Katsaus keskusteluun filosofian yhteiskunnallisesta merkityksestä

“Filosofia on ollut Suomessa viime aikoina paljon julkisuudessa – eikä kovin hyvässä valossa. Ja toisin kuin jotkut tuntuvat olettaneen, mikä tahansa julkisuus ei ole hyväksi.”

 

Näin esittää teoreettisen filosofian dosentti Panu Raatikainen, joka kuuluttaa blogikirjoituksessaan ryhtiliikettä kotomaamme filosofialle - “niin kauan kuin on jotain mitä puolustaa”.

 

“Suomalaisen filosofian nykyisessä alennustilassa [...] filosofian perinteiset hyveet ovat päässeet joiltain pahemman kerran unohtumaan. Helppo elämä, suihkuseurapiirit ja vallan kabinetit ovat vetäneet toisia puoleensa enemmän kuin totuus ja viisaus. Hyvä veli -verkostot, omien suosikkien häikäilemätön nostaminen, junttaus ja kähmintä ovat usein korvanneet tasapuolisen filosofiyhteisön vertaisarvioinnin ja avoimen, kriittisen keskustelun. Myös kaikilla niillä, jotka ovat sallineet tämän kaiken tapahtua, on oma vastuunsa. Hyvän filosofian kriteerit ovat joka tapauksessa olleet liian usein hukassa. Tämän kaiken hedelmät ovat nyt olleet ikävällä tavalla kaikkien nähtävissä.”

 

Keskusteluun osallistuu myös Raatikaisen kanssa samalla blogialustalla kirjoittava filosofi Jukka Hankamäki, jonka mukaan filosofia tarvitsee inhimillistä otetta. Hankamäki näkee suomalaista filosofiaa uhkaavan “puoluepolitisoitumisen”, viitaten tällä vertaisarviointiin. Sen vuoksi:

 

“[N]iin sanottuihin referoituihin tieteellisiin aikakauslehtiin (jotka toteuttavat objektivoivaa luonnontieteellistä ihannetta) päätyykin rahisevan kuivia julkaisuja, jotka on kuohittu ja sensuroitu niiden kiertäessä kädestä käteen ennen julkaisemista akateemisessa vertaisarviointiprosessissa, ja lopputulos on valmista vietäväksi riiheen. Ainoat persoonan ilmaisut noissa jutuissa ovat sitten kirjoittajan etu- ja sukunimi.”

 

Filosofeja kiinnostaa oikeutetusti filosofian tila kaikkialla. Tuore esimerkki yhdysvaltalaisesta keskustelusta löytyy New York Timesin Opinionator -blogissa, jossa julkaistiin syyskuussa viiden kommentin sarja aiheesta “Naiset filosofiassa”. Filosofian professori (MIT) Rae Langton keskittyy puheenvuorossaan kysymykseen siitä, miten karikatyyri filosofeista/filosofiasta tyhjän ympärillä pyörivinä (miehinä) hukkaa naiset filosofian parista - sekä filosofian radikaalin potentiaalin. Käsitys filosofiasta maailmallevierautena on harhaanjohtava, eikä huomioi filosofialle keskeistä piirrettä “kysyä vaikeita kysymyksiä ja haastaa ennakkoluuloja”.

 

Langtonin mukaan:

 

“[Tästä] on osittain syytettävä filosofian karikatyyria: “järjen mies” kuvattuna vakavana, ylevänä Dumbledorena. [...] Filosofia esitetään usein historiansa kautta, alkaen itkijänaiset karkottaneesta Sokrateesta, alkusoittona todelliselle filosofoimiselle.” (opinionator.blogs.nytimes.com/2013/09/04/the-disappearing-women/)

Sekä Raatikainen, Hankamäki että Langton paikantavat ongelman, filosofian yhteiskunnallisen vaisuuden, filosofeihin itseensä. Hyvät uutiset: jotain voi tehdä. Huonommat: käytännön toteutus onkin sitten eri juttu.

 

Filosofian ja elämänkatsomustiedon didaktikko Eero Salmenkivi muistutti Maria Petterssonin vieraana Yle Puheessa lokakuun lopulla siitä, ettei filosofian tilaa ole syytä lähestyä vain kapeasti akateemisen alueen kautta. Salmenkivi liputti ajattelutaitojen opettamisen potentiaalista merkitystä perusopetuksessa. Hän korosti, että matemaattisen ja luonnontieteellisen ajattelun rinnalla koulun pitäisi panostaa enemmän verbaalisen ja käsitteellisen ajattelun opettamiseen:

 

"Matematiikkaa opetetaan paljon, mutta ikävä sivulinja on silloin, että muu käsitteellinen ajattelu jää mutun varaan tai sitä ei ole lainkaan. [. . .] Esimerkiksi ajattelua eettisissä kysymyksissä ja muissakin asioissa pitäisi pystyä harjoittamaan myös ilman lukuja – tämä olisi tärkein peruskouluun lisättävä asia." (Ohjelma kuunneltavissa täältä)

 

Myös opetushallituksen opetusneuvos Ritva Jakku-Sihvonen yhtyi ajatukseen kriittisen ajattelun tärkeydestä ja sen vahvistamisesta peruskoulussa: ”Tietysti tuo filosofia on minusta sellainen vakavasti otettava aine, että sitä voisi varmaan olla enemmän.”

 

Keskustelussa viitattiin myös kirjailija-filosofianopettaja Arno Kotron hiljattaiseen kolumniin Helsingin Sanomissa, jossa hän valitteli koulujärjestelmämme epäonnistumisia kriittisen ajattelun opettamisessa:

 

”Lukiossakin tieteenfilosofian alkeet, pseudotieteen tunnistaminen ja rakentavan väittelyn tapaiset sisällöt on liiaksi piilotettu filosofian valinnaiskurssiin, vaikka niiden pitäisi olla yhteistä peruskauraa. [...] Nettikeskustelujen ja muun julkisen debatin valossa ei olisi pahitteeksi, että koulussa käytäisiin yhdessä läpi esimerkiksi tyypillisimmät argumenttivirheet henkilöön käyvästä huitelusta olkiukkoihin. Sellaisessa maassa ja keskustelukulttuurissa olisi kaikkien vähän mukavampi elää.”

 

Elina Halttunen-Riikonen

 

Vuoden 2014 ensimmäinen niin & näin perehtyy laajasti kysymykseen filosofian merkityksestä, tehtävästä ja mielestä.

 

MT
18.11.2013
Tämä kirjoitus nostaa esiin tärkeitä asioita. Matematiikasta voinee todeta, että koulun (m.l. lukio) kurssien sisältö painottuu liikaa käytännölliseen "insinöörimatematiikkaan". Tämä syrjäyttää monia sellaisia matematiikan osa-alueita, joissa on todellista älyllistä loistoa ja tajuntaa avartavia kysymyksiä. Tällaisia olisivat esimerkiksi abstrakti algebra, matemaattinen logiikka ja lukuteoria. Toki näiden sisällyttäminen kursseihin nykyistä vähäistä raapaisua laajemmin vaatisi uudelleenjärjestelyjä, mutta uskoisin että on hyödyllisempää opettaa ajattelun välineitä kuin mekaanista laskentaa. Filosofialla voisi tässä on merkittävä rooli, jos koulun filosofian opetukseen otettaisiin mukaan enemmän logiikkaa. Hienoimmiltakaan kuulostavat ajatukset eivät ole tyhjää arvokkaampia, mikäli niiden perusta on laho. Valitettavasti tyhjien sanojen pyörittelyä tunnutaan nyt arvostettavan jopa valtiovallan erityistuella. Epäilen tämän johtuvan siitä että edes pääministerimme ei osaa ajattelun taitoa niin syvällisesti että pystyisi erottamaan onttojen lauseiden kuminan todellisesta viisaudesta.
Vieras2
16.11.2013
Mielestäni filosofian kriisi on suureksi osaksi juuri siinä, että filofi tuntee liian monesti kauhua formaliikkaa kohtaan läpäistyään logiikan peruskurssin rimaa hipoen kolmannella tenttikerralla. Kuitenkin logiikka argumentaatiossa olisi se asia, jossa filosofialla olisi runsaasti tarjottavaa koulumaailmaan. Olen eräältä yliopistossa opettavalta filosofian tohtorilta kerran kuullut, että argumentteja ei ole ehkä kaikkein hedelmällisintä lähestyä formaaliselta puolelta, koska se kuitenkin jättää pois monia kielellisiä ja kulttuurillisia asioita ja kielipelin merkitystä ei tavoiteta. Näin naureskellen luennoitsija opasti tyhmää formaalikkoa, jolla ei ole tietenkään argumentaation syvällisistä nyansseista samanlaista tajua kuin ammattifilosofilla, kun osoitin kerran eräässä tekstissä loogisen jos P=>Q ja Q, siis P-tyylisen perusvirheen. Jokaisen filosofin ei tietenkään tarvitse olla loogikko, mutta mielestäni akateemisessa filosofiassa on jotain korjattavaa jos tohtoritason ihminen voi olla oikeasti tätä mieltä eikä ota vakavasti loogista virhettä tekstissä, mitätöi vain tohtorin arvovallallaan sen paljastajan, joka vain on yksinkertaisesti liian tyhmä ihminen ymmärtääkseen filosofian hienouksia. Tämä on sekä asenteellisesti että teknisen filosofian kannalta niin kaukana oikeasta filosofiasta kuin vain olla voi, sillä käsittääkseni yksikään oikea ammattifilosofi- oli sitten Wittgensteinilainen, hermeneutikko tai mikä tahansa- ei yksinkertaisesti voi mitätöidä peruslogiikkaa, vaikka kenties sen _riittämättömyys_ ja kaikenkattavuus eri tilanteissa onkin tietysti asia, josta voidaan tehdä vakavaa tutkimusta.
Vieras
08.11.2013
"Hän [Salmenkivi] korosti, että matemaattisen ja luonnontieteellisen ajattelun rinnalla koulun pitäisi panostaa enemmän verbaalisen ja käsitteellisen ajattelun opettamiseen" Minua jäi ihmetyttämään mitä ihmettä sitten matematiikka (tai fysiikka) on jos ei käsitteellistä ajattelua. Laskento on sitten aivan oma asiansa.
Sami Jansson
06.11.2013
Olen seurannut harmistuneena keskustelua Suomen filosofian tilasta. Mikä rooli filosofeille jää? Vastikään Heikki Patomäki blogissaan viittasi siihen, että sivistysyliopisto on yhä tiukemmalla. Yliopistolla alkaa olla yhä enemmän markkinatalouden periaatteiden ohjaaman liikekonsernin piirteitä. Machiavellin Ruhtinaan oppien mukaisesti valta säilyy niillä, jotka eliminoivat vastustajansa. Filosofian on muututtava konsulttisofistiikaksi säilyäkseen rahoituksen piirissä. Siihen suuntaan on ensimmäiset askelet otettu Suomessa. Valtion rahoista elantonsa saavat proletaaritutkijat eivät pian voi puolustaa uskottavuuttaan tutkimussuunnitelmilla, ellei niissä esiinny mitään sellaista, mikä olisi suoraan hyödynnettävissä taloudellisessa toiminnassa. Toinen puoli asiasta on konsulttisofistiikka, joka elää markkinaliberalistisen sanaston varassa lobaten sellaista poliittista ympäristöä, joka pyrkii säästämään valtion menoja. Näin leikkauslistalle pääsee varmaankin myös liian akateeminen filosofia kuten myös useimmat humanistiset alat (muinaisegypti, latina, kreikka, sanskritti jne.)