Specimen academicum de materialismo

Stickord:
Upphovsman/kvinna:
Utgivningsår: 1753
Publicerad i Filosofia.fi: 29.09.2007

Praeses: Karl Mesterton

Respondens: Gabriel Nylander

Specimen academicum de materialismo

1753

 

 

Skannerointi: Åbo Akademin kirjasto

Inskanning: Åbo Akademis bibliotek

Scan: Åbo Akademi university library

 

http://bibbild.abo.fi/

Mesterton / Alanus 1780 – Specimen academicum de materialismo.

”Akateeminen opinnäyte materialismista”

Avainsanat: materialismi, ateismi, skeptisismi, aine, järki, tahto, substanssi, aineellinen substanssi, ruumis, ajattelu, liike, havaitseminen, aistit, jumala, antropomorfismi, sielu

Materialismihypoteesin mukaan ei ole olemassa muita kuin aineellisia olentoja, eikä henkistä substanssia näin ole. Pelkän aineen liikkeen avulla ei voi selittää havaitsemista, aineettomien asioiden tajuamista, abstraktia ajattelua eikä oman itsensä tajuamista. On myös virhe ajatella antropomorfisesti, että koko maailma olisi itsenäinen olento tai jumala.

“Academic Specimen on Materialism”

Keywords: materialism, atheism, skepticism, matter, reason, will, substance, body, thought, movement, perception, senses, god, anthropomorphism, soul

Materialism is a hypothesis according to which there are but material beings and no spiritual or mental substances. On the basis on sheer material movement, however, perception, apprehension of immaterial things, abstract thought and one’s own self cannot be accounted for. Likewise, it is a mistake to view, anthropomorphically, the whole world as an individual being or deity.

”Akademiskt specimen om materialism”

Nyckelord: materialism, ateism, skepticism, materi, förnuft, vilja, substans, kropp, tänkande, rörelse, iakktagelse, sinnen, gud, antropomorfism, själ

Materialismen som hypotes säger att det finns blott materiella varelser och inte några spirituella eller andliga substanser. På grund av den materialla rörelsen kan man ändå inte förklara iakktagelsen, uppfattandet av immateriella ting, det abstraherande tänkandet eller ens egen själ. Det är också ett mistag att betrakta, på ett antropomorfiskt sätt, världen som helhet som en individuella varelse eller gudhet.
 

Bilagor

PDF: Skanneroitu/Skannad/Scanned: Mesterton1753_35.pdf
PDF: Litterointi/Transkription/Transcription: TA-Mesterton-MATERIALISMI-litteroitu-fix.pdf
PDF: Suomennos/Finsk översättning/Finnish translation: TA-Mesterton-MATERIALISMO-final-fix.pdf
Alla ensin suomennos ja sen perässä latinankielinen litteraatio.
____________________


Jumalallisen armon suosiolla
Akateeminen opinnäyte
MATERIALISMISTA,

jonka
Turun kuninkaallisen akatemian kunnianarvoisan filosofisen tiedekunnan suostumuksella,
preeseksenä
mitä kunnioitettavin ja suurenmoisin mies,
HERRA CARL MESTERTON
pyhistä pyhimmän teologian tohtori sekä logiikan ja metafysiikan
vakinainen professori,
vaatimattomasti käsiteltäväksi asettaa
kuninkaallinen stipendiaatti
GABRIEL NYLANDER,1
smoolantilainen,
19. joulukuuta 1753
totutussa paikassa totuttuun aikaan.

Turussa, painanut johtaja ja Suomen suuriruhtinaanmaan kuninkaallinen kirjanpainaja
JACOB MERCKELL.



Sangen kunnioitettavalle ja mitä kuuluisimmalle
HERRA MAISTERI HENRICUS
ALANUKSELLE,
niiden seurakuntien mitä ansioituneimmalle kirkkoherralle, jotka Jumalan edessä kokoontuvat Vehmaalla ja Lokalahdella, ympäröivän alueen ankaralle rovastille sekä suvaitsevaiselle kasvattajalle, sekä suojelijalle, jota kaikessa hurskaudessa kuolemaan saakka seuraan ja kunnioitan.

Erittäin kunnioitettavalle ja mitä kuuluisimmalle miehelle,
HERRA NICOLAUS
HEDEENILLE,
Laitilassa ja Hinnerjoella Jumalan edessä kokoontuvien seurakuntien mitä ansioituneimmalle pastorille, erinomaiselle kasvattajalle, jota vilpittömän kiintyneesti alati kunnioitan.


Siitä lähtien, kun onnellinen kohtalo salli minun tervehtiä teidän kotejanne, parhaat suojelijani ja hyväntekijäni, on nähty niin monia ja suuria merkkejä teidän suosiostanne minua kohtaan, että tuskin edes isän huolenpito poikaansa kohtaan olisi voinut useampia ja suurempia tuottaa. Sillä te olette jo kolmen vuoden sekä kuluvan vuoden ajan kohottaneet minua tukalasta asemastani niin, että melkeinpä on mieleni viimein alkanut elpyä. Olette suurilla lahjoituksillanne mielihyvin tukeneet opintojani lyseossa ja näiden lähes kahden mainion vuoden ajan. Myös avuliaalla mielellä minua kohtaan olette jakaneet lukuisia ja yhtä ylenpalttisia suosionosoituksia sekä sulkeneet minut jokapäiväiseen suopeuteenne ja hyväntahtoisuuteenne niin, etteivät sanat riitä sitä kuvailemaan.  Mitä sitten on sanottava siitä, että jos ette olisi halunnut osoittaa anteliaisuuttanne minua kohtaan, nämä sivut eivät koskaan olisi päässeet päivänvaloon? En lainkaan tiedä, paljonko olen teille velkaa. Mikä toistaiseksi voisi hyvittää teidän suosionosoituksenne? Minulla ei ole kerrassaan mitään, vaikka haluaisinkin suorittaa velkani ja osoittaa julkisesti mieleni kiitollisuuden. Ottakaa siis tyynin ilmein vastaan tämä myöhäinen opinnäyte, jota teille tarjotaan, ei velan maksamiseksi, vaan merkkinä kiitollisesta sielusta, älkääkä estäkö sen pääsyä suopein kasvoin katseltavaksi, vaikka se ei voi yrittää saada teidän myötämielisyyttänne puolelleen muuten kuin aiheensa arvokkuudella. Pyydän siis, että kiinnittäisitte huomionne hurskauteen ja kuuliaisuuteen, ettekä karkeisiin yrityksiini! Minun osani on taasen rukoilla Jumalaa kunnioittavan alistuvaisena sieluna, että hän antaisi seurakunnan rakentumisen ja teidän perheenne varjeluksen ja turvan jatkua hamaan tulevaisuuteen, teidän itsenne pysyä elossa ja terveinä sekä kaikkinaisen onnen paljoudessa. Niin toivon aina hautaan asti pysyen

teidän sangen kunnioitettavan ja erittäin kunnioitettavan nimenne

kuuliaisimpana palvojana,
Gabriel Nylander.


§ 1
Materialismi on hypoteesi, jonka mukaan ei ole olemassa muita kuin aineellisia olentoja. Voisi syystä epäillä, ettei se järjettömyytensä vuoksi olisi löytänyt lainkaan puolustajia, ellemme tapaisi historiassa toivottua enemmän älykkäitä ajatuksen kannattajia enemmän. Heidän joukossaan on oppinut ja kristitty mies, kolmannella vuosisadalla elänyt kirjoittaja, joka laati Clementinan2. Tarkasteltaessa uudempia aikoja on muistettava Hobbes, joka Leviathanin 12. luvussa väittää, ettei ole olemassa mitään ruumiista erillistä3. Hobbes on saanut Englannissa lukuisia seuraajia, joiden mielestä ajattelu ei ole ristiriidassa ruumiin olemuksen kanssa. Näihin kuuluu Locke, joka teoksessaan inhimillisestä ymmärryksestä4 puolustaa käsitystä, ettemme voi olla varmoja sielun aineettomuudesta, koska emme tiedä, onko Jumala äärettömässä kaikkivoipuudessaan antanut aineelle kyvyn ajatella. Tällä väitteellä hän mahdollistaa universaalin skeptisismin. Tuolla tekosyyllä, että substanssien luonne on tuntematon, voi mille tahansa subjektille suoda mitä tahansa ominaisuuksia, sillä ei ole tutkittu tarpeeksi, voivatko aasit ehkä lentää ja kotkat madella maassa käärmeiden tapaan salatun sisäisen luontonsa vuoksi. Mikä on järjetöntä.

§ II
’Materialismin’ määritelmästä käy ilmi, että tämä hypoteesi rakentuu ennen kaikkea siitä, että aine on havaitsemisten ja tahtomisten subjekti, ja että järki ja tahto käyvät yksiin aineellisen eli ruumiillisen substanssin kanssa. Tämän perusteella englantilainen lääkäri Coward5 on erityistutkielmassaan pyrkinyt todistamaan, että henkisen substanssin käsittäminen on mahdotonta ja että se on filosofinen kuvitelma.

§ III
Seuraavaksi on tarkoitus osoittaa lyhyesti, että aineellinen substanssi eli ruumis ei ole osallinen näistä vain hengelle kuuluvista ominaislaaduista. Kaikki muutokset ruumiissa ja niiden kaltaisissa muodostuvat liikkeestä tai tapahtuvat liikkeen avulla. Jos siis aine ajattelee, kuten materialismin kannattajat väittävät, se ajattelee liikkeessä, ja ajattelu on joko itse liikettä tai ehkä sen vaikutusta. Jos itse liike on ajattelua, silloin ajattelua on joko kaikki liike tai jokin tietty liikkeen laji. Käsitys kaikesta liikkeestä ajatteluna ei voi pitää paikkaansa, koska siinä tapauksessa kaikki liikkuva myös ajattelisi jollakin tavalla: ajattelun ja liikkeen käsitteet olisivat yhtenevät. Käsitys ajattelusta tiettynä liikelajina ei liioin voi pitää paikkansa, koska liikkeen lajeihin ei kuulu mitään sellaista, missä liike yleensä ei ole mukana jonkin tietyn päämäärän lisäksi. Tästä seuraa se, ettemme voi käsittää ajattelua ilman liikettä sen paremmin kuin liikkeen nopeutta ilman liikettä. Toisaalta jos ajattelu on jokin liikkeen vaikutus, tämä vaikutus on joko välitön tai välillinen. Mutta liikkeen välittömien vaikutusten joukossa ei ole havaittavissa mitään muuta ulottuvaisen olion6 ja itse liikkeen kaltaista kuin paikan, koon, muodon, sijainnin ja järjestyksen muutos. Koska ajattelu ei selvästikään kuulu näihin, emme voi liittää ajattelua liikkeen välittömiin vaikutuksiin. Liike ei myöskään voi saada aikaan välillisesti mitään muuten kuin mainituin muutoksin, joista ajattelu ei eroa enempää kuin liike siitä. Jos siis kuvitellaan mikä tahansa kappaleen suuruus, muoto tai sijainti, huomataan, ettei voi keksiä mitään kaikelle ajattelulle vieraampaa.

§ IV
Materialistien väitteen järjettömyys käy edelleen selvästi ilmi siirtyessämme ajattelun eri lajeihin. Ensiksi: jos voisi jotenkin mekaanisesti ja liikkeestä selittää ajattelun olemusta, tämä onnistuisi epäilyksettä helpoiten aistittavien olioitten ajattelemisesta. Mutta on huomattava, miten pitkälle materialistit voivat tästä edetä. Kukaan ei voi kieltää, että objektit synnyttävät jollakin elimien aiheuttamalla liikkeellä itsestään aivoissa kuvia, joita myös mielikuvitus toistaa joko sattumanvaraisesti tai mielen määräyksestä elävien olentojen hengen liikkeen avulla sen jälkeen kun objektin ulkoinen vaikutus on lakannut. Mutta nämä ruumiilliset kuvat ovat täysin erilaisia kuin ne ideat ja ajattelun muodot, jotka mieli havaitsee välittömästi tullessaan tietoiseksi ulkoisista objekteista. Jos näet näiden aivoissa kuvautuvien ruumiillisten hahmojen lisäksi havaitsemiseen ei tarvittaisi mitään muuta, mikä estäisi kuvittelemasta, että peili ajattelee ottaessaan samalla tavalla vastaan hahmoja itsensä ulkopuolisista asioista.

Toiseksi: koska tajuamme lukemattomia asioita, jotka ovat aivan vieraita kaikelle aineelle, sanokoot vastustajamme, miten nämä aineettomat asiat voivat synnyttää jonkin aineen liikkeen tai mieltyä jotenkin aineellisena. Tätä he eivät voi milloinkaan osoittaa todeksi edes vähäisimmässä määrin uskottavasti.
Niinpä kolmanneksi: abstraktin ajattelun muotoilemat universaalit ideat aiheuttavat heille selvästi ylitsepääsemättömiä vaikeuksia, koska silloin luonnossa ei ilmenisi mitään liikettä, ellei sitten yksittäistä ja tiettyihin yksilöihin kohdistuvaa. Selittäkööt he siis järjettömän hypoteesinsa avulla, miten kukin yksilö ja hänen abstraktin ajattelunsa kohdistaminen muotoilee nämä universaalit ideat.

Neljänneksi: vaikka kaikki muut materialistien yritykset onnistuisivat heidän lupauksensa mukaan, heille tulisi tosiaan hiki pintaan, jos he yrittäisivät liikkeen avulla selittää sen mielen ihailtavan voiman, joka havaitsee itsensä ja ajatuksensa jonkin itseensä kohdistuvan aistin avulla. Sillä liike, jolla jokin ruumis heijastuisi itseensä, on sekä ristiriitainen että selvästi käsittämätön, kun taas mitä tahansa asiaa ajatteleva mieli on tietoinen samalla itsestään sekä ajattelustaan, ja jopa antaa itse luvan kullekin ajatukselleen. Sama vaikeus esiintyy kaikkialla, sillä ei voida ymmärtää, miten tämä tapahtuisi muunlaisen kuin itseensä heijastuvan aineen liikkeenä, minkä olemme kuitenkin todistaneet järjettömäksi.

Viidenneksi ja viimeiseksi: koska kuka tahansa meistä voi oivaltaa itsessään sellaisen aktiivisen mielen voiman, jonka avulla hän voi kääntyä minkä tahansa objektin puoleen niin, että hän tajuaa itsensä oman ajatuksensa tuottajaksi, on ilmiselvää, että tällaista toimintaa on turha kuvitella aineessa, joka on täysin passiivista. Ja vaikka joku kaiken järjen vastaisesti soisi ruumiille jonkin aktiivisen liikkeen, on selvää, että koska tuollainen toiminta ilman itsestään tietoista elämää ja jopa ilman ajattelua on käsittämätöntä, seuraa siitä seuraa kuitenkin, että vastustajien hypoteesin mukaan liikettä edeltävä ajatus ei voi olla liike eikä liikkeen vaikutus. Voi kysyä, ajattelevatko kaikki sielun osaset samalla yhteen liittyneinä ja tietyllä tavalla liikutettuina? Tai miten monta osaa ajatuksessa on? Vai ajattelevatko yksittäiset osat erikseen ja ehdottavat jotakin tehtäväksi? Entä miten monta ajatusta ihmisessä yhden asemesta olisikaan? Mikä on se, joka määrää nämä osaset tällaiseen tai tuollaiseen liikkeeseen, joka synnyttäisi tällaisen tai tuollaisen ajatuksen? Mistä on lähtöisin tahto ajatella milloin tätä ja milloin tuota?7

§ V
Sanoimme aiemmin, että materialistit kieltävät kaikki olennot, jotka eivät koostu aineesta, mistä seuraa suoraan, että tässä hypoteesissa myös kuvitellaan sellainen aine, joka on kykenevä ajatustoimintoihin, ja jota nähtävästi heidän näkemyksensä mukaan on ajattelu- ja toimintakyvyllä varustetuissa olennoissa. Täten he eivät ainoastaan tee ihmissielusta todellista ja oikeaa aineellista Jumalaa, vaan saattavat jopa helposti siirtyä sellaiseen käsitykseen, että itse maailma on Jumala. Sillä jos otaksutaan, että aineella on ne ominaisuudet, jotka hyvällä syyllä katsotaan vain hengille kuuluviksi, ei näytä olevan mitään estettä sille, että maailmallakin olisi nämä ominaisuudet, ja että tätä maailmaa voisi pitää itsenäisenä olentona tai Jumalana itsenään. Tämän vuoksi jotkut nimittävät materialismia yksinkertaisesti ateistiseksi hypoteesiksi, ikään kuin se olisi erottamattomassa yhteydessä ateismiin, ja sen vuoksi he laskevat erottelematta kaikki materialistit ateistien joukkoon. Omasta puolestani yhtyisin mielelläni kunnioitettuun Moshemiukseen:8 niitä, jotka arvelevat Jumalalla olevan jonkinlaisen ruumiin, ei pitäisi laskea suoraa päätä niiden joukkoon, jotka kieltävät kokonaan jumalallisen järjen ja luonnon olemassaolon. Sillä jos jonkun mielestä kaikkeuden alkusyynä on jotakin ikuista, jolla ei ainoastaan ole äärimmäistä viisautta ja valtaa, vaan joka on myös täysin vapaa ja välttämättömyyksien ulkopuolella, vaikka hän joistakin tämän luonnon ominaisuuksista ja kyvyistä ajattelee toisin kuin järkevälle ihmiselle sopii, häntä ei kuitenkaan tarvitse pitää ateistina ja korkeimman olennon vastustajana. Ihmisjärjen heikkous on niin suurta, että toisinaan se ei tajua pienintäkään osaa totuudesta, eikä kuitenkaan käsitä kaikkea siihen liittyvää. Esimerkkinämme ovat monet muinaisista kristittyjen opettajista, kuten arvostetut Tertullianus, Meliton9 ja muut, puhumattakaan taivaallisen opin vanhoista turmelijoista, jotka muuten ymmärtäessään suurenmoisesti Jumalaa eivät kuitenkaan silmiensä tottumuksen vuoksi voineet irrottaa mieltään niin, että voisivat uskoa Jumalan olevan kaikesta ruumiillisesta erossa. Niinpä tämän virheellisen käsityksen alkuperä näyttää olevan ihmisten tyhmyydessä, erityisesti niiden, jotka ponnistelevat kaikin voimin viettääkseen Jumalalle otollista elämää; ne taas, jotka päinvastoin kieltävät Jumalan elämäntavastaan ja niin mielipiteistään kuin opetuksistaan, hyväksyisivät yksittäisiä ominaisuuksia, jotka heille sopivat, mutta kuitenkin esittävät todistuksen pahuudestaan ja vääristyneestä tahdostaan. Kunpa tämän ottaisivatkin aina huomioon ne oppineet, jotka väittelevät toisten, erityisesti vanhojen filosofien uskonnollisuudesta ja hurskaudesta. Meidän on usein helppo syyttää ja antaa anteeksi muinaisille filosofeille: emme olisi tässä asiassa niin pikaisia, jos meillä olisi silmiemme edessä ihmissuvun taipumukset, rappio ja kurjuus, oman älymme heikkous ja vielä sanojen monimerkityksisyys.10

§ VI
Materialistien virhe on antropomorfistien erehdystä paljon suurempi. Näet antropomorfistien mukaan Jumalalla on ihmisen ruumis, mutta he myöntävät kuitenkin, että Jumalan henki on ääretön. Koskapa materialistit eivät tunnusta muuta kuin ruumiillisen Jumalan, heidän virheensä on selvästi antropomorfistien virhettä pahempi.

§ VII
Materialistien olettamuksesta on helppo päätellä, miten virheellinen on heidän käsityksensä sielujen alkuperästä. He uskovat, että lapsi syntyy ilman sielua ja jopa opettavat, että se vetää sielun itseensä hengittämällä,11 mutta olettavat erheellisesti, ettei ole muuta kuin aineellista substanssia. Miten? Aineellisia substansseja ei voisi olla olemassa, ellei oletettaisi ennalta myös aineettomia. Olisimmeko kuvailleet väärin jokaisen aineellisen olennon, joka on muuta kuin monien Jumalan luomien asioiden kokonaisuus, joihin se voidaan jakaa? Mutta koska yksittäisiä luotuja olioita ei voi jakaa yhden olion kahteen puoliskoon tai kolmeen, neljään, viiteen ja niin edelleen osaan, niiden täytyy olla yksinkertaisia. On hyvin vaikea ajatella, miten yksinkertaisista substansseista voi syntyä ruumis. Tässä on filosofien labyrintti, jonka sekavista käytävistä suoruuteen pyrkiäkseen niin monet filosofit ovat ponnistelleet. Materialisti, joka ei ole tottunut kaikista aistittavista asioista irrallisiin ajatuksiin, eikä halua tietää kuvittelukyvystä ja aisteista, arvelee, että on mahdotonta, että ruumiit ovat peräisin hengistä, siinä missä hän itse niin kuin alttareita ja kotiliesiä puolustaa ajatusta, että kaikki aine on loputtomiin jaettavissa. Kaikki substanssi on välttämättä yksinkertaista. Voiko sen kieltää? Eikö voi havaita mitään osista koostettua substanssia? Hurraa, olemme tutkineet asian! Jos on olemassa jotakin osista koottua substanssia, on jotakin muuta, josta se on koottu, eli on olemassa sen osatekijöitä. Nämä samaiset osat, jotka synnyttävät komposition, ovat joko substansseja tai sattumia tai eivät mitään. Jos ne ovat substansseja, silloin kompositiosubstanssi ei ole yhtä, vaan se on useammista koostettu, mikä rikkoo hypoteesia komposition ykseydestä. Jos osatekijät ovat sattumaa, substanssi koostuu useista sattumista, mikä on täysin järjetöntä. Jos osat eivät ole mitään, silloin kompositiosubstanssi koostuu tyhjästä. Karkeasti sanottuna: jos tällaista aineen jaettavuutta jatketaan äärettömiin, luodut eivät ole yhtä substanssia, vaan yhdistynyttä ja toiset yhä pienemmät ovat yhdistyneet toisiin loputtomasti. Itse Jumalakaan ei pääse lopullisesti perille siitä, mistä kukin substanssi on peräisin, hänen kaikkitietävyytensä päätyy aina uusiin yhdistyneisiin ja pienempiin substansseihin; eikä yksittäisillä substansseilla ole loppua. Ja tämä taas on järjetöntä. Ehkä vaikuttavien syiden ketjua voi palata äärettömiin, niin että ensimmäistä vaikuttavaa syytä ei tarvita, samoin kuin aineellisten syiden ketjussa, joista ruumis koostuu äärettömiin, niin että yksinkertaisia alkeissubstansseja ei tarvita. Jos ajatellaan tällaista ketjua, yksittäisten jäsenten välillä on kuitenkin riittävä säännönmukaisuus, mutta ei metafyysisesti; on todistettava koko sarjan puolesta mikä säännönmukaisuus pätee universaalisti ja miksi tämä niin monia jäseniä sisältävä sarja on olemassa. Ne, jotka myöntävät maailman aineen olevan jaettavissa äärettömiin, vaikka luonto ei jaa äärettömiin, eivät voi vastata ateisteille.12

JUMALALLE YKSIN KUNNIA


Suomentanut Pekka Tuomisto
Toimittanut Jarkko S. Tuusvuori



Viitteet [ja suomentajan & toimittajan huomautukset]
1 [Gabriel Nylander (1719 – 1763), smoolantilaissyntyinen ratsumiehenpoika, aloitti opinnot Turussa 1745. Päätyi Alsedan kirkkoherran apulaiseksi.]
2 [2.–4. vuosisadalta peräisin olevat ns. Pseudo-clemensiläiset teokset Recognitiones ja Homiliae, jotka muinoin katsottiin kyseenalaisesti ensimmäisen vuosisadan jaa. lopulla paaviksi nousseen Pyhän Klemensin laatimiksi.]
3 [Thomas Hobbes (1588–1679), englantilainen filosofi. Pääteos Leviathan, eli, Kirkollisen ja valtiollisen yhteiskunnan aines, muoto ja valta (Leviathan, or the Matter, Forme, and Power of a Commonwealth, Ecclesiasticall and Civill, 1651). Suom. Tuomo Aho. Vastapaino, Tampere 1999.]
4 [John Locke (1632–1704), englantilainen filosofi. Teos Essay Concerning Human Understanding (1690).]
5 [William Coward (1656/7–1725), englantilainen lääkäri ja kirjailija, jonka skeptiset teokset sielun olemuksesta, kuten Second Thoughts Concerning Human Soul, Demonstrating the Notion of Human Soul as Believed to Be a Spiritual, Immortal Substance United to a Human Body to Be a Plain Heathenish Invention ... the Ground of Many Absurd and Superstitious Opinions, Abominable to the Reformed Churches and Derogatory in General to True Christianity (1702), herättivät runsaasti vastustusta.]
6 [Re extensa. René Descartes (1596–1650), ranskalainen filosofi, hahmotti ruumiin ’ulottuvaiseksi olioksi’ ja sielun ’ajattelevaiseksi olioksi’ tai asiaksi (res cogitans). Ks. Mietiskelyjä ensimmäisestä filosofiasta (Meditationes de prima philosophia, 1641). Teokset II. Suom. Tuomo Aho & Mikko Yrjönsuuri. Gaudeamus, Helsinki 2002.]
7 Nämä ovat kuul[uisan] Lauff[eruksen] sanoja teoksen Atheus amens sivulla 88. [Iacobus Laufferus eli Johann Jacob Lauffer (1688–1734), alankomaalaissyntyinen tutkija, josta tuli 1718 Bernin yliopiston kaunopuheisuuden professori, kirjoitti teoksessaan Atheus amens (1714), 87–88: An omnes illae particulae simul iunctae et certo modo agitatae? Quot partes ergo cogitatio, quae res est simplicissima, habebit? An singulae seorsim cogitant et aliquid faciendum proponunt, quot, pro una, cogitationes in homine non existent? Sed quid illud est, quod has particulas ad talem vel talem motum determinat, ut talis vel talis cogitatio existat? Quode est principium voluntatis, ut iam hoc, iam illud pro lubitu cogitem? Pääteos Genaue und umständliche Beschreibung helvetischer Geschichte aus den bewährtesten Verfassern der alten und neuen Historien, und dazu dienenden Urkunden zusammen getragen (1736–1738).]
8 [Johannes Laurentius Moshemius eli Johann Lorenz (von) Mosheim (1693–1755), saksalainen kirkkohistorioitsija.]
9 [Quintus Septimius Florens Tertullianus (n. 155–230) ja Meliton Sardeslainen (k. 180), merkittäviä varhaiskristillisiä ajattelijoita ja kirkollisia johtajia.]
10 Codworthi Syst[ema] Int[ellectualis], s. 69. [Ralph Cudworth (1617–1688), englantilainen filosofi, jonka teoksen The True Intellectual System of the Universe: the First Part, Wherein All the Reason and Philosophy of Atheism Is Confuted and Its Impossibility Demonstrated (1671) käänsi latinaksi Johann Lorenz von Mosheim nimellä: Systema intellectualis huius universi.]
11 Ks. Hobbes, Leviathan.
12 Ks. Cantzius, Medit[ationes] philosoph[iae]. [Israel Gottlieb Canz (1690–1753), saksalainen filosofi, Tübingenin yliopiston kaunopuheisuuden (1734), logiikan ja metafysiikan (1739) sekä lopulta teologian (1747) professori. Teos Meditationes philosophiae (1750).]

____________________


D. F. G.
SPEICMEN [SPECIMEN]ACADEMICUM,
DE
MATERIALISMO

QUOD,
Suffragant. Ampliss. Facult. Philosof. in Reg. Acad.
Aboënsi,

PRÆSIDE,
VIRO Maxime Rev. atque Amplissimo,
Dn. CAROLO
MESTERTON,

S.S. Theologiæ DOCT. nec non Log. & Metaph
PROF. Reg. & Ord.
 Ventlandum modeste fistit,
STIPENDIARIUS REGIUS
GABRIEL NYLANDER,
SMOLANDIIS.
Ad Diem XIX. Decembr. Anni MDCCLIII.
Loco horisque consvetis,


ABOÆ, Impressit Direct. & Typogr. Reg. Magn. Duc.
Finland, JACOB MERCKELL.

-ii-

VIRO Admodum Reverendo atque Præclarissimo
Dn. Mag. HENRICO
ALANO,

Ecclesiarum, quæ Deo in Wehmo & Lockalax colliguntur ANTISTITI longe meritissimo, bvicini districtus PRÆPOSITIO gravissimo, ut NUTRITIO Indulgentissimo, ita PATRONO omni pietate ad cineres usque prolequendo, devenerando.

VIRO Plurimum Reverendo atque Præclarissimo
Dn. NICOLAO
HEDEEN,

Ecclesiarum, quæ Deo in Læthala & Hinnerjocki colliguntur, PASTORI meritissimo, ut NUTRITIO Optimo, ita fincero affectu nullo non tempore Venerando.


Ex quo fors felicior mihi concessity, vestros, Patroni & Benefactores Optimi, salutare tares, tot tantaque favoris vestry in me plane singiularis

-iii-

exstiterunt monumenta, ut plura & majora ab affectu paterno in filium proficisci vix potuerint. Vos etenim per triennium & quod excurrit ita fortunam meam afflictam amplificastis, ut parum defit, quin mens mea tandem revirescere incipiat. Vos haud minimis vestris impensis ad lyceum hocce illustre per spatium duorum fere annorum studia mea promotum iri haud gravati fuistis. Vos denique prolixiori animo in memet contulistis perplurima, eademque luculenta admodum beneficia, quotidieque supra, quam dici potest, favore & benevolentia me excepistis. Quid? Quod, ni vestram in me exstare voluissetis liberalitatem, hæ pagellæ lucem nunquam adspexissent publicam. Quantum itaque vobis debeam baud sum nescius. Interim, quid est, quod vestra refundere valeat beneficia? in me, præter voluntatem debitum votum exsolvendi animunque haud ingratum publice ostendendi, reperitur prorsus nihil. Accipiatis itaque fronte serena specimen hocce serotyinum, quod vobis offertur, non in solutionem debiti, sed grati animi tesseram, neque adytum illius ad propensioris vultus conspectum intercludatis, quamvis nulla alia re quam materiæ dignitate vestrum demereri qutat beneplacitum. Adspiciatis ergo pietatem & obsequium, noin rudia mea conanima, obsecro! Me-

-iii-

arum e contrario erit partium, Deum, ea, qua decet animi submissione venerari, ut in ecclesiæ ædificationem, Familiæ vestræ tutelam & solatium vos incolumes & superstites omnique felicitates flore cumulates perennare jubeat, Ita voveo ad tumulum usque permanfurus,

Adm. Rever. & Plur. Rever.
NOMINUM VESTRORUM


Cultor observantissimus,
GABRIEL NYLANDER.

-iv-

§. 1.
Materialismus est hypothesis, qua nulla, præter materialia, dari entia statuitur; num vero hæc, quatenus absurda, quosdam invenerit defensores, merito dubitari posset, nisi in historiis nobis occurrerent ejusdem sententiæ plures, quam optarent cordatiores, patroni, inque his vir non indoctus isque Christianus, seculi tertii Scriptor, qui Clementina exaravit. Recentiorem ætatem fi spectas, Hobbesius commemorandus est, qui haud quidquam a corpore sejunctum esse voluit in Leviathane Cap. XII. Nactus est Hobbesius affeclas in Anglia permultos, qui cogitationem corporis essentiæ non repugnare putant, in quibus est Lockius, qui in libro
 
-v-
 
de intellectu humano scripsit & defendit, nos de animæ immaterialite certos esse non posse, dum nesciamus, annon Deus, per infinitam suam omnipotentiam, materiæ suam cogitandi concesserut facultatem. Scepticisino universali hocce suo afferto aperit. Cuilibet subjecto, quidlibet tribui, sub illo posset prærtextu, quod substantiarum natura incognita, ideoque non satis exploratum sit, annon asini volare, forsan & aquilæ veluti serpentes humi repere, per interiorem naturam occultam, possint. Quod est absurdum.

§. II.
Ex definitione Materialismi patet, hypothesin hancce in illo præcipue consistere, quod material perceptionum ac volitionum sit subjectum, quodque substantiae materiali, seur corporæ, intellectus & voluntas convenient. Unde Cowardus medicus anglus in tractatu speciali probare nisus est, substantiam spiritualem esse conceptu impossibilem figmentumque Philosophicum.

§. III.
Substantiam materialem, seu corpus, hisce affectionibus spiritibus tantum propriis,

-v-

non gaudere, hic breviter ostendendum est. Omnes corporum, qua talium, mutationes, im motu consistent, aut motu fiunt. Si igitur mateira (sic), ut Patroni Materialismi statuunt, cogitet, fiet hoc per motum, & erit cogitatio aut ipse motus, aut ejus saltem effectus; si ipse motus sit cogitatio, aut omnis motus talis erit, aut certa aliqua motus species, non illud, quia sic omnia, quæ moventur quocumq; modo cogitarent, & haberemus eandem prorsus cogitationis ac motus ideam; neq; hoc, quia ad speciem motus nihil, quod motus in genere non involvit, præter certam quondam determinationem, accidit, imde sequeretur, nos non magis cogitationem sine motu concipere posse, quam celeritatem motus sine motu. Rursus si cogitatio erit effectus, nihil invenimus præter mutationem loci, magnitudinis, figuræ, situs, ordinis manifestam cum re extensa, & cum ipso motu cogitationem habentium. Inter quos cum sane non reperiatur cogitatio, utique nec cogitatio numerari potest inter immediatos motus effectus; nec mediare quidquam efficere

-vi-

potest motus, nisi per illa superius commemorata, quibus cogitatio nihil magis dissimile habet quam ipsi motus. Finge enim quamcumq; partium magnitudinem, figuram situm, & videbis re nihil invenire non ab omni cogitatione alienissimum.

§.IV.
Porro patebit commentum Materialistarum plane absurdum esse, si ad varias cogitationum species descendamus. Nam 1:o. Si ulla spes esset mechanice & per motum explicandi cogitationis indolem, Procul dubio hoc facillime in iis cogoitationibus procederet, quæ res sensibiles repræsentant. Vide autem quousq; hic progredi possint Materialistæ. Nemo negaverit, objecta, per motum aliquem organis impressum, imagines quasdam sui in cerebro excitare, quas etjam spirituum animalium motu, vel fortuito, vel a mente determinato, repetit phantasia, cessante jam externa objecti actiobne; verum corporaæ illæ imagines toto cœlo distinctæ sun tab illis ideis & cogitationum formis, quas mens immediare percipit, dum objecta extrerna cognoscit. Si enim ultra corporeas illas species in cerebro depictas, nihil magis ad perceptionem requiritur:

-vii-

quid obstat, quo minus cogitationem in speculo, species externarum rerum itidem recipiente adfingamus.  2:do Cum innumera perciapimus ab omni material alienissima, dicent adversarii quomodo hæc immaterialia vel materiæ aliquem motum excitare, vel aliqua specie materiali repræsentari possint. Quod numquam vel cum minima veri specie præstare queunt de ullo intellectus puri objecto; ita 3:o insuperabilem ut universales per abstractionem mentis formatæ, cum enim motus nullus in natura occurrat; nisi singularis, & ad certa individual determinatus, explicent per absurdam suam hypothesin modum, quo formentur idæ illæ universales ab omni individuo & determinata ejus ratione abstractæ. 4:o Si reliqua omnia tentamina ex voto Materialistis succedereat, aqua certe ipsis hæreret, si conarentur per motum explicare vim illam admirabilem mentis, qua per sensum quondam reflexum se ipsum & cogitationes suas percipit. Motus enim quo corpus aliquod in se ipsum reflecteretur, ut contradictorius, ita plane concipi nequit; imo cum mens de quacunque re cogitans, sui semel & cogitationis

-viii-

suæ est conscia, adeoque in omnio cogitatione a se ipsa patiatur. Eadem difficultas ubique se offert, neque enim inteligi potest, quomodo hoc fieret per motum materiæ, nisi inm se ipsam reflexæ, qualem motum absurdum esse evicimus. 5:to Tandem cum quilibet nostrum vim quondam mentis activam inse deprehendat, cujus beneficio potest se ad quodlibet objectum ita convertere, ut se ipsum cogitationis suæ autorem esse sentiat, manifestum est, talem activitatem in material, quæ tota esty passiva frustra fingi. Et si, quis contra omnem rationem, corpori motum quondam activum tribueret, profecto, cum talis activitas sine vita sui conscia, adeoque sine cogitatione concipi nequit, sequeretur tamen, cogitationem utpote motu priorem, non posse ex adversariorum hypothesi vel motum vel motus effectum esse. Quæri potest, an omnes particulæ animæsimul junctæ & certo modo agitatæ cogitent? vel quot partes habeat cogitatio? an vero singulæ seorsim cogitent & aliquid faciendum proponant? Sed quod tunc pro una cogitationes in homine non existant? Quid illud est, quod has particulas ad talem

-ix-

vel talem motum determinat, ut talis vel talis cogitatio existat? Quod est principium voluntatis, ut jam hoc jam illud pro lubito cogitem? sunt verba Clar. Lauff. in atheo amente pag. 88.

§.V.
Diximus antea, Materialistas omnia negare entia, quæ material non constant, unde prono fluit alveo, in hac hypothesi talem etjam fingi materiam, quæ facultatum cognoscitivarum sit capax, qualis videlicet, secundum sententiam eorum, in entibus cogitatione & volitione præditis reperitur. Hoc modo non solum animam humanam verum & ipsum Deum materialem faciunt, & proinde facile prolabi possunt in eam sententiam, quasi ipse mundus esset Deus; supposito enim materiæ competere ea attributa, quæ solis merito adscribuntur spiritibus, nihil videtur obstare, qui miunus eadem etjam attributa huic mundo competere, adeoque hic mundus pro ente a se, sive ipso Deo haberi posit. Hinc sunt qui Materialismum simpliciter hypothesin atheisticam appellant, quasi cum Atheismo indivulso nexu

-x-

cohæreat, ac ideo Materialistas promiscue omnes in numerum Atheorum referunt. Equidem non inviti concesserimus cum Rev Moshemio, cos qui Deum corpore quodam esse præditum existiment, inter illos haud esse continuo referendos, qui penitus divinam rationem & naturam tollunt. Nam qui caussam quondam rerum omnium æternam esse ducit, eamque sapientia non modo & potentia summa valentem, verum etjam liberrimam, & omni necessitatis lege solutam, is, tametsi de non nullis naturæ hujus proprietatiibus & virtutibus, fecus ac hominem decet intelligentem, sentiat, non tamen pro Atheo, & supremi Numinis hoste haberi debet. Tanta nimirum humani ingenii est imbecillitas, ut non minimam interdum veri partem complectatur, nec tamen omnia, quæ cum illo conjuncta sunt, perspiciat. Exemplo nobis sunt ex antiquis Christianorum doctoribus non pauci, idemq; magni nominis Tertulianus, Melito & alii, ne quid de veteribus doctrinæ cœlestis corruptoribus, dicam, qui quum de Deo alioquin magnifice sentirent, ita tamen animum a consvetudine oculorum non

-xi-

potuerent abstrahere, ut Deum ab omni corpore secretum esse crederent. Adeoque hæc erronea sentential originem imbecillitati hominum debere videtur, in illis præcipue, qui vitam Deo acceptam ducere omni nisu elaborant: qui vero econtrario vitæ rationibus Deum negant, licet opinione & præceptis, singula quæ illi competent, attributa adferrerent, malitiæ tamen ac perversæ voluntatis documentum produnt. Vellem, hoc semper animadverterent eruditi, qui de aliorum, veterum imprimis philosophorum, religione & pietate disputant. Faciles plerique sumus in accusandis & excusandis antiquis philosophis: neque vero ita faciles essemus hac in re, se humani generis indolem, corruptionem & miserias, si recessus ingenii nostri, si denique verborum ambiguitatem ob oculos semper positam haberemus. Codworthu Syst. Int. pag. 69.

§.VI.
Materialistarum error multo crassior imo pejor est Antropomorphitarum errore, Tribuunt quidem Deo corpus humanum Antropomorphitæ, sed admittunt etjam Deum

-xii-

esse spiritum infinitum. Quoniam itaque Materialistæ non Deum nisi corporeum admittunt, patet eorum errorem, Antropomorphitarum errore multo pejorem esse.

§.VII.
De origine animarum, quam erronea Materialistarum sententiasit, facile ex hypothesi eorum concludere licet. Infantem fine anima nasci credunt, & eam deniq; cum halitu attrahere docent, vid. Hobb. in Leviath., sed fallit sententia, quæ nullam nisi materialem dari substantiam præsumit. Quid enim? Ne materiales substantiæ existere possent, nisi immateriales præsupponerentur. Omne ens materiale, quid est aliud quam collectio plurium rerum a Deo conditarum, in quas dividi potest, a nobis consuse repræsentata? Singulæ autem conditæ res, quoniam in duas dimidias res, aut in tertiam, quartam, quintam &c. partem unius creature & rei dividi amplius nequeunt, ideo eas oportet esse simplices. Perardua res cognitu est, quomodo ex substantiis simplicibus nasci corpus posit? Hic jacet Philosophorum labyrinthus, in cujus perplexis meatibus ad rectitudinem

-xiii-

vocandis tor se exercuerunt P h i l o s o p h i. Materialista cogitationibus ab omnibus rebus sensualibus abstractis parum assvetus ultra imaginationem igitur sensusque sapere nolit, ortum corporum ex spritibus inpossibilem esse automat, ejusque loco omnem materiam esse in infinitum divisibilem, pro aris & focis defendit. Omnis substantia necessario est simplex. Negasne? num quædam substantia composita videtur? Euge, dictum examinabimus! si quæ substantia est composita, erit aliquid ex quo coaluerit: id est: aderunt partes ingredientes. Illæ ipsæ partes, quæ compositionem pariunt aut substantiæ sun taut accidentia aut nihil. si substantiæ sunt, tum composita substantia non erit una, erit collectio plurium contra hypothesin, qua assumimus unam compositam. Si partes constitutivæ accidentia sunt, ex pluribus accidentibus substantia prodibit, quod est absurdissimum. Si partes nihilum sunt, tum composita substantia componetur ex nihilo. Insulse: Si talis divisibilitas materiæ in infinitum datur, creatæ non erunt substantiæ unæ, sed unitæ, tantum, & aliæ unitæ quidem aliis unitis semper minores sine progressus ter-

-xiv-

mino. Unde quid una substantia sit, nec ipse Deus assequitur determinate, omniscientia ejus semper perventura ad substantias novas unitas, & minores: nullo attacco unarum substantiarum termino. Quod iterum est absurdum. Forsan datur causarum efficientium regressus in infinitum, ut prima caussa efficiente non opus sit, sicuti datur progressus caussarum materialium, quibus corpus componitur in infitum, ut substantiis simplicibus elementaribus non opus sit? Si datur talis regressus, erit quidem præsto sufficiens ratio pro singulis membris: sed non aderit ratio in universum decidere & cur ipsa tot membris congtingentibus coiens series existat, probare debet. Qui concedunt materiam mundi actu esse divisibilem in infinitum, licet natura non in infinitum dividat, atheis respondere non possunt. vid Cantzii medit. philosoph.

SOLI DEO GLORIA.


Mesterton / Alanus 1780 – Specimen academicum de materialismo.

”Akateeminen opinnäyte materialismista”

Avainsanat: materialismi, ateismi, skeptisismi, aine, järki, tahto, substanssi, aineellinen substanssi, ruumis, ajattelu, liike, havaitseminen, aistit, jumala, antropomorfismi, sielu

Materialismihypoteesin mukaan ei ole olemassa muita kuin aineellisia olentoja, eikä henkistä substanssia näin ole. Pelkän aineen liikkeen avulla ei voi selittää havaitsemista, aineettomien asioiden tajuamista, abstraktia ajattelua eikä oman itsensä tajuamista. On myös virhe ajatella antropomorfisesti, että koko maailma olisi itsenäinen olento tai jumala.

“Academic Specimen on Materialism”

Keywords: materialism, atheism, skepticism, matter, reason, will, substance, body, thought, movement, perception, senses, god, anthropomorphism, soul

Materialism is a hypothesis according to which there are but material beings and no spiritual or mental substances. On the basis on sheer material movement, however, perception, apprehension of immaterial things, abstract thought and one’s own self cannot be accounted for. Likewise, it is a mistake to view, anthropomorphically, the whole world as an individual being or deity.

”Akademiskt specimen om materialism”

Nyckelord: materialism, ateism, skepticism, materi, förnuft, vilja, substans, kropp, tänkande, rörelse, iakktagelse, sinnen, gud, antropomorfism, själ

Materialismen som hypotes säger att det finns blott materiella varelser och inte några spirituella eller andliga substanser. På grund av den materialla rörelsen kan man ändå inte förklara iakktagelsen, uppfattandet av immateriella ting, det abstraherande tänkandet eller ens egen själ. Det är också ett mistag att betrakta, på ett antropomorfiskt sätt, världen som helhet som en individuella varelse eller gudhet.