuudessa laajassa prognostikassaan vuodelta 1610 ensimmäistä kertaa Kopernikuksen järjestelmää. Forsiuksen astronomin uran kohokohta oli vuonna 1612, kun hänet nimitettiin astronomus regiukseksi, kuninkaalliseksi astronomiksi. Seuraavana vuonna hän sai yksinoikeuden Ruotsin valtakunnassa painaa ja myydä almanakkoja, minkä lisäksi hänet nimitettiin Tukholman Riddarholmenin seurakunnan kirkkoherraksi.
 
Forsiuksen pääteos, Physica eller naturlighe tings, qualiteters och egendomars beskrijfuelse, valmistui vuonna 1611. Se oli ensimmäinen ruotsiksi kirjoitettu kirja aiheesta ja sen Forsius kirjoitti lyhyeksi jääneen Uppsalassa oleskelunsa aikana. Sekä Kustaa II Adolf että kuningatar Kristiina pyysivät Uppsalan professoreita toimittamaan teoksen painettavaksi, mutta Forsiuksen Physicasta julkaistiin ensimmäinen painos vasta vuonna 1952.
 
Forsiuksen oma filosofinen projekti oli luoda kokonaiskuva olemisesta – ontologia, joka käsitteli kaikkea Jumalasta alkuaineeseen. Forsius yritti laajentaa perinteisiä aristoteliaanisen fysiikan abstrakteja luonnon periaatteita luopumatta kuitenkaan tuosta käsitejärjestelmästä. Hän ihaili antiikin stoalaisuutta, hermetismiä, renessanssiajan platonismin vitalistista universumia ja paraselsismin henkistä luontokuvaa. Kysymykset, jotka liittyivät järkeen, kuten empiirisiin metodeihin perustuva luonnontutkimus, eivät Forsiuksen mukaan kuuluneet Raamatun auktoriteetin piiriin. Forsius liittyi reformaation ajan henkiseen ilmapiiriin asiaankuuluvalla luterilaisella puhdasoppineisuudella. Auktoriteetteihin ja perinteisiin kohdistunut skeptisyys yhdistyi pyrkimykseen etsiä välittömiä tiedon juuria.
 
Julkisessa elämässä Forsius oli taistelunhaluinen, eikä tullut toimeen virkaveljiensä kanssa. Uppsalassa Rudbeckiuksen ja Messeniuksen katkeran riidan aikana oli Forsius asettunut juopuneena jälkimmäisen kannalle konsistorion edessä. Mitan katsottiin tulleen täyteen keväällä 1615 kun hänen kumppaniaan Daniel Hjortia puukotettiin Forsiuksen kaupunkiasunnolla pidetyissä juomingeissa. Forsius pantiin viralta ja hän eli tämän jälkeen köyhyydessä Norrmalmilla.
 
Vielä suurempiin ongelmiin Forsius joutui vuonna 1619 osoittaessaan sympatiaa kohuttua kerettiläistä maanviljelijä Jon Olofssonia, ”maailmanpelastajaa”, kohtaan. Olofsson oli profetioissaan ennustanut, että neljänkymmenen päivän kuluttua Uppsala vajoaisi kokonaan ja tuomiopäivää edeltävä tuhatvuotisen rauhan valtakunta alkaisi. Uppsalan tuomiokapituli tutki heti Forsiusta, ja tätä syytettiin mm. astrologisesta ja apokalyptisesta taikauskosta. Forsius puolustautui kuulusteluissa urhoollisesti, mutta siitä huolimatta häntä kiellettiin toimimasta pappina ja hän menetti asemansa kuninkaallisena astronomina. Forsiuksen taipumus apokalyptiseen ja esoteeriseen julistamiseen saavutti kulminaatiopisteensä seuraavana vuonna teoksessa Prognosticon astro-theologicum til thet vundersamma förandringsåret 1620.

Konfliktin jälkeen tuomiokapituli hoiti Forsiuksen ylläpidon vielä muutaman vuoden ajan Tukholmassa. Viimeiset vuotensa Forsius vietti rauhallisemmissa ja taloudellisesti turvatummissa oloissa kirkkoherrana Tammisaaressa, joka kuului Raaseporin kreivikuntaan. Forsius sai viran jo vuonna 1619, saapui seurakuntaan 1621 ja kuoli virassa ollessaan 1624.
 
Forsiuksen elämää siivittivät konfliktit, mutta aikalaistensa keskuudessa hän oli noussut maineeseen neroutensa ja syvällisen oppineisuutensa vuoksi. Tammisaaressa ollessaan hänestä tuli legendaarinen hahmo intohimoisen astronomiaan kohdistuneen kiinnostuksensa johdosta. Tarina kertoo, että tiettyihin aikoihin vuodesta, jopa talvisaikaan, hänellä oli tapana maata yöt läpeensä ulkona suuri kirja rintansa päällä ja tutkiskella tähtien liikkeitä.

Keskeisiä teoksia

Een Liten Psalmbok (painettu 1608), sisältää yksitoista koraalia ja on yksi vanhimmista, painetuista koraalikokoelmista Ruotsissa.
Prognosticon astro-theologicum til thet vundersamma förandringsåret 1620.
Physica eller naturlighe tings, qualiteters och egendomars beskrijfuelse 1611 (painettuna 1952).
Speculum vitae humanae, käännös 1620.
 
Jonas Ahlskog, Filosofia.fi 2008. Suomennos Sonja Vanto, Filosofia.fi.

Lähteet

Kiiskinen, Terhi: ”Forsius”, Kansallisbiografia.fi
Lindroth, Sten: Svensk lärdomshistoria: Stormaktstiden, (Tukholma 1975).
Rein, Thiodolf: Åbo universitets lärdomshistoria 10: Filosofins studium vid Åbo Universitet, (Helsinki 1908).

Aineistot

Forsius Filosofia.fi:n arkistossa/i Filosofia.fi:s arkiv
Pursiainen, Terhi: Sigfridus Aronus Forsius luonnonfilosofina, Ajatus 56 (1999)

Kurtén, Love: ’Gåtorna kring Sigfrid Aronus ForsiusGenos 63 (1992),
Terhi Pursiaisen Forsiusta käsittelevän kirjan arvostelu julkaisussa Niin & näin/Recension av Terhi Pursiainens bok om Forsius i Niin & näin http://www.netn.fi/298/netn_298_kirja6.html

http://sv.wikipedia.org/wiki/Sigfridus_Aronus_Forsius