Suomen Estetiikan Seuran Syysseminaari 10.12.2026


seminaarit

Suomen Estetiikan Seuran Syyssseminaari 2026: Muuttuvat estetiikat

Torstai 10.12.2026: klo 13.00–17.15. Tieteiden talo, Cedercreutz-sali (Kirkkokatu 6, Helsinki)

Tieteen ja teknologian ajatellaan usein edistyvän. Muuttuvan paremmiksi, todemmiksi ja tehokkaammiksi. Keksitään uusia lääkkeitä, koneita ja teorioita, jotka korvaavat vanhemmat. Samalla tavallisesti syntyy myös uusia ongelmia, mutta muutosten ainakin toivotaan pääsääntöisesti olevan positiivisia. Myös estetiikka ja taide muuttuvat. Mutta edistyvätkö ne? Ovatko ne muuttuneet paremmiksi vuosikymmenten ja -satojen aikana? Keskeiset esteetikkojen kysymykset pysyvät pitkältä samoina, vaikka vastaukset voivat vaihtua. Onko se edistymistä? Taiteeseen tulee jatkuvasti uusia muotoja. Onko se edistymistä vai vain muutosta? Millaisin kriteerein estetiikan tai taiteen edistymistä pitäisi arvioida? Mikä on niiden päämäärä? Pitääkö niiden edistyä?

Seminaariin on vapaa pääsy ja osallistua voi myös Zoomin välityksellä.

Verkkosivut ja ilmoittautuminen: https://estetiikka.fi/2026/syysseminaari-2026-muuttuvat-estetiikat/653/

Ohjelma:

13–13.15 Ossi Naukkarinen: Seminaarin avaus

13.15–13.45 Tomi Kokkonen: Mitä on humanistinen edistys?

Tiede pyrkii yhä totuudenmukaisempaan kuvaan tutkimuskohteestaan. Tieteen edistyksellä ymmärretään yleensä sitä, että tässä onnistutaan. Tämä ei ole kuitenkaan aina näin yksinkertaista. Tieteellinen muutos on joskus ei-kumulatiivista näkökulman muuttumista. Ihmistieteissä tutkimuskohde itse muuttuu, ja joissakin humanistisissa tieteissä, kuten taiteentutkimuksellisilla aloilla, oppialan tehtävä ei rajaudu tiedonhankintaan kohteesta. Filosofinen edistys taas on vaikeasti hahmotettavissa, vaikka sellaistakin voidaan ajatella olevan. Yritän esitelmässäni artikuloida erilaisia tapoja, joilla edistystä voitaisiin ajatella suhteessa edellä mainittuihin edistyksen ajatusta komplisoiviin seikkoihin. Esitän lineaariselle edistykselle vaihtoehtoisen tavan ajatella edistystä yhtäältä lokaalina edistyksenä (mikä on suhteellista lokaaliin viitekehykseen) ja toisaalta globaalina peittävyytenä (eli erilaisten adekvaattien lähestymistapojen kumuloitumisena ja epäadekvaattien karsiutumisena).

13.45–14.15 Jussi Pentikäinen: Estetiikan kehitys historiallisesta näkökulmasta

Estetiikan kehitystä koskevan kysymyksen voidaan katsoa kuuluvan osaksi monisatavuotista kiistaa koskien taiteen ja kulttuurin kehitystä suhteessa luonnontieteisiin. Jos kysymys on näin vanha, onko tämä yksinään jo merkki siitä, että kehitystä ei ole tapahtunut? Mitä kehitys estetiikan kohdalla ylipäätään voisi tarkoittaa? Puheenvuorossani esitän, että estetiikka ei kehity, mutta tämä on miellettävä sen vahvuudeksi eikä puutteeksi.

14.15–14.45 Kahvitauko

14.45–15.15 Pauline von Bonsdorff: Jämähtää, pysähtyä, edistyä? Estetiikan liikkeistä ja liikkumattomuudesta

Pohdin estetiikan edistymisen mahdollisuuksia ensin sen vastakohtien kautta. Yksi on jämähtäminen, jolloin ala jää pyörimään tuttujen kysymysten ympärille. Toinen on pysähtyminen, joka sisältää enemmän hedelmällisiä mahdollisuuksia, esim. reflektointiin. Mutta mitä on liike, ja suhteessa mihin? Esitän, että itseään vakavasti ottavan estetiikan on oltava valpas myös sille, mitä tapahtuu ympärillä – kulttuurissa ja muilla tieteenaloilla.

15.15–15.45 Outi Turpeinen: Edistyykö julkinen taide?

Turpeinen pohtii taiteen edistymistä erityisesti julkisen taiteen näkökulmasta. Viimeisten 15 vuoden aikana Suomessa on panostettu julkiseen taiteeseen niin sairaalarakentamisessa, liikenneympyröissä kuin opiskeluympäristöissä. Turpeinen pohtii taiteen edistymistä konkreettisten esimerkkien kautta

15.45–16.30 Yleinen keskustelu

16.30-17.15 Palkintojenjako