Monimuotoinen mimesis | 15.-16.5.2008 Tieteiden talo, Helsinki

MONIMUOTOINEN MIMESIS

15.-16.5.2008. Tieteiden talo, Kirkkokatu 6, Helsinki.

CALL FOR PAPERS

Kirjallisuudentutkijain Seura ja Kirjallisuudentutkimuksen valtakunnallinen
tutkijakoulu järjestävät yhteistyössä seminaarin Monimuotoinen mimesis
15.-16. toukokuuta 2008.

Mimesiksen käsite esiintyy toistuvasti kirjallisuuden ja sen tutkimuksen,
retoriikan ja filosofian risteyskohdissa. Kutsummekin alan tutkijoita,
opettajia, asiantuntijoita ja opiskelijoita pohtimaan, mitä käsite mimesis
pitää sisällään. Millaisia merkityksiä se on eri aikoina ja erilaisissa
tutkimusparadigmoissa saanut? Onko mimesiksen käsite yhä ajankohtainen?

Seminaarin pääpuhujat ovat professori Stephen Halliwell (University of St
Andrews, UK), dosentti Anders Olsson (Stockholms Universitet, Ruotsi),
professori Lea Rojola (Turun yliopisto) ja professori Erkki Vainikkala
(Jyväskylän yliopisto).

Seminaarissa järjestetään kahdeksan työryhmää, joissa pohditaan mimesiksen
käsitettä eri tutkimusalueiden ja lajien käytännöissä. Pyydämmekin
halukkaita lähettämään esitelmäabstraktinsa 31. joulukuuta 2007 mennessä
työryhmien vetäjille sähköpostilla (n. ½ liuskaa). Työryhmät ja vetäjät ovat:

(1) MIMESIS TAITEIDENVÄLISISSÄ SUHTEISSA

Leena Kaunonen (leena.kaunonen(at)helsinki.fi)

Sektiossa voidaan käsitellä eri taiteenlajien välistä mimesistä. Kyseeseen
voivat tulla esim. sanan ja musiikin välinen suhde, esim. libretto ja
ooppera, tai muu musiikkiteos.
Tervetulleita ovat myös kuvan ja sanan välistä suhdetta tarkastelevat
esitykset. Kuva käsitetään tässä laaja-alaisesti kuvalliseen esittämiseen
viittaavana terminä. Mahdollisina vaihtoehtoina ovat keskittyminen
ekphrastiseen tutkimukseen tai johonkin muuhun mimeettiseen suhteeseen
kirjallisten tekstien ja vaikkapa maalaustaiteen, grafiikan, sarjakuvan,
ideogrammien jne. välillä.
Esitelmät, jotka käsittelevät kirjallisten tekstien ja myös muiden
taiteenlajien (esim. elokuva, videotaide) välistä mimeettisyyttä, ovat myös
tervetulleita.

Esimerkkejä mahdollisista esitelmien aiheista:

- Sanan ja musiikin suhde
- Kuvan ja sanan välinen tutkimus
- Kuvataide ja runous
- Ekfrasis visuaalisen representaatioiden eri lajeissa
- Kirjallisten tekstien filmiversiot

(2) MIMESIS JA ANTI-MIMESIS

Mika Hallila (mika.hallila(at)joensuu.fi)
Markku Lehtimäki (markku.lehtimaki(at)uta.fi)

Romaania ja kertomusta yleensä pidetään pääasiassa mimeettisenä
esitysmuotona. Perinteisissä muodoissaan ne esiintyvät (fiktiivisen)
todellisuuden representaatioina, vaikka kysymys on yhtälailla myös
mimeettisen illuusion luomisesta kielellisin ja kerronnallisin keinoin.
Esimerkiksi Monika Fludernik on esittänyt, että yhtäältä erilaisissa
kokeellisissa, metafiktiivisissä ja postmodernistisissa fiktioissa
korostuvat ei-representationaaliset ja antimimeettiset keinot. Toisaalta
Fludernikin mukaan lukija kuitenkin pyrkii merkityksellistämään kokeellisia
fiktioita sijoittamalla ne kognitiivisiin havainnon ja toiminnan kehyksiin,
jotka ovat yhteydessä mimeettisyyteen. Yksi versio tästä ”luonnollistavasta”
lukutavasta voisi olla antimimeettisen tekstin lukeminen mimeettisenä
kertomuksena.

Työryhmään toivotaan alustuksia, jotka käsittelevät mimeettisyyden ja
representaation problematisoitumista kirjallisuudessa erityisesti
kertomuksen teorian ja romaanin poetiikan näkökulmasta. Esimerkiksi
postmodernistista romaania ja metafiktiota tai yhtä lailla nykyrealismin
esittämisen problematiikkaa koskevat esitelmät sopivat työryhmässä
esitettäviksi alustuksiksi. Työryhmässä keskustellaan esimerkiksi siitä,
millä tavalla kokeellisissa (post)modernistisissa romaaneissa on yhdistetty
kokeellisuutta ja realismia. Ovatko mimesis ja metafiktio toisensa
poissulkevia vai voivatko ne olla myös toistensa kanssa tekemisissä? Onko
anti-mimesis ylipäätään mahdollinen vai onko kirjallisuus aina mimeettistä?

- mimeettisyyden ja representaation problematisoituminen kirjallisuudessa,
erityisesti romaanissa
- postmodernismi, metafiktio, nykyrealismi ja esittämisen problematiikka
- onko anti-mimesis mahdollinen?

(3) FILOSOFINEN, KIRJALLINEN JA POLIITTINEN MIMESIS

Heikki Kujansivu (heikki.kujansivu(at)uta.fi)
Jukka Mikkonen (jukka.mikkonen(at)uta.fi)

Mimesiksen käsite nimeää suhteen kahden asian tai toiminnan välillä. Alun
perin eli Platonin ja Aristoteleen ajattelussa käsite kietoi kirjallisuutta
ja taidetta koskevan keskustelun yhteen filosofian, kasvatuksen ja
politiikan diskurssien kanssa. Historian saatossa – ja etenkin modernin
ajattelun myötä – nämä diskurssit ovat erkaantuneet toisistaan ilman että
mimesis (käännöksineen) olisi menettänyt merkitystään. Viime aikojen
kirjallisuudenfilosofisessa keskustelussa mimesiksen fiktiivisenä maailman
mallintamisena on esimerkiksi nähty vastaavan kirjallisuuden tiedollisesta
sisällöstä ja fiktiivisten puheaktien jäljittelevän mimeettisesti todellisia
puheakteja. Työryhmässä keskitytään pohtimaan, mitä mimesis kulloisessakin
kontekstissaan on, millaisen suhteen mimesiksen käsite nimeää ja mihin
kaikkeen tämä suhde kirjallisuuden kytkee. Työryhmään toivotaan näihin
kysymyksiin jollain tavoin vastaavia puheenvuoroja. Esitelmien näkökulma voi
olla kirjallisuustieteellinen tai filosofinen. Esitelmien toivotaan
hyödyntävän kirjallisia ja/tai muita esimerkkejä, mutta niiden pääpainon
tulisi olla teoreettisessa näkemyksessä.

Mahdollisia esitelmän aiheita:
- Mitä mimesis on kontekstissa x? Miten mimeettinen suhde rakentuu siinä ja
mikä suhde tällä rakentumisella on yleisiin/perinteisiin mimesiskäsityksiin?
- Mallintaako kirjallisuus mimeettisesti maailmaa? Tuottaako tämä
mallintaminen kirjallisuuden tiedollisen sisällön? Ja mitä mallintamisella
tässä tarkoitetaan?
- Jäljittelevätkö fiktiiviset puheaktit todellisia puheakteja? Millaista
tämä jäljittely on ja mikä suhde sillä on fiktion totuuteen?
- Mikä rooli (kirjallisella) mimesiksellä on kasvamisessa/kasvatuksessa?
- Mikä tekee mimesiksestä poliittista tai politiikasta mimeettistä? Mikä
rooli kirjallisuudella tässä on?

(4) TYYLI JA MIMESIS

Sari Kivistö (sari.kivisto(at)helsinki.fi)
Sanna Nyqvist (sanna.nyqvist(at)helsinki.fi)

Onko tyylin käsite vanhentunut analyyttisenä työkaluna tai tutkimuskohteena?
Tyylin käsite vie helposti ajatukset perinteiseen tyylintutkimukseen, missä
teksti puretaan korosteisiksi kielellisiksi ja rakenteellisiksi piirteiksi,
esimerkiksi kielikuviksi, aikamuodoiksi ja sanavalinnoiksi. Tällainen
atomistinen, tekstin yksityiskohtiin ja tunnuspiirteisiin paneutuva
tutkimusasenne näyttäytyy vastakkaisena kirjallisuudentutkimuksessa
vallitsevalle tulkintaa ja tekstin kokonaisuutta painottavalle
lähestymistavalle.

Tyylintutkimusta onkin toisinaan kritisoitu liian formalistisena
lähestymistapana. Kuitenkin jo klassisessa poetiikassa ja retoriikassa
ymmärrettiin, ettei tyyli ole vain tapa koristella tai ilmaista tietty
sisältö, vaan kieleen ja näkökulmaan erottamattomasti kuuluva, havaintoa,
ajattelua ja esittämistä jäsentävä ominaisuus. Teoksen sisällön ja muodon
erillisyyttä on toistuvasti problematisoitu myös myöhemmin.

Tässä työpajassa haluamme tuoda esille laajemman näkökulman tyyliin ja
kysyä, miten tyyliä on nyt mielekästä tutkia. Nähdäksemme tyyliä on
mahdollista tarkastella kirjallisena kattokäsitteenä, jota leimaa
monimuotoisuus ja viimekätinen määrittelemättömyys. Tyyli on kimppu tai
verkosto piirteitä, joista representaatio rakentuu. Kuvauksen kohde
muotoutuu paljolti juuri tyylissä, mutta tämä ei välttämättä tarkoita
antimimeettisyyttä. Tyylin, kielen ja representaation monimuotoista
yhteispeliä kuvastaa esimerkiksi Aristoteleen tragediakäsitys: tragedia
jäljittelee ihmisen tyypillistä toimintaa mutta toisaalta jäljittelyn
mahdollistaa juuri kielellisesti muotoutunut käsitys tuosta toiminnasta.

Toivotamme työpajaan tervetulleiksi esityksiä, jotka liittyvät esimerkiksi
seuraaviin teemoihin:

- Teosanalyysit, joissa tarkastellaan tyyliä mimesiksen tai representaation
keskeisenä elementtinä
- Intertekstuaalisen tyylin ja mimesiksen suhde
- Tyylin ja mimesiksen suhteiden problematisointi
- Tyylin teoria
- Tyylikäsitteen tai -käsitteiden historia
- Tyyli ja kääntäminen

(5) LUONTO JA MIMESIS

Toni Lahtinen (Toni.Lahtinen(at)uta.fi)
Karoliina Lummaa (sakalu(at)utu.fi)


Mimesiksellä tarkoitetaan yleisesti todellisuuden esittämistä tai
jäljittelyä kaunokirjallisuudessa. Usein mimesiksen käsitteestä puhutaan
tyylin yhteydessä, mutta se liittyy myös tekstin temaattisiin piirteisiin.
Todellisuuden esittämiseen vaikuttavat ontologiset, epistemologiset ja
ideologiset taustaoletukset tekevät mimesiksestä myös poliittisen käsitteen,
kuten viimeaikaisessa mimesis-tutkimuksessa on huomautettu.

Ekokriittisessä tutkimuksessa aktuaalista todellisuutta pidetään
kaunokirjallisten luontoesitysten perustana, mutta toisaalta luonnon
esittämiseen suhtaudutaan monella tavalla kriittisesti. On esimerkiksi
kysytty, millaisia luontoa koskevia taustaoletuksia esityksiin sisältyy ja
onko luontoa ylipäätään mahdollista esittää? Mimesiksen käsitettä sekä sen
poliittisia ulottuvuuksia onkin kiinnostavaa soveltaa ja arvioida
fiktiivisten luontoesitysten tutkimuksen kehyksessä.

- Luonto ja mimesis -työryhmän tarkoituksena on pohtia luonnon fiktiivistä
esittämistä erilaisissa teksteissä.
- Millaisin keinoin luontoa esitetään tai jäljitellään?
- Millaisia tiedollisia, esteettisiä tai ympäristöeettisiä kysymyksiä
luonnon esittämiseen ja jäljittelemiseen liittyy?
- Miten mimesiksen ja luonnon käsitteet suhteutuvat toisiinsa?

(6) MIMESIS JA REALISMI

Milla Peltonen: milpel(at)utu.fi
Riikka Rossi: riikka.rossi(at)helsinki.fi

Mimesis ja realismi ovat perustavalla tavalla toisiinsa liittyviä
käsitteitä. Klassinen näkemys mimesiksestä todellisuuden esittämisenä
voidaan ymmärtää Erich Auerbachin klassikkotutkimuksen Mimesis (1946)
hengessä ajattomaksi realismiksi, eri kirjallisuuden lajit ja aikakaudet
ylittäväksi todellisuudenkuvauksen tyyliksi. Roland Barthesin, Philippe
Hamonin ja Michael Riffaterren edustama realismin teoria hylkää perinteiseen
mimesiskäsitykseen sisältyvän referentiaalisuuden ja ajatuksen tekstin
suorasta ”heijastus-” tai viittaussuhteesta todellisuuteen. Moderni
realismin teoria kytkeytyy käsitykseen mimesiksestä ”poiesiksena”, joka
pyrkii kielelliselle ja intertekstuaaliselle jäljittelylle perustuvan toden
illuusion ja totuudellisen maailman luomiseen.

Mimesis ja realismi- työryhmässä pureudutaan realismin ja mimesiksen
kytkökseen ja teoreettiseen yhteenkietoutuneisuuteen sekä käsitteinä että
kirjallisina käytäntöinä ja tutkitaan realistisen mimesiksen
historiallisuutta. Työryhmässä pohditaan seuraavia kysymyksiä:

- Millaista mimesiksen perintöä realismi kantaa mukanaan ja miten se ilmenee
realismin teorioissa?
- Miten realismin teoria ja yksittäiset teokset kohtaavat - mitä
mimeettisyys yksittäisten teosten yhteydessä tarkoittaa?
- Miten realistinen ”toden illuusio” tuotetaan ja mitkä diskurssit ja
käytänteet kytkeytyvät toden tuottamiseen?
- Miten taideteoksen ja todellisuuden välinen suhde tulisi ymmärtää
realistisessa teoksessa?
- Onko realistisella mimesiksellä erityisasema 1800-luvun kirjallisuudessa?
Mikä on realistisen mimesiksen rooli tämän jälkeen?

(7) KIRJALLISUUS, SUKUPUOLI JA MIMESIS

KIRJALLISUUS, SUKUPUOLI JA MIMESIS

Viola Capkova (viocap(at)utu.fi)
Elsi Hyttinen (elshyt(at)utu.fi)

Mimesiksen käsitteellä on keskeinen sija monissa feministissä teorioissa.
Ranskalaiselle Luce Irigaraylle mimesis tarkoittaa strategista erolla
toistamista. Anglo-amerikkalaisissa teoreettisissa keskusteluissa painottuu
usein Judith Butlerin muotoilema ajatus sukupuolen rakentumisesta
jäljittelynä vailla alkuperää. Työryhmässä pohditaan toisaalta näitä ja
muita tapoja, joilla feministinen teoria on hyödyntänyt mimesiksen
käsitettä, toisaalta sitä, mitä nämä keskustelut merkitsevät feministiselle
kirjallisuudentutkimukselle.

Työryhmään toivotaan esityksiä, joissa käsitellään mimesis-käsitteen
ympärillä käytyä feminististä keskustelua. Myös yksittäiset
tapaustutkimukset ovat tervetulleita. Esitykset voivat rakentua esimerkiksi
seuraavien kysymysten ympärille:

- Miten mimesis-käsitteen feministinen teoretisointi on vaikuttanut
feministisiin identiteettikeskusteluihin?
- Miten feministinen kirjallisuudentutkimus on käyttänyt ja kehitellyt
mimesis-käsitettä?
- Kuinka mimesistä on teoretisoitu eron käsitteen yhteydessä?
- Mikä merkitys mimesis-käsitteellä on ollut feministisissä estetiikkaa ja
politiikkaa koskevissa debaateissa - miten mimesis ja subversiivisuus
liittyvät yhteen?
- Millä tavoin mimesiksen ja tekijyyden teoretisoinnit ovat vaikuttaneet
toisiinsa feministisissä tutkimuksissa?
- Kuinka feministiset mimesiksen käsitettä hyödyntävät teoriat ovat
sovellettavissa yksittäisten kirjallisten teosten tai ilmiöiden analysointiin?


(8) LYRIIKKA JA MIMESIS

Vesa Haapala (vesa.haapala(at)helsinki.fi)
Sanna Turoma (sanna.turoma(at)helsinki.fi)

Antiikissa lyriikka oli kiinteässä yhteydessä lauluun, musiikkiin, tanssiin
ja eleisiin, joilla kaikilla oli jokin todellisuuden jäljittelyyn liittyvä
tehtävä. Varsinkin romantiikasta lähtien lyriikka on nähty ajatusten ja
tunteiden ilmaisijana mutta myös kieleen itseensä kohdistuvana
kirjoittamisen lajina. Jos lyriikassa mimesiksellä (jäljittelyllä,
taiteellisella luomisella) on jokin sija, se näyttäisi liittyvän ennen
kaikkea ajatuksiin ja ideoihin, tunteiden, mielentilojen ja tuntemisen
muotoihin, mutta myös kielellisiin malleihin ja runouden omaan traditioon.
Useat modernit lyriikan teoreetikot ovat painottaneet lajin
”epämimeettisyyttä” ja erityistä kirjallisuudellisuutta. Venäläiset
formalistit, Tynjanov, Riffaterre ja muut ovat esittäneet, että lyriikka
rikkoo referentiaalisuuden illuusion jo lähtökohtaisesti. Runoudessa on sitä
vastoin olennaista sanojen suhde toisiin sanoihin ja toisiin teksteihin.
Tämä herättää kysymykset lyriikan mimeettisyyden erityisestä
intertekstuaalisesta luonteesta: onko lyriikkaa ajateltava ennen kaikkea
tyylittelyn, jäljittelyn, imitaation ja pastissin käsittein ja mikä on
lyriikan referenssikenttä?

Haastamme työryhmään osallistujat pohtimaan mimesis-käsitteen merkitystä ja
käyttöarvoa runouden tutkimuksessa. Kysymykset voivat liikkua mm.
seuraavilla alueilla:

- Miten runouden mimeettisyys on ymmärrettävä: mitä se on ja mihin
mimeettisyys kohdistuu?
- Miten lyriikan mimeettisyys liittyy intertekstuaalisuuteen ja eri lajeihin?
- Millaisin keinoin runous esittää, jäljittelee, luo tilaa ja paikkaa?
- Voimmeko hahmottaa lyriikan mimesistä klassisten määritelmien (Platonin
ideaoppi, Aristoteleen juoneen painottuva tragediateoria) avulla?
- Tapaustutkimukset, joissa pohditaan lyriikan mimeettisyyden ilmenemiä
(voivatko kuvat jäljitellä, voiko äänteellisyydellä tai rytmillä olla
mimeettisiä tehtäviä?)


(9) MUUT EHDOTUKSET

Mikäli sinulla on mimesisaiheinen esitelmäehdotus, joka ei sovi mihinkään
edellisistä työryhmistä, voit lähettää sen Elsi Hyttiselle ()
ja Vesa Haapalalle (). Paperit kootaan uusiksi
työryhmiksi tai sijoitetaan harkinnan mukaan jo olemassa oleviin ryhmiin.

Seminaarin työryhmät julkaistaan myös 22. lokakuuta mennessä
Kirjallisuudentutkimuksen valtakunnallisen tutkijakoulun kotisivuilla
(www.helsinki.fi/hum/skl/tutkoulu) sekä KTS:n kotisivuilla
(www.helsinki.fi/jarj/skts).