Arvio Fr. W. Foersterin teoksesta "Valtiollinen siveys- ja kasvatusoppi"

Tekijät: Virkkunen Paavo
Julkaistu: 1922
Julkaistu filosofia.fi sivustolla: 17.05.2013

Paavo Virkkunen, Arvio Fr. W. Foersterin teoksesta "Valtiollinen siveys- ja kasvatusoppi".
Kasvatus ja koulu 4/1922. s. 164-165.


Julkaistu Filosofia.fi-portaalissa osana kokoelmaa:

Siveysoppi ja uskonnonopetus. Katsomus-, koulutus- ja kulttuuripoliittinen kiista 1900-luvun alussa. Toim. Tuukka Tomperi. Filosofia.fi, Eurooppalaisen filosofian seura ry, Tampere 2013. <http://filosofia.fi/siveysoppi>


Litterointi ja verkkoeditointi: Elina Halttunen-Riikonen, Miika Haverinen, Tuukka Tomperi.

***
Paavo Virkkunen -artikkeli wikipediassa: http://fi.wikipedia.org/wiki/Paavo_Virkkunen

Paavo Virkkunen


FR. W. FOERSTER’in Valtiollinen siveys- ja kasvatusoppi. Suomentanut Iisakki Laati. Ilmestynyt Werner Söderström O.-y:n kustannuksella kokoelmassa »Sivistys ja tiede». 672 sivua. Hinta nid. 45, sid. 55 mk.


Ilmoitettava suurteos, laajin Foersterin tähänastisessa kirjallisessa toiminnassa, ilmestyi alkukielellä v. 1918 enemmän kuin kolmikertaiseksi laajennettuna uudistuksena hänen v. 1912 ilmestyneestä »Kansalaisen valtiollinen kasvatus» nimisestä kirjastansa. Uudistus on sekä kooltaan että sisällykseltään suurenmoinen. Tekijä esittää tässä kirjassaan valtiollisen ja kasvatuksellisen katsantokantansa keskeiset kohdat. Teoksesta muodostuu todellinen hakemisto sille, joka haluaa perinpohjin tutustua Foersterin oppeihin: Samalla saa lukija tekijän johdatuksella tutustua nykyisen murrosajan .kannattaviin aatteisin ja niihin henkisiin voimiin, jotka panevat liikkeelle tulevaisuuden kehityksen.


Ken ennestään on Foersteriin tutustunut, löytää tässä suurteoksessa sekä vanhaa että uutta. Vanhaa on hänen taistelunsa sisällisten elämänarvojen puolesta, hänen pyrkimyksensä palauttaa kulttuurielämä ulkonaisista kysymyksistä sisäisiin, hänen todistelunsa, mihin umpikujiin älyperäisyyden palvominen ja teknillisen sivistyksen yksipuolinen ihannoiminen on ihmiskunnan johtanut. Nykyisenä vallankumousten ja murrosten aikana Foerster näkee ainoan pelastuksen siinä, että omantunnonkulttuuri jälleen saa ihmisissä vallan ja ihmiselämä uudelleen alkaa ottaa ohjeita sisältäpäin. Foersterin kasvatusoppi keskittyy näin ollen kysymyksiin luonteen voimistamisesta ja persoonallisuuden viljelemisestä.


Mutta eihän kasvatusta suoriteta ainoastaan lastenhoidon ja koulutoiminnan alalla. Kaikki ihmisten keskeinen vaikutus elämässä ja yhteiskunnassa on luonteeltaan kasvatuksellista. Näin ollen laajenevat kasvatukselliset kysymykset koskemaan sitä, miten ihmiselämän erilaisissa ja monenlaisissa suhteissa ihmiset voisivat suhtautua toisiinsa niin, että heidän keskinäiset kosketuksensa tuottaisivat sisällisesti vapauttavia ja lujittavia vaikutuksia molemminpuolisesti. Foersterin kirjan varsinainen uutuus on hänen voimakas, vakuuttava vaatimuksensa siveellisten elämänihanteiden noudattamisesta kansalaiselämässäkin ja kaikessa valtiollisessa toiminnassa. Kirjassaan Foerster tekee varsinaisen loppusuorituksensa tähän asti vallinneen ja toteutetun valtiopolitiikan kanssa. Hän ruoskii mahdollisimman ankarasti perinnäistä valtio-oppia,


164

 

 


joka on pyrkinyt irroittamaan politiikan siveyslaista. Hän asettaa tutkimuksensa esineeksi maailmanpolitiikan kokonaisuuden sen kaikkia huomattavia ilmauksia myöten. Foersterin teoksesta tulee täten opas, joka johtaa nykyaikaisen valtioelämän suuriin kysymyksiin ja näitä periaatteellisesti selvittelee. Selvittely suoritetaan syvästi kristillisessä hengessä.


Foersterin kirja on rikas näkökohdista, jotka usein yllättävät alkuperäisellä tuoreudellaan ja totuusvoimallaan. Kirjan lukee yleensä suurella nautinnolla ja sisällisellä antautumisella. Siihen henkiseen työhön, minkä monisatasivuisen kirjan henkinen omistaminen tietää, kannattaa omaksi sisälliseksi voimistumisekseen antautua. Foersterin valtiollinen siveys- ja kasvatusoppi on kaiken todellisen kansalaiskasvatuksen, on uuden ajan kansanvaltaisen kehityksen suuri ohjelmakirja.


Suomennos, joka ei ole ollut mikään helppo tehtävä, on huolella ja yleensä hyvin suoritettu. Joitakin väärinkäsityksiä ja epäonnistuneita käänteitä olen merkinnyt alkutekstiin verratessani.

 

165