Esittely

Mikä Logos on?

Lukuohje ensyklopedia Logoksen käyttäjille

Ensyklopedia Logos on jatkuvasti päivittyvä filosofian verkkoensyklopedia.

Filosofian sanakirjoja ja ensyklopedioita on julkaistu tuhansia. Suuri osa näistä on suoraviivaisia ”sana ja sen selitys kahdella virkkeellä” -tyyppisiä sanastoja. On kuitenkin julkaistu myös kolmetoistaosainen Ritterin Historisches Wörterbuch der Philosophie, jonka kaikkien osien julkaisemiseen kului yli kolmekymmentä vuotta. Jokainen sanakirja tai ensyklopedia on itsensä näköinen. Tietoa etsivän onkin hyvä ottaa lähtökohdaksensa useampi teos. Logos tarjoaa yhden työvälineen filosofian käsitteiden tuntemuksen parantamiseen sekä filosofiseen käsitteiden opiskeluun.

Sanakirjoihin ja ensyklopedioihin liittyy ongelmia, jotka koskettavat niin artikkeleiden kirjoittajia kuin lukijoitakin. Filosofian luonne tuottaa sanakirjoissa erityisiä ongelmia ja lisäksi voidaan sanoa, että eri alojen ensyklopedioille yhteiset ongelmat korostuvat filosofian kohdalla.

Filosofialla on pitkä perinteensä ja sitä on harjoitettu useilla eri kielillä. Tämä seikka asettaa haasteita niille filosofian sanakirjoille ja ensyklopedioille, joiden tarkoituksena on pysyä konkreettisesti kiinni filosofien ajatuksissa abstrahoimatta heidän käyttämiään käsitteitä ideoiden taivaaseen. Aikojen kuluessa yhden kielen sisällä saattaa tapahtua muutoksia, joiden myötä myös sanojen merkitys muuttuu. Jokin merkitys saattaa jäädä kokonaan unohduksiin ja voi olla, että sille ei löydy enää lainkaan vastinetta tai edes kohtuullisen yksinkertaista parafraasia modernista kielestä. Erityinen ongelma liittyy kielestä toiseen kääntämiseen. Kaikille sanoille ei välttämättä löydy vastinetta muista kielistä. Ranskalainen Vocabulaire européen des philosophies (Dictionnaire des intraduisibles) on eräänlainen vastaus tähän ongelmaan. Se kartoittaa eurooppalaista filosofista sanastoa painottaen sitä, että filosofista sanastoa ei voi suoraan kääntää kielestä toiseen vaan sanastossa on aina mukana kulttuuriin liittyviä merkityksiä. Logoksessa on kuitenkin lähdetty siitä, että hakusanat ovat suomenkielisiä (vaikkakin toisinaan lainasanoja) ja että hakusanojen käännöksiin liittyvät mahdolliset ongelmat välittyvät lukijalle artikkeleiden kautta.

Kolmannen ongelman muodostaa filosofian oma substanssi. Filosofit pyrkivät usein uudistamaan käsitteitä, määrittelemään niitä uudestaan, muuttamaan niiden sovellusaluetta, eli käyttävät niitä epäkonventionaalisesti. Näin ollen filosofiaan tutustuminen vaatii erityistä herkkyyttä erottaa sanojen merkitysvivahteita.

Kaiken tämän seurauksena filosofisen kirjallisuuden lukija ei voi olla etukäteen varma kohtaamiensa sanojen merkityksestä. Erityisesti tämä tietenkin pätee vanhoihin teoksiin ja toisesta kielestä käännettyihin kirjoihin, mutta ongelma koskee myös aikalaistekstejä. Eräässä mielessä aikalaistekstit ovat pettävämpiä kuin kauan aikaa sitten julkaistut. Tämä johtuu siitä, että vanhoista teksteistä on usein ilmestynyt tutkimuskirjallisuutta, jossa sanojen käyttöä on tarkasteltu, ja merkitykset, joita kirjoittaja tavoitteli, saattavat avautua helpommin kun lukijalla on käytössään vaikutushistoriallista informaatiota. Toisaalta taas historia tuottaa jatkuvasti uusia merkityksiä vanhoille sanastoille.

Logosta lukiessa on muistettava, että vaikka artikkeleissa pyritään neutraaliuteen, sisältävät ne aina valintoja, jotka olisi voitu tehdä toisinkin. Kirjoittajien persoonallinen ääni on kuuluvissa, vaikka Logoksen artikkelit samalla ohjaavat lukijoita kohti alkuperäisiä lähteitä. Artikkelit tarjoavat suunnistautumispisteitä, joiden avulla aihe tai ongelma saadaan merkittyä näkyviin. Logoksen artikkeleiden tarkoitus ei ole naulata suunnistautumispisteiden kautta yhdistyvää karttaa paikoilleen, vaan ohjata lukijaa alkuun itsenäisen sivistymisen tiellä, auttaa lukijaa ottamaan aiheesta ote.

Logos voi merkitä ’sanaa’, ’periaatetta’ tai ’järjestystä’. Logos-ensyklopedian nimessä nämä merkitykset yhdistyvät. Ensyklopedia koostuu sanoista ja sanoja selittävistä sanoista, mutta Logoksella on myös omat periaatteensa, joiden mukaan se on järjestynyt.

Logoksen artikkeleissa on pyritty kiinnittämään huomiota suomalaiseen tutkimukseen ja reseptioon. Tavoitteena on ollut kirjoittaa myös suomalaisen filosofian historiaa, dokumentoimalla filosofien ja filosofisten suuntauksien vastaanottoa Suomessa. Toisena tavoitteena on ollut dokumentoida suomalaisia kontribuutioita filosofian eri alueilla. Tämä on yksi piirre, joka erottaa Logoksen muista ensyklopedioista.

Toinen erottava piirre on artikkeleiden hierarkkinen rakenne. Parhaiten tämä tulee esille klassikkofilosofeja käsittelevissä artikkelikokonaisuuksissa. Kokonaisuuksien pääartikkeli on yleisluonteinen johdanto ja sisältää paljon elämäkerrallista informaatiota. Syvemmälle filosofian sisältöihin menevät ja usein samalla vaativammat artikkelit muodostavat tarkentavan osuuden. Toisen tason artikkeleista monet ovatkin pitkälle erikoistuneita katsauksia teknisiin termeihin tai suurempaan kokonaisuuteen liittyviin alakysymyksiin.

Kolmantena erityisenä piirteenä voidaan pitää artikkeleita, jotka keskittyvät yhteen teokseen. Tämä on harvinaista filosofian ensyklopedioissa, vaikkakaan ei ainutlaatuista.

Logos julkaistaan internetissä, mikä mahdollistaa sen jatkuvan päivittämisen. Tämän seurauksena se kasvaa osittain anarkistisesti niihin suuntiin, joita käsitteleviä asiantuntevia artikkeleita Logokseen tarjotaan. Jotta kehittyminen ei olisi vain anarkian varassa, vaan tietty järjestys säilyisi, Logokselle on muodostettu useita asiantuntijatoimituksia, jotka tuottavat ja suunnittelevat oman asiantuntemusalueensa hakusanoja.


Sami Syrjämäki
Logoksen ensimmäinen päätoimittaja, 2005–2010.