Kritiikki-kahvila "Estetiikka, politiikka ja kasvatus. Schillerin Kirjeitä ihmisen esteettisestä kasvatuksesta"; 8.11., Helsinki

Kritiikki-kahvila "Estetiikka, politiikka ja kasvatus. Friedrich Schillerin Kirjeitä ihmisen esteettisestä kasvatuksesta"

Perjantaina 8.11. klo 18.00–19.30 Tutkijaliiton ja t&e:n Kritiikki-kahvila Antikvariaatti Sofiassa (Vuorikatu 5, 00100 Helsinki)


Paneelissa keskustelevat Pirkko Holmberg, Esa Kirkkopelto ja Markku Lehtinen. Puheenjohtajana toimii Ari Korhonen.


Aiheesta:

Kun maailman sanotaan nykyään olevan niin eettisesti, poliittisesti kuin tiedollisestikin yhä pirstaleisempi, on tullut yleiseksi tavaksi vedota tiettyyn esteettiseen käsitystapaan. Vaikka viime vuosisadan totalitarististen poliittisten projektien muisto onkin pakottanut meidät arvioimaan estetiikan ja politiikan liittoa uudelleen, taide ja tietty esteettinen käsitystapa ovat yhäkin asemassa, jossa niihin liitetään toivo modernista sovituksesta.


Tämän tilanteen voi nähdä saksalaisen idealismin perintönä. Kun valistuksen projekti Ranskassa näytti Rein-joen takaa katsottuna johtavan suoraan hillittömään väkivaltaan, syntyi Saksassa ajatus kansan kasvattamisesta vapauteen. Valistuksen ajan jälkimainingeissa myös päädyttiin etsimään ratkaisua taiteesta ja yleisemmin ihmisen arvostelukyvystä tekijänä, joka voisi sovittaa valistuksen jättämän ristiriidan. Näistä kaikkein selvimmin politiikan, taiteen ja kasvatuksen välisen suhteen määrittää runoilija, näytelmäkirjailija ja filosofi Friedrich Schiller, jonka teos Kirjeitä ihmisen esteettisestä kasvatuksesta on tämän ohjelman johdonmukaisin muotoilu. Schillerin ajatuksena on, että taide ja esteettinen kasvatus voisivat tuottaa uudenlaisen inhimillisen kyvyn, joka välittäisi moraalilain ja luonnon välisen ristiriidan ilman päätymistä vallankumouksen tilaan.


On esitetty, että nykyinen käsityksemme siitä, miten taide ja politiikka suhtautuvat toisiinsa, on yhäkin velkaa Schillerille. Tiedollisen, eettisen ja yhteiskunnallisen vieraantumisen tilassa esteettinen arvosteleminen vaikuttaa yhäkin lupaavan mahdollisuutta saada ote asioista kokonaisuudessaan. Esimerkiksi Paul de Man on todennut, että mitä hyvänsä taiteen ja politiikan yhteydestä sanommekin ja miten hyvänsä näitä sanomisiamme oikeutamme, sanojen ja niiden oikeutusten takana olevat standardit ja arvot ”ovat schilleriläisiä enemmän kuin koskaan ja perustavanlaatuisella tavalla”.


Mitä tästä pitäisi ajatella? Olemmeko todella schilleriläisiä? Miten taiteen ja politiikan yhteys pitäisi käsittää? Avaako taide meille toiminnan ja muutoksen mahdollisuuden vai päinvastoin peittääkö se taakseen kaikkein polttavimmat kamppailut?


Tervetuloa keskustelemaan!


Lisätietoja tilaisuudesta ja tuoreesta suomennoksesta www.tutkijaliitto.fi sekä tutkijaliitto at helsinki.fi