Filosofian illat keväällä 2013, teemana "Kuolema"; 13.2. sekä 13.3., Tampere

Filosofian illat keväällä 2013: Kuolema
 
Tampereen pääkirjasto Metso, Pietilä-sali klo 18.00–19:30
 
Kevään teemana on elämän vääjäämätön vastinpari ja vastakohta, filosofisista ongelmista suurimmaksikin kutsuttu.

Alustusten myötä tutustutaan kuolemaa koskevien käsitysten ja tapojen historiaan Suomessa sekä pohditaan kuoleman välttelyyn eli elämän pidentämiseen liittyviä filosofisia ja eettisiä ongelmia.

Esitykset: 

Ke 13.2. 18.00-19.30 Pietilä-sali
Tietokirjailija Heikki Lehikoinen: ”Kuoleman kulttuurihistoriaa Suomessa”
(Lehikoinen on kirjoittanut vuonna 2011 julkaistun kirjan Katkera manalan kannu: Kuoleman kulttuurihistoria Suomessa)

Ke 13.3. 18.00-19.30 Pietilä-sali
Tutkija Rosa Rantanen: ”Ikuisen elämän filosofinen ongelma”
(Rantanen valmistelee Turun yliopistoon väitöskirjaa elämän huomattavaan pidentämiseen liittyvistä eettisistä kysymyksistä.)

 
Tervetuloa!
Järj. Tampereen kaupunginkirjasto ja filosofinen aikakauslehti niin & näin.


Jonathan Swift ja kuolemattomuus
10.04.2013
Tähän äskettäiseen Rosa Rantasen ”Ikuisen elämän filosofinen ongelma” -luentoon liittyen muistui mieleeni Jonathan Swiftin (1667-1745) klassikkoteos "Gulliverin retket" 1720-luvun alkupuolelta. Siinä on kohta, joka käsittelee samoja teemoja kuin mistä Rosa Rantanen ymmärtääkseni on tutkimusta tekemässä. Jos ihminen voisi elää tuhatvuotiaaksi, siitä seuraisi filosofisesti varsin mielenkiintoisia ongelmia, joita Swift tuo teoksessaan esille. Näin Swift kuvailee ns. struldbrugeja, kuolemattomia ihmisiä: -"Äärimmäisen korkean iän raihnautta lukuun ottamatta heissä oli vielä eräänlainen sanoin kuvaamaton aavemaisuus, joka lisääntyi heidän vanhentuessaan, ja minä osasin puolesta tusinasta pian erottaa vanhimman, vaikka iän ero oli vain pari vuosisataa." -"Koska tämän maan kieli on lakkaamattoman muuttumisen alainen, eivät tietyn aikakauden struldbrugit ymmärrä toisesta aikakaudesta polveutuvia heimolaisiansa eivätkä osaa kahdensadan vuoden kulutua keskustella -- kuolevaisten naapuriensa kanssa." Tämä kuolemattomien, mutta alati ikääntyvien ihmisten teema löytyy kirjan kolmannen osan kymmenennestä luvusta. Mielestäni "Gulliverin retkiä" tunnetaan yleisesti ottaen aika heikosti, lähinnä se mielletään lastenkirjaksi ja yleensä muistetaan vain kirjan alkupuoli, jossa liikutaan lilliputtien maassa. Teos on kuitenkin täynnä muitakin hienoja aiheita. Toivottavasti tämä kirjavinkki päätyisi nyt tätä kautta jotenkin Rosan tietoon, ellei hän olekin jo Swiftin tekstiin tutkimusta tehdessään törmännyt.