Demokratia ja omat mielipiteet

Presidentinvaalikeskusteluissa Timo Soini on korostanut useaan otteeseen, että kenenkään mielipide ei ole väärä, jos se on hänen omansa. Lähtöjään tämä kuulostaa mukavalta ja vastaansanomattomalta näkemykseltä. Jokaisella on oikeus omaan mielipiteeseen. Soini onkin käyttänyt tätä lausumaa keskusteluissa taitavasti kuvatakseen perussuomalaisten kannattajia väärinymmärrettynä ja vainottunakin joukkona.

Soinin vastakritiikki ei olekaan tuulesta temmattu. Tiettyjen perussuomalaisten riveissä toimivien aktiivien touhut ovat saaneet aikaan moraalipaniikkia, ja perusteltu kritiikki heitä kohtaan tahtoo pursuta yli äyräiden koskettamaan ketä tahansa perussuomalaista. Ei vaadita ruudinkeksijää ymmärtämään, että huitova kritiikki on omiaan vahvistamaan yhteisyydentuntoa myös siellä, missä olisi aitoja mielipide-eroja. Huolimaton perussuomalaisten kritiikki voi siis kääntyä itseään vastaan. Soinin retorinen johtopäätös ”oma mielipide ei voi olla väärä” hyppää kuitenkin yli laidan toisella tavalla.

Rinnastetaan se toiseen perussuomalaisten aivoriihen oivallukseen, joka on uudelleenlämmitetty klassikko sananvapaus- ja suvaitsevaisuuskeskustelusta ympäri maailman. Esimerkiksi Soini on usein valittanut, että hänen abortti- tai seksuaalisuuskantojensa kritiikki on osoitus suvaitsemattomuudesta, samoin kuin perussuomalaisen ”maahanmuuttokriittisyyden” kritiikki. ”Suvaitsevaiston fasismi ja darvinismi kukkivat”, kuten hän totesi blogissaan 3. tammikuuta. Toisia ihmisiä kritisoivat kannatkin ovat ”omia mielipiteitä”, joita ei saa kutsua vääriksi suoralta kädeltä. Näin Soini kuvaa itsensä demokratian ja vapauden puolustajaksi ja syyttää muita niiden loukkaamisesta.

Tätä lausumaa on kuitenkin vaikea pukea yhtä pehmoisenmukavaan asuun kuin alussa mainittua omien mielipiteiden puolustusta. Siksi kannan ongelmat ovatkin selvemmät. Poliittiset mielipiteet eivät voi olla koskemattomia ja muuttumattomia, vaan niihin kuuluu kiistely ja koettelu. Kyllähän ihmisten tulisi muuttua elämänsä aikana, niin ihmissuhteissaan ja kasvatuksensa aikana kuin yhteiskuntaan osallistuessaankin. Politiikka ei ole vain mielipiteiden nokittelua.

Ja tietysti jos mielipiteeseen kuuluu, että toiset ihmiset ovat alempiarvoisia, sillä on hankalat seuraukset sen kannalta, miten yhteiskunnassa edes voidaan elää. Kun ei suvaita ominaisuuksia, joille ihmiset eivät voi mitään (toisin kuin vaikka poliittisia mielipiteitä), ollaan vaarallisella alueella. Kaikkien ihmisten arvoa korostavan Soinin luulisi tämän hyväksyvän, mutta silti hän puolustaa kaikkien mielipiteiden oikeellisuutta.

Mutta tämä kritiikki ei liene Soinille kovin merkityksellistä. Perussuomalaiset ovat strategiassaan ymmärtäneet hyvin politiikan any publicity -puolen: tärkeintä on pitää huomio itsessä ja hallita keskustelua. Vaikka keskeiset kannat ammuttaisiin täyteen reikiä, kritiikin kohteenakin perussuomalaiset säilyttävät huomioarvonsa. Tässä vaiheessa se vaikuttaa olevan tärkeintä, kun asema suurena puolueena halutaan vakiinnuttaa. Soini totesikin Neloskanavan järjestämässä keskustelussa Pekka Haaviston kanssa, että joukot oppivat ajan myötä käyttäytymään kunnolla.

Valittaminen toisten suvaitsemattomuudesta osuu myös hyvin nykytilanteeseen. Jos on ihmisryhmiä, jotka kokevat, että heidän maailmankuvansa on ollut piilossa tai ”kielletty”, poliittisen korrektiuden peittämää, tällaiset kannanotot vetoavat heidän loukkauksen tunteisiinsa. Johdonmukaisuus ei ole tärkeintä vaan toisten löytäminen. Soinin mainittu blogiteksti osuu näihin tuntoihin taitavasti:

”Älä unohda epäonnistunutta ihmistä. He haluavat olla mukana, kunhan kokevat kelpaavansa. Siinä oli suvaitsevaisuusoppia selvällä suomella sanottuna. Ihmiselämä on pyhä. Elettävä se on – jokainen elämä. Ja sillä on luovuttamaton arvonsa.”

Tässä on taiten taottu yhteen ”suvaitsevaiston” kritiikki, omien mielipiteiden oikeus ja ihmisarvo. Mutta mitä tällainen kanta tarkoittaa lopulta politiikalle? Kannatettavalta kuulostavan pienen ihmisen puolustuksen rinnalle on liitetty näkemys politiikasta, joka on vastuuton minkä tahansa puolueen johtajalta.

Kannanotoissaan Soini nimittäin lopulta vastustaa kriittistä keskustelua. Perussuomalainen retoriikka maalaa kuvan omista näkemyksistä puhtaina ja alkuperäisinä ja vaatii niiden täydellistä loukkaamattomuutta. Ihmiset ovat siten joukossakin mielipiteineen yksin. Puoluekaan ei ole mielipiteitä muuntava ja kasvattava yhteisö – miten se voisi olla, jos jokaisen mielipide on oikea? – vaan pelkkä mielipiteitä puolustava elin. Tällainen puolue tai kansanliike ei voi kehittää omaa ääntä.

Demokratia ei tarkoita sitä, että kaikki mielipiteet ovat yhtä hyviä, ja että kaikkien tulee antaa kukkia. Se tarkoittaa, että mielipiteitä ei saa tukahduttaa väkivalloin, eikä valtiovalta saa hallita niitä.

Jokaisella on oikeus ja vapaus omiin mielipiteisiinsä. Mutta vaikka mielipiteeseen on oikeus, se ei ole automaattisesti oikea. Kuka tahansa ymmärtää, että nämä ovat kaksi eri asiaa. Demokratiaan vapauden kumppanina – itse asiassa kaikkeen elämään –kuuluu, että mielipiteitä pyritään muuttamaan, toisiin koitetaan vaikuttaa. Miksi?

Koska politiikkaan täytyy kuulua ajatus, että toisilla on vääriä mielipiteitä, joiden halutaan muuttuvan. Politiikka on kamppailua näkemysten välillä, kamppailua ihmisten kannatuksesta. Näinhän on oltava: muutoin se kutistuisi vain valmiiden jääräpäisten eturyhmien väliseksi kädenväännöksi, jossa ei opita, muututa eikä kasveta. Maailma muuttuisi, mutta näkemykset siitä eivät.

Yhteiskunnissa on aina ristiriitoja, niin näkyviä kuin piileviäkin. Demokraattisen politiikan tarkoituksena on ratkoa niitä rauhanomaisesti ja antaa kaikille mahdollisuus vaikuttaa asioihin. Demokraattinen politiikka joutuu myös aina kamppailemaan asioita vastaan, jotka estävät tätä, esimerkiksi kasvavia luokkaeroja, julkisen keskustelun monopoleja tai sukupuolten, etnisten tai uskonnollisten ryhmien välisiä oikeuksien eroja. Demokraattinen yhteiskunta ei synny vain äänestysmenetelmistä ja edustamisen tavoista, vaan se pitää synnyttää, kipeästikin, vapauden, demokraattisten käytäntöjen ja tasa-arvon kolmiyhteydessä.

Ja täytyy muistaa, että tämä ei vie väistämättä rauhaisaan lintukotoon. Se vain takaa, että yhteiskunnallisia konflikteja ei ratkaista väkivalloin.

Demokratiassa on siis olennaista, että mielipiteet joutuvat koetukselle. Jotkut niistä pääsevät valtaan, mutta on tärkeää, että pelin säännöt eivät tue mitään valmiiksi (esimerkiksi taloudellisen tietämyksen haastaminen on tärkeää, ettei asiantuntijatietoon voida vedota vailla kriittistä keskustelua). Valittaminen kritiikistä ylipäänsä on siis lähtökohtaisesti epädemokraattinen näkökulma. Kritiikin tavoista ja sisällöistä sopiikin valittaa.

Mutta keskustelua ja kiistelyä ei pidä vastustaa. Niiden puutteesta kärsisi koko suomalainen poliittinen keskustelu. Tällaisesta ylimalkaisesta mielipiteiden puolustamisesta seuraa vain arvojen teatteria, jossa roolit ja näyttelijät ovat valmiita.

 

Ville Lähde

 

 

maicco
17.02.2012
Soinin reaktiot joihinkin hyökkäyksiin ovat lähinnä psykologisia puolustusreaktioita. Se on hänen luonne tänään. Näin hänet eräässä vaalipaneelissa ja kun hänen mielipiteensä ei saanut kannatusta yleisössä, vaikka "omia" oli joukossa, hän reagoi siihen (ehkä hiukan lupsakasti kyllä). Se on hän. Hänen reaktionsa eivät luo poliittisia linjauksia, kun eivät kaikki mielipiteetkään saaneet kannatusta yleisössä. Ihmiset päättävät mitä "ostavat". Soini varmasti tietää sen.

"Oma mielipide on oikea, koska se on oma."

Tässä on se viisaus, että ihminen ei omaksu mielipiteitä, joita ei oikeasti ymmärrä. Jokainen kulkee ymmärryksen tiellään omaa vauhtiaan ja jokaisen askeleen. Ilman sitä perusta ei ole kestävä. Kannattaa olla siis rehellinen itselleen ja todeta mitä ymmärtää. Itse arvostan vähemmän koulutettuja siitä, että kehtaavat olla jotain mieltä ja sanoa sen. Ei teeskentelyä, eikä hurskastelua. Se on ainoa kestävä tie. Siitä syntyy keskustelu ja siitä kehitys.

Suvaitsevaiston kritiikille on sijaa. Jo vuosia on maahanmuuttokeskustelu ollut vireää, mutta edelleen siellä täällä suvaitsevaiset kysyvät, että mitä te valitatte, mikä teidän ongelmanne on? Se jo kertoo riittävästi, ettei ole halua kuunnella. Tässä(kin) suhteessa Haavisto oli viisas, kun kehotti kuuntelemaan perussuomalaisia. Perusongelma on ollut, että monissa "suvisten" mielissä asioiden kritiikki on väännetty ihmisten kritisoimiseksi (vihaksi). On totta, että mielipiteiden kypsyys vaihtelee, mutta... kuten yllä kuvasin, kukin kulkee tietään.

Koko ajan edessämme on ollut yksinkertainen totuus siitä, että rasismiksi väitetty on vihaa ja vihastusta. Sille taas on väitetty syyksi jotain ihmisvihaista aatetta, jota ei tosin missään opeteta. Väitteessä on tainnut olla kyse asioiden kritiikin kiertämisestä. Pako.

En myöskään voi olla näkemättä vihervasemmistolaisissa piireissä ylimielisyyttä rahvasta kohtaan, jonka kasvoiksi perussuomalaiset nousivat. Edellä mainituissa piireissä on tärkeää olla oikeanlainen. Sellainen kuin on opetettu. On ehkä kielletty itseltä rahvaanomaisia taipumuksia, minkä kiellon seurauksena on "epäpyhän" taipumuksen projisointi perussuomalaisiin. Silloin ei tunteetta säily itsensä kieltäjä ja oireiksi nousevat ylimielisyys sekä leimaaminen. Siitä vaan. Ilmatilaa riittää.
Vp
16.01.2012
"Kannanotoissaan Soini nimittäin lopulta vastustaa kriittistä keskustelua". Ai missä kannanotoissa? Muuten kyllä hyvää pohdintaa.
mmh
14.01.2012
Soini tuskin on relativisti. Yritän esittää vähän konkretiaa ja käytäntöä siitä mitä ja mihin Soini pureutuu sanonnallaan "mielipide ei voi olla väärä". Sehän on sanonta. Voiko ihmistä epä-älyllistää, koska hänen sanontansa on epälooginen? Kolme erilaista mielipidettä ihmisarvosta: 1. Ihmisarvo alkaa hedelmöityksestä 2. Ihmisarvo alkaa syntymästä 3. Ihmisarvoa ei ole, vaan se on kulttuurillinen konstruktio 1. Soini 2. Lipponen (?) 3. Halla-aho. Se, joka pystyy oikeelliseksi perustelemaan yhdenkään näistä mielipiteistä, on mielestäni ansainnut nobelin. Kirjoittaja perää keskustelua ja kiistelyä asiasta. Miten ihmeessä kiistelet mielipideasiasta, josta ei voi esittää minkäänlaista faktaa? Lipponen on pitänyt väärinä sekä Soinin, että Halla-ahon mielipidettä ihmisarvosta, jotka ovat täystin päinvastaiset. Tähän saumaan iskee Soinin kritiikki suvaitsevaiston fasismista. Huom. Soini ei ole relativisti, vaan käsittääkseni ylipäänsä ajattelee olevan vain yksi totuus. Tällöin Soini ei todellakaan kirjaimellisesti tarkoita mitä sanoo kaikkien mielipiteiden oikeellisuudesta. Se on itseasiassa niin ilmiselvää, että on varsin outoa lähteä edes miettimään sanonnan logiikkaa muuta kuin sen retorisen vaikutuksen kannalta.
Taito Mikkonen
13.01.2012
Uskaltamatta ja haluamatta väittää Lähdettä vastaan mietiskelen. On melkoinen määrä mielipideasioita, joita on mahdoton todistaa oikeiksi tai vääriksi. Tavallinen sellainen aihe on maahanmuutto. Maahanmuuttokriitikoiden mielipiteitä on mielipiteeni mukaan pidetty väärinä. Tämän huomioon ottaen Soinin nurinaan on syytä. Minä olen esittänyt mielipiteeni, että Suomen väkilukua ei pidä kasvattaa eikä siitä syystä tule ottaa tai ei ainakaan tule edistää maahamme muuttamista. Käsitykseni mukaan tästä syystä minun on sanottu olevan rasisti. Se on mielestäni väärä käsitys minun mielipiteestäni. Eräät jopa väittävät minulle vastaan sanoessani mielipiteeni. Sanovat minun olevan muuta mieltä kuin mitä minä itse koen olevani.